Hankalat elokuvahankintareissut?

Voispa tästä ketjusta lukea festareiden hankalista elokuvakopioidenhankintaoperaatioista.

Toivelistalla mm.

1. DocPoint ja 70 mm 2001: Avaruusseikkailu

2. DocPoint ja Mr. Death viime vuonna sekä lopullinen ratkaisu, pahamaineinen DVD-screenaus!

3. R&A ja Pusher 3 pari vuotta takaperin (Bloody Macedonians!)

Tissuttelimme San Miguelilla Hongkongin neonvaloja katsellen pääsiäisenä 1999. Jälleen kerran olimme murtautuneet Chung King Mansionsin katolle. Pilvenpiirtäjäviidakko vei väkisinkin mielen niiden tuhoamiseen ja Godzilla-elokuviin, ja jossain vaiheessa joku – se taisi olla Miles (Wood, Video Watchdog) – kertoi pohjoiskorealaisesta Godzilla-ripoffista. Etelästä pohjoiseen kidnapatun Shin Shan Okin ohjaama Pulgasari jäi kummittelemaan mieleen leffana, joka olisi pakko nähdä.

Tehtävä oli jokseenkin haasteellinen; rautaesiripun takaa ei pahemmin leffoja tilailtu. P-Korealla ei ollut silloin edes omia virallisia nettisivuja, nettikaupasta puhumattakaan. Projekti alkoi kuitenkin edetä, kun Simis (Ruippo, TIFF) törmäsi Pusanin festivaalilla saman vuoden lokakuussa ex-itäsaksalaiseen haudankaivajaan Johannes Schönherriin, jolla oli suhteita Pohjois-Korean armeijan omistamaan elokuva-alan yritykseen. Lukuisia elokuvallisia hämäräbisneksiä pyörittänyt Schönherr oli mm. diilannut länsileffoja itselleen Kim Jong-ilille. Johannes antoi faksinumeron Pjongjangiin, johon aloin syytää viestejä yhden toisensa perään. Erinäisten turhauttavien kuukausien jälkeen korealaiset lopulta vastasivat ja kutsuivat minut syyskuussa 2000 pidettäville elokuvajuhlille. Pulgasarin näkeminen alkoi näyttää melkeinpä mahdolliselta.

Erinäisten värikkäiden seikkailuiden jälkeen onnistuin hankkiutumaan Pjongjangiin, missä kävi ilmi että järjestäjiä kiinnosti enemmän ulkomaisten vieraiden roudaaminen monumentilta toiselle ja rakastetun johtajan palvontamenot kuin paikallisten elokuvien esittäminen ja myyminen. Kaiken lisäksi Pulgasarin ohjaaja herra Shin onnistui aikoinaan pakenemaan tästä työläisten paratiisista/maailman suljetuimmasta diktatuurista (ohjatakseen USAssa Kolme Ninjaa-leffoja). Shin oli epähenkilö, jonka olemassaolosta ja siinä sivussa koko Pulgasarista haluttiin vaieta. Näytti että Pulgasari-projekti kusee pahemman kerran. Vasta lähtöpäivänä, kaksi viikkoa kestäneen päivittäisen ja peräänantamattoman ruinaamiseni jälkeen Korea Film Export & Import Corporationin daami lopulta kiikutti ovelleni rupisen vhs-kasetin, jossa luki käsinkirjoitettuna kaipaamani teksti Pulgasari.

Reissu oli sen verran rankkaa aivopesua, että henkiseen toipumiseen meni pari kuukautta. Kenraali Kim Il Sungin marssi pärähtää soimaan päässäni vielä nykyäänkin tarpeettoman usein. Pulgasari-kasetti oli surkea kopion kopion kopio, jossa värit välkkyivät ja eikä tekstitystä tietenkään ollut. Siitä huolimatta leffa piti otteessaan; korealaiset ja rautaa ahmiva koominen kumihirviö taistelevat riistäjävalloittajia vastaan ja keksivät maailman ensimmäisen risteilyohjuksen. Kunnollisena kopiona näin leffan tosin vasta kun amerikkalainen Man in Rubbersuit-hämäräputiikki julkaisi sen videona muutama vuosi sitten.

Jouni Hokkanen ( 14.1.2009 19:23)

Reissu oli sen verran rankkaa aivopesua, että henkiseen toipumiseen meni pari kuukautta. Kenraali Kim Il Sungin marssi pärähtää soimaan päässäni vielä nykyäänkin tarpeettoman usein.

Onko Guy Delislen Pyongyang: A Journey in North Korea tuttu? Suosittelen!



Elokuvalippujen hankintareissut ovat olleet hankalampia kuin varsinaisten elokuvien, joskus suorastaan mahdoton tehtävä (festareilla.)

kekkuli ( 15.1.2009 00:11)

Onko Guy Delislen Pyongyang: A Journey in North Korea tuttu? Suosittelen!

Delisle oli Pjongjangissa valvomassa Corto Maltese-animaation valmistamista. Kuvauksena aika todenmukainen, mutta taiteilija hukkaa tilaisuutensa nähdä ja kokea Koreaa, koska on sääliä herättävä nössö. Aiheesta kiinnostuneille suosittelen nettikirjaa http://www.aidanfc.net/a_year_in_pyongyang_p.html

Joitakin vuosia sitten tuli motarilla Vantaan ja Helsingin rajalla ripulipaskat housuun matkalla Filmifriikkiin. Onneksi olin liikenteessä omalla autolla enkä linja-autolla. Sitä en tiedä miksi tämäkin piti julkistaa.

Norrin Radd ( 18.1.2009 17:13)

Joitakin vuosia sitten tuli motarilla Vantaan ja Helsingin rajalla ripulipaskat housuun matkalla Filmifriikkiin. Onneksi olin liikenteessä omalla autolla enkä linja-autolla. Sitä en tiedä miksi tämäkin piti julkistaa.

Löysit kuitenkin kivoja leffoja lohdutukseksi? Ja toivon mukaan uudet housut lähivaatekaupasta...