"Afrikkaa painijoista pygmeihin"

Nyt on pygmit ja painit katsastettu.

Tämänkertaisesta tarjonnasta ei valitettavasti jäänyt käteen ihan niin paljon kuin mitä olisin toivonut, mutta omalla tavallaan ihan kiinnostaviahan nuo kaikki teokset olivat.

Le silence de la forêt (2003)

Elokuvan alussa viljellaan runsain mitoin yhteiskuntakriittistä sanomaa, mutta heti kun päähenkilö ryntää viidakkoon kouluttamaan pygmejä loppuvat rahkeet kesken, ja jäljelle jää pygmien elämäntapojen seuraamisen ohella vain tympeää ihmissuhdelässytystä väkinäisellä hehheh-huumorilla höystettynä.

Tilaisuuteen saapuneen pygmiasiantuntijan jutustelut olisivat kiinnostaneet mahdollisesti kauemminkin kuin vajaan 10min verran.

***

Delwende (2005)

Lapsikuolemia ja noituutta, kuulostaa lupaavalta. Valitettavasti elokuva keskittyy näihin aineksiin noin 15 minuutin ajan, loput 75 minuuttia päähenkilöt haahuilevat hitaaasti paikasta toiseen. Elokuvan valopilkuiksi jäävät se yksi ja ainoa noitumiskohtaus ja maton kanssa metsässä juoksenteleva raiskari. Muutoin valitettavan särmätön ja mielenkiinnoton teos.

**

Moolaadé (2004)

Aineksiahan tässä olisi vaikka kunnon eksploitaatioon – sukupuolielinten silvontaa, ruoskintaa, pedofiliaa... – mutta mitään ei vain osata hyödyntää kunnolla. Kantaaottava draama vakavasta aiheesta, mutta valitettavan tasapaksu ja ylipitkä. "Afrikka on paska maa" ‑Mercenaire

**½

L'appel des arènes (2005)

Senegalilaista painia ja ihmissuhteita jokseenkin epätasaisessa paketissa.

Mukavaa että elokuvan ohjaaja oli saatu paikalle. Harmi ettei kukaan keksinyt esittää erityisen kiinnostavia kysymyksiä.

**½

Kaikinpuolin hyvät festarit, vaikkei näkemästäni ohjelmistosta mitään helmiä tällä kertaa löytynytkään