Night Visions Back to Basics 2007

Plissken 2.4.2007 16:33
Shocky ( 1.4.2007 20:27)
Itseasiassa tähän teemaan liittyen elokuvan ehkä kovin kohtaus tuli vasta lopputekstien jälkeen, joten harmillisesti suurin osa yleisöstä missasi sen sad.gif




No voe perse, näkemättä jäi. Mitä missasin?



300 on kyllä korkealla erittäin oleellisessa "2000-luvun Commando" ‑rankingissa. Törkeintä ja energisyydessään viihdyttävintä rajanylitysmeininkiä pitkään aikaan.
Shocky 2.4.2007 16:58
Plissken ( 2.4.2007 16:34)
Shocky ( 1.4.2007 20:27)
Itseasiassa tähän teemaan liittyen elokuvan ehkä kovin kohtaus tuli vasta lopputekstien jälkeen, joten harmillisesti suurin osa yleisöstä missasi sen sad.gif




No voe perse, näkemättä jäi. Mitä missasin?




Haa, viimeinkin joku meni lankaan! Aprillia!
Plissken 2.4.2007 17:24
Shocky ( 2.4.2007 16:59)
Plissken ( 2.4.2007 16:34)
Shocky ( 1.4.2007 20:27)
Itseasiassa tähän teemaan liittyen elokuvan ehkä kovin kohtaus tuli vasta lopputekstien jälkeen, joten harmillisesti suurin osa yleisöstä missasi sen sad.gif




No voe perse, näkemättä jäi. Mitä missasin?




Haa, viimeinkin joku meni lankaan! Aprillia!




thumbsup.gif Hehe, källi yhdistyi väsyneessä mielessäni sopivasti Iljan lauantaiseen lopptekstien yleishehkutukseen ja meni läpi.
Liisa_ 2.4.2007 17:27
Plissken ( 2.4.2007 17:25)
Shocky ( 2.4.2007 16:59)
Plissken ( 2.4.2007 16:34)
Shocky ( 1.4.2007 20:27)
Itseasiassa tähän teemaan liittyen elokuvan ehkä kovin kohtaus tuli vasta lopputekstien jälkeen, joten harmillisesti suurin osa yleisöstä missasi sen sad.gif




No voe perse, näkemättä jäi. Mitä missasin?




Haa, viimeinkin joku meni lankaan! Aprillia!




thumbsup.gif Hehe, källi yhdistyi väsyneessä mielessäni sopivasti Iljan lauantaiseen lopptekstien yleishehkutukseen ja meni läpi.




Narahti täällä joku toinenkin :-D Jo toinen elokuva-aiheinen aprillipila tänä vuonna (johon narahdin siis).
Antti Vanhala 2.4.2007 18:33
Antti Tohka ( 2.4.2007 14:30)
Vanhala kuvasi koko setin videolle. Kaipa sekin ilmestyy johonkin salaiseen paikkaan joskus.




Kuvasin molemmat kisat digipokkarin videotoiminnolla joten laatu nyt on mitä on mutta tärkeintä oli tietysti itse tilanteen ikuistaminen. Videot kyllä jäävät ministeriön sisäiseen käyttöön. Jälki on myös sen verran himmeää ettei noista oikein voi still-kuviakaan kaapata. Sparta-kisan lopusta onneksi onnistui myös parin kuvan ottaminen, kuten tapahtumasta muutenkin. Niiden esillelaittamiseksi täytynee tehdä jotain. Tietysti jos Heston-kuvia löytyy yleisön ottamina niin voi toki ilmoittautua tähän.
Marienbad 2.4.2007 22:23

Olipa jälleen hyödyllinen kokemus. Yhtä lukuunottamatta kaikki katsomani leffat olivat näkemisen arvoisia ja etenkin kankaalta. On se vain loistava tunne, kun kuolemanväsyneenä tajuaa katsovansa jotain vitun kipeää ja kieroa Idi Amin ‑leffaa.





300 aloitti illan niin tehokkaasti kuin mahdollista. Koko kaksituntinen (voi olla pitkä aika uudelle Hollywood-spektaakkelille) meni kirjaimellisesti huomaamatta, kun tajuntaa ei kyennyt irrottamaan valkokankaan pöyristyttävistä tapahtumista, naurettavan mahtipontisesta ja paatoksellisesta kertojaäänestä sekä hienosti hyödynnetystä tietokonegrafiikasta. Sin Cityn tavoin sain eniten iloa yksittäisistä hienoista kuvista, kuten laivasaattueesta, jengiä kuilun reunalta alas ‑kohtauksesta sekä taivaan pimentävästä terävästä nuoliparvesta. Kaikki muu mitä elokuvan kuvissa tapahtui olikin sitten kunnon huolenpitoa ihmiskunnan heterouden puolesta.



