Hankalat elokuvahankintareissut?

Clayrooster ( 6.4.2006 19:17)

Suppea aihehan tämä on. Olen epäonnistunut ihmisenä.

Angstia

Samvli ( 6.4.2006 19:20)

Clayrooster ( 6.4.2006 19:17)

Suppea aihehan tämä on. Olen epäonnistunut ihmisenä.

Angstia :D

Totta. Olen nyt kuitenkin sen verran masentunut, joten ei viitittäs nauraa sielä pliis.

Tapahtui kerran Lontoossa. Olin menossa käymään brittiläisen Redemptonin päämajassa, jotta olisi voinut puffata heille lehteämme nimeltä Gorehound ja ruinata samalla ilmaisia videonäytteitä. Olin liikenteessä erään tuolloin Londonissa asuvan frendini kanssa. Jostain syystä päädyimme hieman toiseen osoitteeseen, siirtolaisten asuttamaan kaupunginosaan. Ystäväni diileri oli hiljan joutunut vankilaan (oli tapellu poliisin kanssa ja tuomioistuin ei ollut uskonut, että etupenkiltä löytynyt 200g pl- levy oli ollut omaan käyttöön) ja sattumalta törmäsimme kadulla mieheen nimeltä Evans. Hetken neuvoteltuamme päädyimme seuraamaan tätä tokkuraista neekeriä kaupunginvuokratalohelvetin törkyisimmässä keskiössä olevaan asuntoon, joka kuului naiselle, jolla oli aivan helvetin iso märkivä rupikasvusto naamassa. Ystäväni antoi Evanssille 50 puntsia ja Evans sanoi palaavansa kohta takaisin. Aivan kuin vakuudeksi, hän jätti sohvalle paskaisen maihinnousutakkinsa. Istuessamme kolmatta varttia sekavan naisen rähjäisessä huoneistossa, kaverini kysyi, onko Evans naisen poikaystävä. Nainen vastasi, että hädin tuskin tunsi koko äijää. Tämän jälkeen kaverini otsaa pitkin alkoi valua kylmä hiki. Huh-helpoitusta Evans kuitenki palasi mukanaan pussillinen etäisesti kuivunutta jäkälää muistuttavaa kasvustoa. Johtuen reissun ex-temporee luonteesta, ystävälläni ei ollut jäkälän punnitsemiseen sopivaa vaakaa mukana, mutta tyhmäkin näki, että yrttiä oli muovipussissa liian vähän. Kadonnen välirahan arvoitus kuitenkin paljastui nopeasti, kun Evans veti taskustaa crack- piipun ja alkoi blaadata. Hän tarjosi piippua meillekin, kieltäydyimme ja naiselle, joka ei kieltäytynyt. Hetken ihmeellistä toimintaa seurattuamme päätimme lähteä. Kun vihdoin pääsimme Redemptonin päämajalle, minulle kävi ilmi, että lafkan omistaja N. Wingrove luuli minun tulleen haastattelemaan häntä. Tällaiseen en ollut missään määrin varautunut. Onneksi minulla oli kuitenkin muistiinpanovälineet taskussani. Nigel tajusi nopeasti, että en oikein hallinnut hommaa ja päätti turista ajankohtaisia kaikkia kiinnostavia asioita omista ohjaustöistään ja Redemptionin julkaisupolitiikasta. Lähtiessämmme hän antoi minulle viellä kaksi yhtien pahvikantista lmd. ed. kasettia (Love Camp 7 ja Tombs of the Blind Dead). Monimutkainen elokuvahankintareissu oli päättynyt.

Ohoh. Minun olisi ehkä ollut parasta jättää kirjoittamatta. :]

Äh, eikö nyt mikään ole hyvä.

Clayrooster ( 6.4.2006 19:24)

Olen nyt kuitenkin sen verran masentunut, joten ei viitittäs nauraa sielä pliis.

Muut ei voi mitenkään tietää, mikä on mielentilasi kullakin hetkellä. Ja tämä ei tarkoita, että siitä pitäisi tiedottaa toistuvasti, jätä mieluummin vaikka elokuvakeskustelut väliin jos ei tunnu hyvältä.

