Miksi supersankarisarjakuvaelokuvia ei pitäisi tehdä, saati katsoa?
1. Supersankarisarjakuvaelokuvat köyhdyttävät muuta tarjontaa
Vähän samalla tavoin, kun moni mieltää että sähkö tulee itsestään pistorasiasta, voidaan myös mieltää että elokuvia syntyy melkein itsestään jossakin ilman minkäänlaisia resurssirajoitteita. Näin ei ole! Kaikki supersankarisarjakuvaelokuviin käytetyt tekniset, materiaaliset ja henkiset resurssit ovat pois jostakin muusta (vaikka viimeksi mainittuja ei kieltämättä kulu paljoa). Kaiken sen ajan, vaivan ja rahan, jonka studiot käyttävät supersankarisarjakuvaelokuvien tekemiseen, he olisivat voineet käyttää johonkin haastavampaan ja arvokkaampaan. Kymmeniä hyviä elokuvia jää tekemättä joka vuosi siksi, että niiden tekijät joutuvat tuhlaamaan resurssinsa supersankarisarjakuvaelokuviin.
2. Supersankarisarjakuvaelokuvien hyötysuhde on elokuvateollisuuden huonoin
Supersankarisarjakuvaelokuvien tekeminen on aivan erityisen kallista, suurelta osin siitä syystä että niissä tarvitaan suurta määrää vaivalloisia erikoistehosteita kätkemään se, ettei niissä ole mitään muuta sisältöä. Tämä on vastuutonta resurssien haaskausta. Samanaikaisesti niistä katsojalle jäävä anti kuuluu kaikkein heikoimpiin, yhdessä pieruhuumorikomedioiden kanssa. Koska viimeksi mainittujen tekeminen on kuitenkin paljon halvempaa, on supersankarisarjakuvaelokuvien hyötysuhde kaikkein huonoin kaikista elokuvan alalajeista: elokuvan tekemiseen käytetyn panostuksen suhde katsojan lopputuloksesta saamaan nautintoon.
3. Supersankarisarjakuvaelokuvat tyhmistävät elokuvayleisöä
Kaikista supersankarisarjaelokuvien huonoista puolista keskeisin on kuitenkin niiden tyhmistävä vaikutus elokuvayleisöön. Se on vaarallinen suuntaus, joka voi johtaa siihen, että tulevaisuuden elokuvat ovat vieläkin tyhmempiä kuin nykyiset. Supersankarisarjakuvaelokuva edellyttää katsojaltaan esityksen ajan kestävää taantumista 10 – 12 ‑vuotiaan tasolle. Kaikki älyllinen aivotoiminta elokuvan aikana on mahdotonta. Tällainen tunne siitä, ettei tarvitse ajatella mitään vaan ainoastaan katsella näyttäviä tietokone-efektejä, aiheuttaa riippuvuutta. Seuraavalla kerralla katsoja menee mielellään kokemaan uudelleen sen euforisen tunteen, kun päässä ei liiku yhtään mitään. Kohta hän haluaa lopettaa älykkäiden elokuvien katsomisen kokonaan.
4. Supersankarisarjakuvaelokuvat tyhmistävät tekijöitään
Supersankarisarjakuvaelokuvien taloudellinen menestys opettaa niiden tekijöille vaarallisia asioita: älä turhaan ponnistele minkään vaativan sisällön kanssa tai pyri osoittamaan taiteellista näkemystä, kun pääset paljon parempaan taloudelliseen lopputulokseen helpommalla. Kirjoita ja ohjaa mahdollisimman yksiulotteisesti, kaavamaisesti ja tyhmästi, niin pärjäät hyvin. Tulokset ovat jo näkyvissä: katsotaan vaikka Sam Raimia, joka on joskus ohjannut Evil Deadin mutta suoltaa nyt Spider-Maneja. Tai Bryan Singeriä, joka on joskus tehnyt The Usual Suspectsin, mutta suoltaa nyt X-Meniä ja viimeksi Supermania.
