Kauhuelokuvafestivaali Hurme

Kuten jotkut ovat ehkä jo

Tulevat festivaalit ‑sivulta huomanneet, tänä vuonna Turkukin saa oman kauhuleffafestarinsa! Ensimmäistä kertaa järjestettävä Kauhuelokuvafestivaali Hurme antaa siis turkulaisillekin mahdollisuuden nauttia mm. Night Visionsissa nähdyistä helmistä!



Ohjelmistossa:



· Crocodile (o. Sompote Sands, Thaimaa 1981)



· Disaster! (o. Roy T. Wood, USA 2005)



· Dr. Black, Mr. Hyde (o. William Crain, USA 1976)



· Dr. Butcher M.D. (o. Marino Girolami, Italia 1980)



· Maniac (o. William Lustig, USA 1980)



· Reeker (o. Dave Payne, USA 2005)



· Zombie Flesh-Eaters (o. Lucio Fulci, Italia 1979)



Leffoja katsellaan Kino Thaliassa, ja lauantai-ilta jatkuu festarin päätösklubilla S-Osiksella.



Festivaalipassien ennakkomyyntipaikkana toimii Levykauppa Äx. Passin hinta on vaivaiset 25€/20€ (opiskelija), ja sillä pääsee kaikkiin näytöksiin sekä päätösklubille! Yksittäislippuset kustantavat 6€ per leffa, ja päätösklubin sisäänpääsy samaisen 6€.





Lisätietoja löytyypi osoitteesta www.hurme.org

Mukavat festivaalit, eipä siinä sen kummempaa.

Dr. Black, Mr. Hyde

Hyvä avaus kaikessa tolkuttomuudessaan. Tiivistämisen varaa oli jätetty paikoitellen, mutta tohtorin vaalennetun version riehuminen ja loppukohtaus olivat pelkkää asiaa.



Disaster!

Festareiden ainoa hutilaukaus. Vitsit olivat niin alkeellisia ja epähauskoja, ettei sopivan kököstä muovailuvaha-animaatiosta ja soundtrackin Dwarves-valinnoista ollut pelastajiksi.



Zombie Flesh-Eaters

Vanha tuttu vaihteeksi isolta kankaalta. Oiva päätös ekalle illalle, ei valittamista.



Crocodile

Tässä oli ihan kaikki niin päin seiniä, ettei tästä voinut olla pitämättä. Jättiläiskrokotiilin koon räikeä vaihtelu, toistuvat tapahtumaketjut (krokotiili tuhoaa kokonaisen kylän -> ambulanssi lähtee sireenit ulvoen liikkeelle) ja enkkudubbauksen hienoudet paikkasivat ajoittaisen laahauksen.



Dr. Butcher M.D.

Tämä tohtori ei päässyt täysin oikeuksiinsa edellisen jälkeen, mutta ihan viihdyttävää sontaa joka tapauksessa. Toimi teatterissa ihan eri tavalla kuin heikkolaatuisena videokopiona. Hyvät musiikit.



Reeker

Normaali teinikauhualoitus oli jollain tapaa jopa lupaava, mutta kun odottelu venyi ja venyi, eikä elokuva päässyt missään vaiheessa kunnolla vauhtiin, niin hiukan vajaaksihan tämä jäi. Idea sinänsä ei ollut aivan huonoimmasta päästä, pari vitseistä oli osuvia ja huoltoasemalla haahuilussa oli ihan hyvää yritystä, mutta lopun rautalankaselitykset olivat turhuudessaan todella huono veto – annetut vihjeet olisivat riittäneet selvyydessään ihan hyvin.



Maniac

Täydellinen finaalinäytös. Tehokas ja hiljentävä sekopääkuvaus, joka ei juurikaan naurattanut. Spinellin roolisuoritus on riipaiseva ja Chattawayn musiikki erinomaista.

Festarit saatiin ilmeisesti kunnialla päätökseen. Toivottavasti riitti yleisöäkin?

Kiitoksia kaikille kävijöille!! Festari meni kaikin puolin mainiosti ja väkeäkin riitti ihan kivasti, varsinkin kun ottaa huomioon että festari järkättiin vasta ekaa kertaa.

Yleisölle siis suuri kiitos hyvästä vastaanotosta ja mielenkiinnosta, ensi vuonna uudestaan!

C.W. Leadbeater ( 13.11.2006 00:55)

Maniac

Täydellinen finaalinäytös. Tehokas ja hiljentävä sekopääkuvaus, joka ei juurikaan naurattanut. .

NV-yleisöä elokuva tuntui kyllä naurattavan.

