Hieno yllätys oli Maila Nurmen kelpuuttaminen mukaan muistelokimaraan, johon ei tosiaankaan kaikki pääse mukaan. Esim. ei Walerian Borowczykiä eikä muistaakseni myöskään Alain Robbe-Grilletiä siellä viime vuosina näkynyt. Oli vähän niinku virallinen tunnustus sille, että Vampira on todellinen Hollywood-ikoni.
Oscarit
Ihan hyvä gaala. Itselleni on aika sama riekkuuko lavalla joku koomikko tai hieman elegantimpi esiintyjä. Tila oli tosiaan rakennettu aiempia vuosia intiimimmäksi, mikä toimi hyvin. Mitä tulee näyttelijöiden toisilleen pitämiin puheisiin niin parhaimmillaan ne olivat nostalgisia, esim. De Niron puhe Pennistä. Ja onhan siinä jotain siistiä, kun viisi kunnioitettua herrasmiestä tai leidiä astuu samaan aikaan lavalle. Tosin suurin osa tuntui olevan sanojensa kanssa hieman hukassa. Muisteluosuuden ohjaaja kyllä sitten ryssi ihan huolella, ja mieluumin olisin minäkin kuullut mitä sanottavaa Rourkella on kuin Pennin kannanottoja. Winslet oli hellyyttävän häkellyksissä. Leffoista on paha sanoa mitään. Oikeastaan esillä olleista kiinnostaa nähdä vain The Dark Knight, lähinnä Ledgerin takia.
Oscareiden etkoilla oli taas muuten ihme poppoo kasassa analysoimassa punaisen maton muotia. Puvuista puhumisen sijasta kolmikko tirskui vain Randolph Dukelle, joka sentään teki sitä mistä hänelle maksettiin toisin kuin nämä suomalaiset "kollegansa".
SE TILA OLI IHAN HIRVEÄ. Jarin ja Liisan huumeet mulle kiitos nyt heti.
Oscareiden etkoilla oli taas muuten ihme poppoo kasassa analysoimassa punaisen maton muotia. Puvuista puhumisen sijasta kolmikko tirskui vain Randolph Dukelle, joka sentään teki sitä mistä hänelle maksettiin toisin kuin nämä suomalaiset "kollegansa".
Jos he näkivät saman kuin ohjelman katsoja, ei ihme, suurinta osaa kameraan sattuneiden ihmisten puvuista ei näytetty juuri lainkaan. Ainoastaan haastateltaviksi valikoitujen puvut olivat esillä tarpeeksi jotta niistä pystyisi sanomaan jotain. Sitä paitsi juontaja-Heikelän lässytys vei koko ajan eri suuntaan.
SE TILA OLI IHAN HIRVEÄ. Jarin ja Liisan huumeet mulle kiitos nyt heti.
Tervetuloa meille juomaan kamomillateetä ja syömään kermakierre-pullia.
Susimies, korjaan ahmamies.
Ja Kate Winsletistä, en tiedä oliko syynä valvominen mutta mäkin aloin vollottamaan, musta tulis huono Oscar-kommentaattori telkkariin kun olen niin pehmo, menis meikit suttuun.
Studion pojat oli komeita mutta olis ehkä voinut vähän jotenkin jaksottaa sitä keskustelua, kun kolmatta kertaa alettiin yön aikana pohtia sitä että "Kyllä se Heath Ledgerin oscar on varmaan aika saletti", meinasi mennä hermot. Olisin kuunnellut paljon mieluummin enemmän Mikon asiantuntevia kommentteja kuin Lauri Nurksen Benjamin Button- ja Meryl Streep ‑rakkaudentunnustuksia.
Benjamin Buttonista tuli mieleen, että mikä elokuva ja monellako ehdokkuulella pitää pohjia siitä moneenko oli jakoja mutta mitä lopulta sai, anyone?
Itsehän tykkäsin tän vuoden gaalasta todella paljon, enkä usko että etkoilujuhlillakaan oli asiaan vaikutusta, kun Jackmanin alkunumero näytti vielä youtubestakin katsottuna yhtä viihdyttävältä. Lavarakennelma toimi, samoin pidin siitä näyttelijöiden välisen buddy-fiilingin korostamisesta (tosin en usko, että noi kehumispuheet enää ensi vuonna toimisi, nyt se oli kuitenkin yllättävä veto ja parhaimmillaan jotkut kehut tuntuivat ihanan spontaaneilta, vastapainona taas esimerkiksi Sophia Loren vaikutti olevan aseella uhattu kehumaan Meryl Streepiä luetellessaan pökkelönä käsikirjoitusta läpi).
Ylipäätään jotain koko show'n hurrauskohtia:
‑Sen animaatiolyhärin voittajan puhe! Domo arigato Mr. Roboto!
‑Pineapple Expressin pojat katsomassa vuoden komedialeffoja
‑kaikki häpeämätön tyttökosiskelu näyttämällä mahdollisimman paljon Robert "Edward" Pattinsonin kiihkeää luimistelevaa katsetta ja pistämällä tämä muun muassa esittelemään vuoden romanssileffoja (ja kertomaan todella huonon vampyyrivitsin).
‑Katen puhe oli kanssa parhaimmistoa. Ennakkosuosikkina olosta huolimatta tuntui olevan niin aidosti yllättynyt ja onnellinen voitostaan (ehkä ne edelliset 5 häviötä vaikuttivat tähän).
‑Joka kerta kun Danny Boylen iloista virnettä näytettiin yleisöstä.
‑Milkistä palkinnon pokanneiden puheiden tärkeät agendat
‑Hugh Jackman toimi kaikin puolin erinomaisesti gaalan juontajana.
Surullisimpia hetkiä:
‑R.I.P. Roy Scheider, Isaac Hayes ja Maila Nurmi
‑Mickey Rourken palkinnotta jääminen pisti mielen myös ankeaksi.
‑Ja viimeistään siihen Departuresin voittoon kaatui mun haaveet työpaikan visailussa palkintosijoille pääsystä (kaksi kolmasosaa strategioin kuitenkin oikein, joten ei nyt ihan päin puuta mennyt).
Saas nähdä mitä muutoksia pidetään ensi vuoden gaalassa.
Benjamin Buttonista tuli mieleen, että mikä elokuva ja monellako ehdokkuulella pitää pohjia siitä moneenko oli jakoja mutta mitä lopulta sai, anyone?
Spielbergin Haivahdys purppuraa (1986) ja Turning Point (1977), molemmat 11 ehdokkuutta eika yhtaan ossia, nama siis nollakerhon leffat.
http://www.filmsite.org/oscars2.html#2