Oscarit

Onneksi olkoon homot. Milkin käsikirjoitus on kyllä ihan hyvä, mutta palkinto alkuperäiskäsikirjoituksesta tuntuu paksulta kun kyse on lähinnä sangen uskollisesta Ehdokkaana Harvey Milk ‑dokkarin dramatisoinnista. Joka sekin taisi voittaa Oscarin.

Penn oli aivan loistava Milkissä, että sinänsä Oscar on ihan ansaittu. Milkin palkinto käsikirjoituksesta kyllä ihmetyttää.

Miksei Ledgeriä näytetty siinä muistellaan kuolleita ‑osuudessa? Perheen pyynnöstä? Kylläpä nyt olen tyytyväinen että tuli otettua shotti aina kun arvasi voittajan oikein.

Ihmettelin myös tuota Ledgerin puuttumista kuolleiden kimarasta. Jos olisin ottanut shotteja, niitä olisi kertynyt 13 ja olisin siis nyt tajuton. Aika tyypillinen tulos. Viime vuonna taisin arvata 14, toisaalta sitä edellisenä vain 12 joten tuolle alueelle se aina jää. Enpä eroa ennustajan kyvyiltäni paljoakaan keskitasosta.

Slumdog Millionairea ei kukaan ole pahemmin haukkunut joten kai tämä meni hyvin. Benjamin Buttonista kommentit on vaihdellut välillä yhdentekevä ja vihattava. Ei kai tuo sirkus ketään oikeasti kauheasti kiinnosta, hyvä vuosi on periaatteessa sellainen että Ron Howard tai vammaisleffa ei voita. Ankeimpina vuosina on kaikki sitten mennyt Ron Howardin ohjaamalle vammaisleffalle.

Slumdog on erittäin keskinkertainen ja yhdentekevä elokuva, näkemistäni parhaan elokuvan Oscarin ehdokkaista huonoin niukasti ennen Buttonia. (Frost/Nixon on näkemättä.) Teeskentelee omintakeiseen ympäristöön sijoittuvaa virkeää independent-elokuvaa mutta on pintaa syvemmältä ihan samanlainen lässyn lässyn ‑rakkaustarina joita kankaat olivat jo valmiiksi täynnä. Ei huono, mutta ei mielenkiintoinenkaan. Lopputekstien taustalla oleva tanssiesitys aiheutti jo myötähäpeää.

Toisaalta eivät kyllä muutkaan Amerikan tyrkyt paljoa ole innostaneet, oli keskinkertainen ja yhdentekevä elokuvavuosi kuten olen jo maininnut aiemminkin. Vuoden parhaaksi elokuvaksi jäänee Marttyyrit ellei jostakin vielä punnerra esiin jotakin todella yllättävää joka on jäänyt tähän saakka huomaamatta.

Milkiä en ole nähnyt, mutta Rourken jääminen ilman Oscaria yllätti.

Waltz With Basir jäi ilman palkintoa mutta ulkomaisen elokuvan palkinto jaetaan kuulemma random-periaatteella, äänestäjät eivät jaksa katsoa kaikkia ehdokkaita.

Rourke teki Bill Murrayt. Eli tämän vuoden variaatio aiheesta omissa kuvioissaan viihtyvä särmikäs kasaritähti palaa hiljaiselosta estradille hyvällä roolilla (joka sopii tähdelle niin hyvin, että hän tuntuu miltei esittävän itseään) ja häviää enemmän esillä olleelle, alan verkostoissa pörräävälle ja muuttumiskykyään näkyvämmin osoittaneelle kilpailijalle.

Tosielämän vaikuttajista kertovilla elokuvilla on tietysti se lisävaltti, että ne saavat akatemialaiset alitajuisesti uskomaan olevansa Mahatma Gandhin tai Harvey Milkin äänestäjiä. Palkinto tulee äänestäjien omasta hyvien puolella olemisen tunteesta, mikä ei istu wrestlingiin yhtä hyvin.

Ilja Rautsi ( 23.2.2009 10:48)

Miksei Ledgeriä näytetty siinä muistellaan kuolleita ‑osuudessa? Perheen pyynnöstä? Kylläpä nyt olen tyytyväinen että tuli otettua shotti aina kun arvasi voittajan oikein.

Ledgeria muisteltiin viime vuonna tuossa osuudessa.

Muutamaa hauskaa kohtaa lukuunottamatta oli kyllä typerin show mitä on tullut nähtyä. Laulunumerot olivat aivan karseita ja muutenkin näyttelijöiden nostaminen kaikkien muiden yläpuolelle otti päähän. Gaalan katsojaluvuthan ovat olleet laskussa yhdysvalloissa, joten aika selvää yleisön kosiskelua oli kaikissa muutoksissa havaittavissa. Miksei gaala voi vaan olla nokkelasti juonnettu ja laadukas?

