Elitistisin genre

Minkä genren elokuvien katsominen erottaa elitistit taviksista? Mitä katsoessa ei tarvitse kuunnella elokuvateatterissa vieressä istuvan kännykkään puhumista tai sipsien syöntiä? Minkälaisia levyjä/nauhoja on ihmisellä hyllyssä silloin kun tekisi mieli mennä kädestä pitäen onnittelemaan hyvästä mausta?

Kaikkia mahdollisia ja mahdottomia en listannut, sana on vapaa ja vastaukset kiinnostavat enemmän kuin äänestyksen tulos. Mukana on myös ei-genrejä, koska tuntuu, että joskus tuntuu, että alkuperämaa kiinnostaa enemmän kuin genre. Vahingossa tänne ylennetyt voivat luntata genre-sanastosta. http://www.elitisti.com/genredict.php

Italialainen 70-luvun populaari väkivaltainen poliisi/rikoselokuva. Sitä normaalit kauhu-hyypiöt eivät ymmärrä, ja niinsanotut vakavat elokuvaharrastajat vielä vähemmän.

Elitistisimmät genret näistä k-mikon kyselemistä lienevät Blaxploitaatio ja Giallo. Perusteluina tälle, että esim. yksikään taviskaverini ei salettiin tiedä mitä nämä termit edes tarkoittavat saati osaa nimetä yhtään lajityyppien edustajaa.

Uskon, että aika monella Teistä kanssa-elitisteistä on sellainen elokuvakokoelma, josta voisi vilpittömästi onnitella hyvästä mausta. Sitä en taas oikein usko, että kukaan on täysin 100%:n uskollinen yhdelle genrelle vaikka joku erikoisala löytyisikin (esim. Lauri Lehtinen & Spagetti western tai Kat & Aasialainen elokuva).



Omaa suosikkigenreä on vaikea mennä nimeämään. Kaikki yllämainittu menee jos elokuva on hyvä, ja ikävä kyllä joka genrestä löytyy aika paljon paskaakin.

Nyt kun peli on avattu muiden toimesta, niin omista vaihtoehdoistani giallo. Ei genrenä mikään erityinen suosikkini, mutta Shaft teemoineen ja remakeineen tuo toisen vaihtoehtoni, bläkkärit, liian mainstreamiksi. Kinnusen tiivistelmä on erittäin osuva.

Sanoisin että yleensä italialainen elokuva. Jopa "tavis vakava elokuvaharrastaja" voi olla melko elitistinen katsomalla esim. Antonionia ja Viscontia. Kaikkein elitistisintä taas lienee Kinnusen mainitsema 70-l poliisi/rikos, Solliman Revolver on ainut tavisten saatavilla oleva elokuva mitä tulee mieleen.

Sanoisin että

Eurooppalainen Elokuva on kyllä ehdottomasti kaikkein elitistisin vaihtoehto.



Tuo leffahyllyn tarkastushan on tehtävä joka paikassa jonne menee, ja jos sieltä löytyy vaikkapa runsaasti Criterionia ja Futuren pätkiä voi jo onnitella isäntää/emäntää. Niin, ja jokaisesta Disneysta tulee kolme miinuspistettä.

MikaR (30.12.2003 11:54)

Niin, ja jokaisesta Disneysta tulee kolme miinuspistettä.

Itselleni siis heti 72 miinuspistettä. Mutta asiaan.



Laittoipa k-mikko pahan, mietin kauan Eurooppalaisen tahi Italialaisen-elokuvan ja Animen välillä. Päädyin kuitenkin valitsemaan Giallon, joka ei tunnu kelpaavan ystäväpiiristäni edes harrastuksessaan pidemmälle ehtineille. Spagetit kelpaavat pirun hyvin jopa pitkään ikään ehtineelle isälleni, vaikkei sanaakaan ymmärrä. Todella useat vaihtoehdot taas sisältävät elementtejä (kuten tissit), jotka saavat taviksenkin, ainakin miespuoleisen, katsomaan elokuvan mukisematta, vaikkakin usein "väärissä" kohdin hörähdellen.