The Man Without a Body oli vanhana kauhuhassutuksena juuri oikeassa saumassa kakkosleffana, myöhemmin tätä ei olisi jaksanut yhtä hyvin. Sympaattiset lavasteet, naurettava dialogi ja muut asiaankuuluvat kömpelyydet yhdistettynä loppukohtauksen riemastuttavaan mitä vittua ‑ratkaisuun kellotornilla tekivät tästä hyvän kokemuksen. Labrasta löytyvien "kammotusten" joukosta silmä, joka vielä kääntyilee ja mulkoilee ilkeästi ympäriinsä oli hieno hetki!



The Fountainista en tiennyt mitään etukäteen, enkä olisi tätä nähnytkään, mikäli (sentään aiemmin nähty) Lenzi olisi toteutunut kankaalta. Aronofskyn uusin osoittautui melko hyvin hallituksi visioksi kun otetaan huomioon, että tällainen ääriemotionaalinen rakkauden, sitoutumisen ja elämän ylistys voisi helposti karata hanskasta etenkin, kun mukana on näitä avaruusjuttuja. Monessa kohdassa mietin, kuinka kuvasto ja sisältö kiikkuvat wtf:n ja toimivuuden/elokuvan sisäisen loogisuuden välillä, ja lopputulos on onnistunut. Tolkuttomasti pitkittyvä "loppuratkaisu" sisältää ihastuttavia kuvia, jotka oikeasti jäävät mieleen pysyvästi. Avaruus- ja tähtijoukkokuvista mielettömästi kehuja myös. Pidän Kounenin kaktus/shamaanielokuvasta kuitenkin enemmän, koska siinä subjektiivinen äänimaailma ja äänikerrona ovat vielä täysillä mukana ja tukemassa ns. asiaa. Aronofskylla äänimaailmaa vallitsee Clint Mansellin musiikki.



Iron Dragon Strikes Back kuuluu yön mielisairaimpiin kokemuksiin. Täysin sekopäinen alan honkkari, joka kuhisee hauskoja ja hutiloituja ratkaisuja sekä oikeaa laatua mättökoreografioiden ja kuvauksen osalta. Lopussa tahti kiihtyy aivan kipeäksi, nauroin monien muiden tavoin sitä ratkaisua että usein honkkareissa (ja elokuvissa) esiintyvän veren tai syljen sijasta hahmon suusta suihkuaa iskujen myötä valkoista substanssia. Keskivaiheen bussisekoilu/turpaanotto sekä lopun tahaton (?) "neekeri ampui!" ‑yllätys eivät hevillä unohdu.



Don't Go in the House toimi uusintanakin hyvin, ilkeän sleazy ja toisaalta huvittavan kömpelö slasher, joka ei kaipaa hirveää määrää verisiä murhia. Päähenkilöä seuraa kuin Maniacia, ja yhtäläisyyksiä löytyy myös lopun huoneessa, jossa poltetut raadot alkavat vainota miestä.



Wilderness osoittautui kehnoksi uudeksi brittikauhuksi ainakin Dog Soldiersin ja The Descentin jälkeen. Goretus on ajoittain tylyä, mutta mitään kiehtovaa kauhutunnelmaa tai pelkoa ei juuri välity katsomoon. Lentokuvat metsän yllä ovat hienoja.



The Rise and Fall of Idi Aminin aikaan väsymys alkoi painostaa, mutta pystyin kuitenkin seuraamaan tätä käsittämättömän räävitöntä päätösleffaa siten, että muistankin siitä asioita. Totaalinen äpärä ja kusipää elokuvaksi, vertaus villeimpiin natsploitaatioihin on perusteltu. Lähes joka kohtauksessa ja etenkin leikkauksessa ei yksinkertaisesti voi kuin nauraa ja pöyristyä samanaikaisesti. Idin julmuuksista hypitään seuraavaan kohtaukseen hillittömällä kiireellä, joka syö melkein itse gorekohtaustenkin "shokkiarvoa" puhumattakaan mistään muusta tehosta tai sanoman välittämisestä, mitä ei tietenkään edes yritetty. Dialogi sekä dubbaus ovat käsittämättömyys-taivaasta ja sisältävät joitain hetkiä, joita en edelleenkään voi miettiä nauramatta. "Bye! BYE!!"



Idi Aminin ja välillä tuon honkkarinkin aikana mietin, kuinka terapeuttista ja autenttisen hienoa on katsoa näitä b/roska/bastard-elokuvia, jotka on arvatenkin tehty kamalassa kiireessä kauppatavaraksi ihmisten iloksi kulloisenakin ajankohtana elokuvahistorian monipuolisessa havinassa. Koska mihinkään ei keskitytä kunnolla ja sitä lahjakkuuttakaan ei välttämättä paljon ole, syntyy lopulliseen elokuvaan helvetisti tahattomia merkityksiä, selittämättömiä outouksia sekä vihjeitä tekijöiden älyllisestä taantumuksellisuudesta aivan aiheen ulkopuoleltakin. Voisi kuvitella miten kiusallista tämä on tekijöille, mutta tiedän että se on jumalaisen upeaa marginaalikulttuuria leffaharrastajalle.