Palkinnoista... Olin todella yllättynyt, että Penn voitti vaikka tekeekin todella hyvän roolisuorituksen. Kiitospuheiden yllättävin hetki: Kate Winslet kiitti Peter Jacksonia ilmeisesti Heavenly Creaturesin ajoilta – todella harvoin näyttelijätkään muistavat niitä ohjaajia, joiden vaikutus heidän uraansa on ollut merkittävä. Penelopelle olisi pitänyt antaa pysti jo Volverista, ei tästä keskinkertaisesta roolisuorituksesta.

Artisan ( 23.2.2009 15:53)

Slumdog on erittäin keskinkertainen ja yhdentekevä elokuva, näkemistäni parhaan elokuvan Oscarin ehdokkaista huonoin niukasti ennen Buttonia. (Frost/Nixon on näkemättä.) Teeskentelee omintakeiseen ympäristöön sijoittuvaa virkeää independent-elokuvaa mutta on pintaa syvemmältä ihan samanlainen lässyn lässyn ‑rakkaustarina joita kankaat olivat jo valmiiksi täynnä. Ei huono, mutta ei mielenkiintoinenkaan. Lopputekstien taustalla oleva tanssiesitys aiheutti jo myötähäpeää.

Vanhan miehen kyynistä narinaa. Slumdog on erinomainen populistinen viihde-elokuva, jossa on hyvä juoni, hyviä tuoreita näyttelijäkasvoja, hyvät musat, koskettava rakkaustarina ja tooodella mahtava loppuhuipennus. Baila baila!

(The Lukewarm.) ( 23.2.2009 15:54)

Muutamaa hauskaa kohtaa lukuunottamatta oli kyllä typerin show mitä on tullut nähtyä. Laulunumerot olivat aivan karseita ja muutenkin näyttelijöiden nostaminen kaikkien muiden yläpuolelle otti päähän. Gaalan katsojaluvuthan ovat olleet laskussa yhdysvalloissa, joten aika selvää yleisön kosiskelua oli kaikissa muutoksissa havaittavissa. Miksei gaala voi vaan olla nokkelasti juonnettu ja laadukas?

Mä oon kyllä eri mieltä kokonaisuudesta, mun mielestä tärkein toteutui eli lähtökohtaisesti tuskallisen pitkä show rullasi hyvällä tahdilla kun palkintoja oli kerrankin järkevästi niputettu yhteen. Lavan uusi design toimi hienosti. Musikaali-medley oli kyllä tosiaan aika kökkö ja ennen kaikkea out of place (häh, mikä musikaalin paluun, vastahan Chicago oli paras elokuva pari vuotta sitten...) enkä ymmärrä, miksi Beyonce on nykyään Oscareiden vakiokalustoa, kun sen tulkintakyky ei mun mielestä omaa tuotantoa varten sävelletyn matskun ulkopuolelle pahemmin ulotu. Mutta seremonian alussa vuodesta toiseen paikkaansa puoltava ehdokaselokuvilla hupaileva numerohan oli ihan hauska, tällä kertaa Be Kind Rewind ‑hengessä toteutettuna. Mun mielestä Hugh Jackman ylitti odotukset, susimies olikin lavalla ammattimainen viihdyttäjä.

Näyttelijöiden toinen toisilleen pitämät selkääntaputtelupuheet herätti välillä selkäpiitäkarmivaa myötähäpeää, välillä ihan oikeaa liikutusta, en oikein osaa päättää oliko valinta loistava vai täysi pommi. Olihan siinä lavalla aikamoinen tähtikaarti, kun vaikka miespääosasta palkitut marssi rivissä paikalle, mutta monet "kehut" oli toisaalta niin varta vasten käsikirjoitetun kuuloisia, että vaikuttavaksi tarkoitettu ohjelmanumero oli koko ajan vaarassa nuupahtaa latteuksiksi. Jotkut kehuskelijoista osasivat tarttua hetkeen oikealla tavalla, esim. De Niro.

Gaalan lopputulokset juuri niin laskelmoituja, kun osasikin odottaa. Se, että Mickey Rourke ei saanut pystiä oli yhtä varmaa, kuin Ledgerin saaminen. Oliko Mr. Nicholson ehdolla 20-vuotta sitten, no ei varmasti ollut! Joopa joo.

The Jokers

Vaikka olenkin Nicholsonin ylinäyttelemisen ystävä, niin onhan Nicholsonin Jokeri ihan puuhastelijapojan aikaansaannos verrattuna Ledgerin vastaavaan.