Jos kysely olisi tehty ennen WWW, P2P ja FanSub aikaa, niin olisin saattanut jopa päätyä Animeen, joka nykypäivänä tuntuu saavan aika vahvasti julkaisuja (niin virallisia kuin noita fanien tekstittämiäkin) ja tulee näin taviksienkin ulottuville. Ennenmuinoin oli tyytyminen Castlen muutamaan suomijulkaisuun (vuonna 96, taisi tuo yrittää) ja Manga Entertainmentin brittikasetteihin, jos jotain halusi ymmärtää. Samoin oli kyllä täällä Nokian kupeessa tuon itselleni kovin rakkaan Gore-Splatter akselin kanssa aikoinaan, kun kasetteja ei saanut mistään, ei kukaan ollut kiinnostunut. Jos kovalla vaivalla olin hankkinut Evil Dead 2 VHS:n, lähettäen puntia kirjekuoressa jonnekin syvälle sumuiseen saarivaltioon, niin kaikki lähinnä katsoivat omituisesti. Nykypäivänä löytyy tuo hopeakiekko lähes jokaisen kaverini hyllystä ja odottelevatpa vielä Futuren julkaisua ykkösosasta.



edit: Tuli tuossa tupakkaa poltellessa vielä mieleen, että Dokumentit tuntuvat olevan käsittämätön asia tavikselle. Mooren levyjä nuo vielä katsovat asenteella "ai sulla on tää, voiks mä joskus lainata tätä", mutta kun mennään genre-sanaston määrittelemään dokumenttiin, tai esim. Huutajiin/Autobonus levyyn on aivan eri ääni kellossa.

Niin giallot kuin italotkin on euroelokuvaa joten valintani on Eurooppalainen elokuva. Kyllä tuntui eilen hyvältä kun näin tyttöystävän yhden kaverin toista kertaa ja paljastui että tyyppi tietää Godardista, Renoirista, Vigosta jne. paljon enemmän kuin allekirjoittanut. Tää vois olla kauniin ystävyyden alku...

Taviksien dokumenttikammo ehkä johtuu pitkälti siitä, että monesti aiheet näissä dokkareissa ovat suoraan heidän omasta elämästään, aiheet tulevat siis liian lähelle.

Suomalaisilla kun ei yleisestikään tunnu itseironiaa riittävän ja perusduunarilla on aina kauhea pelko siitä, että joku nauraa hänelle, niin eihän hän voi ymmärtää leffaa/tv-ohjelmaa, jossa ehkä tehdään hänen oma elämänsä naurunalaiseksi.



Samoin yleensä dokkarit tuntuvat olevan taviksille sellainen outo genre, he eivät miellä niitä varsinaiseksi elokuvaksi, ne ovat heidän mielestään usein "vain jotain ajankohtaisohjelmaa".

erinomaiselta Fistful of Westerns-sivulta löytyi tällainen linkki:

http://www.angelfire.com/film/eurowar/



on aika elitististä innostua fanaattisesti eurooppalaisista sotaleffoista mutta bojoja menee siitä että niin iso prosentti niistä on aika kuraa

Äänestin gialloa koska se on aihepiiriltään elitistisen suppea ja sen syvempi harrastaminen vaatii mielestäni varsin sofistikoitunutta elokuvamakua, kokonaisvaltaisen fetisististä kiinnostusta 60/70-luvun italialaisiin interiööreihin ja muotiin sekä jossainmäärin perverssiä viehtymystä estetisoituun väkivaltaan. Italokrimet ovat tavallaan suht elitistisiä mutta poliisielokuva on genrenä erittäin rahvaanomainen ja ylimalkainen.

Aika vaikea. Eurooppalainen tai aasialainen elokuva sinänsä on aika laaja käsite eikä niissä ole itsessään sinänsä mitään elitististä. Mutta sieltä jostain löytyy se kaikkein elitistein. Eli äänestin gialloa, samat syyt olivat mielessä kuin Yotsuyalla tuossa edellä.

Sanoisin varmaankin eurooppalainen elokuva. kun se tavallaan kuitenkin käsittää giallot ja kyttikset sekä neorealismin ja uuden aallon niin valinta ei loppujen lopuksi ole edes niin vaikea. Blaxplo on tietenkin ihan helvetin asiallista, mutta tavallaan Tarantino on tuonut sitä lähemmäksi valtavirtaa (tai ainakin helpommin lähestyttäväksi), sama anime-buumin kanssa ja yleisen aasiaintoilun kanssa.

Ääni meni giallolle. Perustelut ovatkin tulleet jo moneen kertaan. Kyllähän seksploitaatiossakin on oma viehätyksensä, kunhan sen syövereihin uppoutuu tarpeeksi suurella hartaudella ja pääsee siihen sofistikoituneeseen vaiheeseen, jossa tisut ovat toissijaisia ja genre alkaa kiinnostamaan puhtaana ilmiönä. Tosin seksploitaatiokin näyttäytyy varsin täyteläisesti juuri 70-luvun gialloissa.

Italowestern.

Muutaman olen nähnyt, eikä tunnu menevän mulle jakeluun. Siispä, koska en tajua genren hyvyyttä ja kiinnostavuutta, sen on oltava elitistinen. poislukien tietty Leonet, jotka lasketaan enämpi kai mainstreamiin.