~



Honkkarin aikana vieressäni istui outo pariskunta, joka kommentoi elokuvaa jatkuvasti toisilleen. Heitä häiritsi se, kun elokuvassa ei ole juonta, siinä irvistellään ja huudetaan paljon sekä kulta-aarre löytyy ihan meren pohjasta. Kummallekaan osapuolelle tuskin oli selvää, että honkkareita on ääripäästä toiseen ja näitä leffayöhön loistavasti soveltuvia sekoiluita ei verrata mihinkään elokuvanteon oppikirjaan. Vittumaista viisastelua ja nuorekasta kulttileffan kommentoimista ilman perspektiiviä tai järkevää kontekstia. Sama suunta ei myöskään pitänyt poikien Heston-setistä ja järjestäjien läppäilystä honkkaria ennen; tämä oli kuulemma vähän henkilökohtaisuuksiin menevää.



Harmittaa Wildernessin valinta OK Conneryn sijasta, sillä oletin olevani 6. leffan kohdalla niin väsynyt että brittikauhua on helpompi seurata kuin 100-minuuttista italo-pimeyttä. Idi Amin ‑jonossa kuulemani avautuminen tuon italon Henry Kissinger, Neil Connery ja vaatetus ‑ratkaisuista nauratti pitkään paluumatkallakin, ja toivoisin näkeväni leffan jossain vaiheessa. Leffan koko idea tuntuu täysin käsittämättömältä, Iljan raportti johdattaa tähän hyvin. Vastaavasti olisi ollut kiva kokea perjantai-illan Lenzi-hetki, jossa Ivan Rassimovin "stop that!" ‑käskystä koko filmikela pysähtyi, kuten sain Tomin innokkaasta kuvauksesta kuulla. Näitä hetkiä ei voi tapahtua kotikatseluissa!



Viihdyin aivan täysillä ja näin jälleen selittämättömiä ihmismielen saavutuksia, tahallisia ja tahattomia. 300 sopi hyvin avausleffaksi vaikka onkin silkkaa popcornia. Vanhan kauhukalkkunan paikka festareilla on myös perusteltu. Honkkareista nämä kungfu-jutut ovat usein niin mielettömiä, ettei vakavahenkisiä tai kauhuhonkkareita välttämättä tule kaivattua.



Kiitos siis ministereille jälleen.
sic. 3.4.2007 00:38

Tyydynpä sanomaan, että oli kivaa, jälleen kerran.

Lauri Lehtinen 3.4.2007 09:16
Marienbad ( 2.4.2007 22:24)
Iron Dragon Strikes Back kuuluu yön mielisairaimpiin kokemuksiin. Täysin sekopäinen alan honkkari, joka kuhisee

Keskivaiheen bussisekoilu/turpaanotto sekä lopun tahaton (?) "neekeri ampui!" ‑yllätys eivät hevillä unohdu.


Jos elokuvassa on vaikka yllättäväkin loppuratkaisu, miksi sen tahallisuutta pitää epäillä? Tietenkin siksi, että se on honkkari jossa on neekeri, nauretaas taas. Voi vittu.
Yotsuya 3.4.2007 14:04
Lauri Lehtinen ( 3.4.2007 09:17)
Marienbad ( 2.4.2007 22:24)
Iron Dragon Strikes Back kuuluu yön mielisairaimpiin kokemuksiin. Täysin sekopäinen alan honkkari, joka kuhisee

Keskivaiheen bussisekoilu/turpaanotto sekä lopun tahaton (?) "neekeri ampui!" ‑yllätys eivät hevillä unohdu.


Jos elokuvassa on vaikka yllättäväkin loppuratkaisu, miksi sen tahallisuutta pitää epäillä? Tietenkin siksi, että se on honkkari jossa on neekeri, nauretaas taas. Voi vittu.


Helvetin tiukkaa you don't fuck with the mob ‑tylytystä mutta koska kaikki tuota edeltäneet kohtaukset oli pitkitetty hysteerisyyteen asti tuli tyypillinen old school honkkari tuhatta-ja-sataa-päin-tiiliseinää ‑lopetus tavallistakin kovempana yllätyksenä. Jossain määrin yleisö oli kyllä totuttua enemmän taantunut takavuosien hihittelytasolle, olisikohan Kung Fauxin vika.
Antti Vanhala 6.4.2007 19:28

Muutama kuva:

http://koti.welho.com/avanhala/b2b2007/ . Onneksi Hestonkin on edustettuna.