Lauri Lehtinen ( 7.4.2006 07:07)

Äh, eikö nyt mikään ole hyvä.

Clayrooster ( 6.4.2006 19:24)

Olen nyt kuitenkin sen verran masentunut, joten ei viitittäs nauraa sielä pliis.

Muut ei voi mitenkään tietää, mikä on mielentilasi kullakin hetkellä. Ja tämä ei tarkoita, että siitä pitäisi tiedottaa toistuvasti, jätä mieluummin vaikka elokuvakeskustelut väliin jos ei tunnu hyvältä.

Kommenttini oli täysin huumorilla otettavissa.

Miksi näin vakavaa keskustelua?



E.typo

Kun en tunne sua, en osaa tulkita tekstejäsi niin, että haluat nimenomaan huumorikeskustelua (jossa sulle ei kuitenkaan ilmeisesti saa nauraa). Face value ‑taso on se mistä lähdetään, eli se mitä sanot eikä mitä mahdollisesti tarkoitat.

Lauri Lehtinen ( 7.4.2006 11:54)

Kun en tunne sua, en osaa tulkita tekstejäsi niin, että haluat nimenomaan huumorikeskustelua (jossa sulle ei kuitenkaan ilmeisesti saa nauraa). Face value ‑taso on se mistä lähdetään, eli se mitä sanot eikä mitä mahdollisesti tarkoitat.

Tähän vähän liittyen seuraavanlainen kommentti. Kun et tunne tai näe keskustelukumppania, syntyy keskusteluita, jotka eivät oikeassa elämässä edes alkaisi. Täälläkin käy joskus niin, että joku kommentoi jotain elokuvaa ja kirjoittaa sitten lopuksi, että analysoitiin sitä ja tätä elokuvaa koulussa tjsp. Tämä on foorumeilla keskustelun kirous ja samalla siunaus.



Ikä vähintään pakolliseksi tuonne profiilitietoihin niin osaa paremmin suhteuttaa kirjoituksia Ylläolevakin sananvaihto käydään käsittääkseni (arvaus) henkilöiden välillä, joiden taustatiedot (ikä jne.) ovat kovin erilaisia.

Lauri Lehtinen ( 7.4.2006 07:07)

Äh, eikö nyt mikään ole hyvä.



Muut ei voi mitenkään tietää, mikä on mielentilasi kullakin hetkellä. Ja tämä ei tarkoita, että siitä pitäisi tiedottaa toistuvasti, jätä mieluummin vaikka elokuvakeskustelut väliin jos ei tunnu hyvältä.

Totta totta ja tietenkin minulle saa nauraa Ei mikään keskustelupalsta vaikuta niin vakavasti elämääni.

Pilke silmäkulmassahan tässä ollaan liikkeellä. Yritin olla liian tuttavallinen ja heittää jotain läppää, jos joku vaikka olisi ymmärtänyt sen.

Njoo, mutta mutta samahan se, melkoisen paljon keskustelu poikkesi tarkoituksesta, eikä siinä sinänsä mitään.



Mutta kuten Menace aika hyvin ilmaisi, taustat on kaikilla erilaiset, joten vaikeahan sitä on suhtautua vaikkapa nyt toiseen siten miten ehkä se toinen tarkoitti.

Ikäkin tuppaa synnyttämään turhan usein ikäviä ennakkoluuloja, varsinkin jos on vähän nuorempi. Kai.



E: Karsintaa.

.

Hankalat elokuvahankintareissut. Huh.

Elän varmaan ihan eri ulottuvuudessa, kun minun käsityksen mukaan voi vaan mennä kauppaan ja ostaa leffan. End of story. Virhehankintojakin on tullut viimevuosina olemattomasti, koska en niinkään itseisarvollisesti keräile leffoja, vaan ostan vaan ne leffat, joita todella hinkuan (ei sillä, että siinä olisi jotain pahaa, jos ja kun joku on leffakeräilijä. Itse en vaan sitä suuremmalti harrasta).