5. Supersankarisarjakuvaelokuvat kaventavat paikkakuntakohtaista elokuvatarjontaa
Yhdessä multiplexistymiskehityksen kanssa supersankarisarjakuvaelokuvat ovat mukana kaventamassa elokuvatarjontaa etenkin pienillä, mutta nykyään myös suuremmilla paikkakunnilla. Kun siirrytään enenevissä määrin pelkkiin multiplexeihin, tarjolla ei kohta ole enää pientä, fiksua elokuvaa kun supersankarisarjakuvaelokuvat valtaavat niiden kankaat, jopa useita kerralla.
6. Supersankarisarjakuvaelokuvat johtavat haitallisiin kehityssuuntiin elokuvateollisuudessa
Kun studiopomot huomaavat, että studio menestyy parhaiten tekemällä supersankarisarjakuvaelokuvia, he alkavat tuottaa niitä sarjoina ja oppivat vähitellen, että sellaisten tuottaminen on niiden keskeisintä liiketoimintaa. Koska sarjakuvat ovat nimensä mukaisesti pitkiä, jatkuvajuonisia kokonaisuuksia, niitä on mahdollista jatkaa loputtomiin. Tämä johtaa paitsi siihen, että supersankarisarjakuvaelokuvien perään tullaan ennen pitkää kirjoittamaan todella isoja järjestysnumeroita, myös siihen, että jatko-osien tehtailu kiihtyy entisestään myös muun tyyppisten elokuvien parissa. Kaikesta yritetään tehdä jatkuvaa sarjaa, supersankarisarjakuvaelokuvien mallin mukaisesti, ettei tarvitse ideoida uutta ja markkinoida uutta ideaa nollasta aloittaen.
7. Supersankarisarjakuvaelokuvat kiihdyttävät ilmastonmuutosta
Ehkä odottamattomin seuraus supersankarisarjakuvaelokuvien jatkuvasti kiihtyvästä sarjatuotannosta on ilmastonmuutoksen nopeutuminen. Harva tulee ajatelleeksi, että niiden videotallenteet valmistetaan muovista, jota ei helpolla kierrätetä. Kuitenkin kaikki supersankarisarjakuvaelokuvat ovat niin huonoja, ettei kukaan vakavasti otettava elokuvanharrastaja kerää niitä dvd-levyinä omiin hyllyihinsä. Tai vaikka vahingossa ostaakin, kyllästyy pian ja heittää muovituotteen jätteenä menemään tai vie divariin, josta jäte päätyy viime kädessä luontoon. Huomattava osa kuitenkin painetaan vuokralevyiksi, joita katsovat satunnaiset elokuvankatsojat. Jälleen sama ongelma, kukaan ei huoli niitä pitkäaikaiseen säilytykseen vaan ne päätyvät luonnon rasitteeksi. Ongelmajätettä jo alun perin, ja vielä suurempaa ongelmajätettä kiertokulun lopussa.
8. Supersankarisarjakuvaelokuvat luovat edellytyksiä vielä niitäkin tyhmemmille trendeille
Uusi trendi on nyt alkaa tehdä supersankarisarjaelokuvien rinnalla myös leluelokuvia, kuten Michael Bayn Transformers. Tässä on kyse vielä vahingollisemmasta toiminnasta: nyt ei riitä että katsoja taannutetaan vähän päälle 10-vuotiaan tasolle, vaan hänen on osattava istua elokuvasalissa 3-vuotiaan tasolla. Voiko tällainen kokemus toistuvana olla vaikuttamatta psyykeen? Samaan aikaan taloudelliset ja poliittiset päättäjät saavat kähmiä rauhassa, kun potentiaalisesti yhteiskunnallisesti tiedostava yksilö istuu multiplexissä, jokeltaa itsekseen Transformersia katsoessaan, on tyytyväinen, ja muuttuu lammasmaiseksi hallintoalamaiseksi. Mihin tämä kaikki päättyy?