En tiedä johtuuko istumapaikasta (toka tai kolmas rivi) vai saumattomasta eläytymisestä Joe Spinellin maailmaan, mutta en mä kiinnittänyt Maniacin Maximum-näytöksessä huomiota mihinkään hihittelyyn. No, näitä äänekkäitä vitun cooleja persoonia tuntuu aina riittävän muutama per festivaali. Ilmiönä kiinnostavaa, miksi ihmiset jotka eivät oikeasti pidä elokuvista haluavat tukea elokuvatapahtumia rahoillaan ja läsnäolollaan, joista ensiksi mainittu riittäisi ihan hyvin.

Lauri Lehtinen ( 13.11.2006 14:54)

Ilmiönä kiinnostavaa, miksi ihmiset jotka eivät oikeasti pidä elokuvista haluavat tukea elokuvatapahtumia rahoillaan ja läsnäolollaan, joista ensiksi mainittu riittäisi ihan hyvin.

Tjaa-a, Maniac ei naurattanut tippaakaan ja oli kaikin puolin koskettava ja mainio, mutta useat alan festareilla esitetyt roskat ovat ainakin minulle erittäin nautinnollisia nimenomaan tahattoman koomisuutensa vuoksi (toisin kuin vaikkapa "hauska" Disaster joka ei juuri yleisön nauruhermoja koetellut). En mä mitään Crocodilea voi/halua katsoa nauramatta. Tietty ihmiset kokee asiat eri tavalla, mua olisi vituttanut raskaasti naureskelu jonku I spit on your graven NV-esityksen aikana.



Tällaisella naureskelulla ei ole nähdäkseni mitään tekemistä elokuvien dissailun kanssa.

Max Schreck ( 15.11.2006 17:29)

Lauri Lehtinen ( 13.11.2006 14:54)

Ilmiönä kiinnostavaa, miksi ihmiset jotka eivät oikeasti pidä elokuvista haluavat tukea elokuvatapahtumia rahoillaan ja läsnäolollaan, joista ensiksi mainittu riittäisi ihan hyvin.

Tjaa-a, Maniac ei naurattanut tippaakaan ja oli kaikin puolin koskettava ja mainio, mutta useat alan festareilla esitetyt roskat ovat ainakin minulle erittäin nautinnollisia nimenomaan tahattoman koomisuutensa vuoksi (toisin kuin vaikkapa "hauska" Disaster joka ei juuri yleisön nauruhermoja koetellut). En mä mitään Crocodilea voi/halua katsoa nauramatta. Tietty ihmiset kokee asiat eri tavalla, mua olisi vituttanut raskaasti naureskelu jonku I spit on your graven NV-esityksen aikana.



Tällaisella naureskelulla ei ole nähdäkseni mitään tekemistä elokuvien dissailun kanssa.

Joo mutta huumorintajun ja leffamaun erojen lisäksi kyse on siitä, että katsojissa on joskus poseeraajia, joiden nauru ei kuulosta huvittuneelta vaan pakotetulta hörötykseltä eikä sille keksi muita syitä kuin äänessä olemisen halu. Eihän tällaista voi pitää elokuvia ja muuta yleisöä arvostavan ihmisen käytöksenä, siis salissa jossa selvä enemmistö yrittää olla hiljaa (eli ei Crocodilen, Dr Black & Mr Hyden tai oikeiden komedioiden esityksissä). Muille välittyvä viesti on elokuvan pilkallinen halveksiminen jota ei vaivauduta pitämään omana tietona vaan tuodaan julki häiritsevällä ja tunnelmaa pilaavalla tavalla. Ehkä dissaava vaikutelma ei aina pidä paikkaansa, mutta so what.

Tjaa-a, Maniac ei naurattanut tippaakaan ja oli kaikin puolin koskettava ja mainio

Vaikka itse pyrinkin ihan luonnostaan pitämään turpani kiinni elokuvan aikana, on Maniacissa kohtaus tai parikin joissa spontaani hymähdys on ihan ymmärrettävää ja sellaisia tulikin. Siis Tampereen näytöksessä.

Noinhan se menee enkä tietenkään halua syyllistää jokaista jota on joskus naurattanut elokuvissa kun on tuntunut siltä. Ongelma on tää tietty mentaliteetti, että jos elokuva ei esim. valmistusvuoden, ‑maan tai aiheen takia ole cool, niin naurua matkiva ääntely sen esityksessä on olevinaan coolia ja oikea tapa reagoida. Tahatonkin hauskuus on tuosta vielä kaukana – jotenkin ei vaan ole sisäistetty miten elokuvia katsotaan, vaikka siihen voidaan käyttää aikaa ja rahaa.