Harvinaisuuksissa voi varmasti olla kovempi metsästäminen, sitä en epäile.

Nostellaas, vaikka aikaa onkin kulunut runsaasti...

Syksyllä tuli lähdettyä suoraan sohvalta (ulkovatteet valmiiksi päällä) dokausreissulta herättyä (noin kymmeneltä) aamulla Turkuun bussilla. Reissuun olin lupautunut aikaisemmin, mutta en ollut osannut ennustaa viettäväni edellisen illan ilmaisten tarjottavien paratiisissa. Kaikki vaatteet päällä sohvalle sammuminen oli ilmeisestii tumuissa ollut taktiseksi harkittu veto, koska ehdin juuri ja juuri ajoissa pysäkille: purkka vain suuhun ja menoksi. Turussa sitten tuli samoiltua paikalliseen elokuvadivariin puolisattumalta ja kyseltyä erään elokuvan perään. Elokuvaa ei silloin hyllystä löytynyt, mutta oli kuitenkin sen verran hyvää ja miellyttävää palvelua (ja halpaa), että suostuin maksamaan leffan kuluineen etukäteen ja kauppias tilasi sen jostain jenkeistä. Runsaan kuukauden päästä paketti tipahti postiluulusta Suomen toisella laidalla. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Eipä hirveästi ole kussut nuo shoppailureissut, mutta tuleepa tässä nyt yhdet melko tylyt kaupat mieleen:

Aikoinaan Tampereen koskikeskuksen PlayerOnessa (?) silmäilin vitosen dvd-laaria ja käteen osui Evil Dead 2, jonka suomi-julkaisu puuttui vielä sopivasti hyllystä. Kyseessä oli siis juurikin tämä Sandrew Metronomen halpis, hankinta kuitenkin välttämätön. Silloisen tyttöystäväni luona laitoin illalla leffan pyörimään, kun paljastuikin ettei suomalaisista kansista huolimatta tekstiyksistä löytynytkään suomea, ei sen puoleen muitakaan pohjoismaiden kieliä, vaikka kuinka niitä hain. Eihän tämä sinänsä haittaa paskan vertaa, mutta periaatteesta kiinni pitäen tahdoin saada mitä tuotteen olisi pitänyt olla. Koska minun oli viikonlopun aikana lähdettävä takaisin kotiin Hämeenlinnaan, laitoin paremman puoliskoni asialle ja käy palauttamassa viallisen tuotteen.



Vastaus kaupassa kuului kuitenkin sitten jotakuinkin tyyliin: "Ei se sitä tarkoita että vaikka kansi on suomeksi, että sen kielen tekstit löytyvät. On ihan normaalia että vaihtoehdot ovat sen sijaan turkki – puola – unkari jne.." Ja tämä tuli vasta liikkeen pomolta, joka kuulemma tietäisi asiasta parhaiten, kun poloinen kassaneiti oli ongelman kanssa sormi suussa. Palautuskin tietty onnistui vain "store credit"-malliin. Seuraavana viikonloppuna vielä onnistuin hukkaamaan tuon vitosen lahjakortin luultavasti kännissä. Prkl, olin sentään köyhä opiskelija!



Tarinan pointti oli siis lähinnä tuo käsittämätön epäammattimaisuus ko. liikkeessä.

Minkä firman julkaisu siellä Sandrew Metronomen kansien välissä sitten oli? Kyllähän Sandrew Metronomen julkaisussa sentään tekstit ovat.

Hung Fist ( 13.1.2009 21:05)

Minkä firman julkaisu siellä Sandrew Metronomen kansien välissä sitten oli? Kyllähän Sandrew Metronomen julkaisussa sentään tekstit ovat.

Niin on, nykyään kyllä löytyy tuo oikea versio hyllystä. En jaksa millään muistaa olisiko itse levy ollut sitten toisen lafkan, leffa kyllä oli oikea. Muoveissakin tuote ostettaessa oli, joten todella omituinen juttu.