Keskustelua Michael Mannin elokuvista

Voi perse!

37.

Collateral (2004) ****

Kyllä tällekin Mannin leffalle kelpaa antaa tunnustusta. Pidin tavasta jolla elokuva ottaa katsojan otteeseen heti alkuminuuteilla ja taksin sisällä kuvatut kohtaukset on kuvattu sellaisista kuvakulmista että katsojallekin tulee väkisin tiivis tunnelma. Tuo hyvä ote kestää pitkälle yli tunnin mutta sitten taso tuntui hieman notkahtelevan, vaikka lopetus olikin ihan hyvin rakenneltu. Myöskään Jamie Foxxin roolisuoritus ei ollut oikein mieleeni, mutta onneksi Cruisen Tomppa onnistui yllättävänkin hyvin kylmäverisen pahiksen roolissa. Mann käyttää tapansa mukaisesti öistä kaupunkitunnelmaa hienosti hyväkseen visuaalisesti ja leffan soundtrack toimii kauttaaltaan. Varsin nautinnollinen elokuvakokemus siis.

Manhunter (1986)


No sainpa vihdoin uusittua! Eihän tästä muistanut juuri mitään yksityiskohtia, oli tosiaan korkea aika katsella toistamiseen – ja tuskin jää tähän kierrokseen.

Komea versiointihan tämä Harrisin kirjasta todellakin on, lopetus itse asiassa pieksee kirjan vastaavan. Tiukka ja omintakeisin, hienoviritteisin tavoin luotu synkeä tunnelma alusta loppuun (koleaa on auringonvalossakin) on se juttu mikä tekee Manhunterista niin kovin kiehtovan tapauksen. Petersenin esitys vähäeleisesti demoniensa kanssa painivana ja jutun edetessä syvemmille vesille ajautuvana Will Grahamina osuu naulan kantaan. Tom Noonan tekee yhtälailla hyvää työtä Dollarhydena. Kuvausjälki on harkittua kuin mikä, ja ai perhana miten sielua lämmitti kun lasin läpi tullaan In-a-Gadda-Davidan tahtiin. Lienee pakko tehdä piakkoin vertailu Red Dragoniin, luulen että jää uusintakierroksella 2000-luvun tuote kirkkaasti kakkoseksi.

Meller (8.5.2013 22:38)

Manhunter (1986)

Lienee pakko tehdä piakkoin vertailu Red Dragoniin, luulen että jää uusintakierroksella 2000-luvun tuote kirkkaasti kakkoseksi.

Luulo harvemmin on tiedon väärti (etenkään Manhunterin kaltaisesta kasariklasarista puhuttaessa, jossa tyyli ja toteutus on yhtä tietoista kuin tinkimättömyys jälkituotannossa), vaikka varsin subjektiivisesti asiaa tässäkin tarkastellaan. Valmistaudu shokkiin sillä kristallipalloni kertoo, että uusintafilmatisointi jää kuin jääkin toiselle sijalle. Joukkue b voittaa munankeittimen!


Katsottava kyllä itsekkin kuluvan vuoden aikana jos ei vuodenvaihteeseen valu, kunhan kotiteatterin saa muuttohelveteiltä (ja siis monikossa) joskus päälle kytkettyä..

Kappas, minullakin pyörähti Manhunter uusintakatselussa:

67. Manhunter (1986) ****½

Tämähän paranee vain uusilla katselukerroilla. Soundtrack on kyllä täynnä helvetin kovaa kamaa alusta loppuun saakka (esim. Shriekbackin ja The Redsin biisit), ja Michel Rubinin tunnelmalliset sävellykset toimivat erinomaisesti. Tällä kertaa kiinnitin huomiota esim. siihen kohtaukseen Dollarhyden ja Reban välillä, jonka taustalla soi juuri Shriekbackin huikea The Big Hush. Ainakin minulle tuo on yksi elokuvan keskeisimmistä kohtauksista. Visuaalisesti Manhunter on sen verran upea leffa, että se palkitsee katsojan vielä uusillakin katselukerroilla. Tässä on monia kohtauksia, joita tekisi mieli jäädä ihastelemaan pidemmäksikin aikaa. William Petersen on erinomainen Will Grahamin roolissa, ja Mannin luottonäyttelijä Dennis Farina vetää samalla hyvän sivuroolin. Manhunter on minulle kieltämättä yksi Mannin uran kirkkaimmista helmistä, ehkäpä ensi katselukerralla irtoaa sitten täydet viisi tähteä.

Thief (1981)


Klassisen keikkaelokuvan päivitys 80-luvulle sujuu Mannin käsissä sataprosenttisen tyylitajuisesti. Heatissa visio rikollisuran ja hinkunsa perhe-elämään välissä tasapainottelevasta antisankarista vietiin vielä pitemmälle, mutta yhtä lailla varhaisyritys vakuutta paukuilla hihassaan, tyylillään ja asenteellaan. Tämä on kuitenkin intiimimpi, kun ei ole tonneittain hahmoja seurattavana. James Caan tähän asti todistamissani rooleissaan parhaassa (hyvänä kakkosena The Way of the Gun) on definitiivinen mies paikallaan saatanallisissa ristipaineissa. Tangerine Dreamin soinnut soljuvat kuvien kanssa lähes täydellistä tahtia ja tekevät korvista selvää. Hyviä käänteitä, hyvä tasapaino draamassa ja toiminnassa.

Manhunter (1986) ***½

80-luvun Miami Vice estetiikalla varustettu ja tuttuun tarinaan pohjaava sarjamurhaajatrilleri on edelleen etenkin visuualiselta puolellaan onnistunutta ja samalla tunnistettavaa Mannia. Katsoin myös samalla viikolla Demmen The Silence of the Lambsin ja ihan niille jännitävyysasteikoille ei Manhunter yletä, mutta etenkin lopun yhteenotto on kyllä hienosti kuvattu. Manhuntterissa "Tooth fairya" kuvataan enemmän ja se vie terävimmän terän hahmon pelottavuusta. Manhunter on kuitenkin ehdottomasti suositeltavaa katsottavaa ja tuskinpa Mannin ohjaustyylistä pitävät pettyvät.