Tony Jaa

Timosen ja Tohkan kirjoitusoikeudut tulisi välittömästi rajata testiosiion.

Shocky puhui niin kauniisti, että pistin kaksi inisevän apinafeissin varhaistuotosta tilaukseen.

Huvittavaa, kuinka jotut vitun keharit eivät tajua, että se mikä mättää ei ole efekti sinänsä, vaan sen kaavanmukainen käyttö.

Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.

Ong-bakin jälkeen odotukset tämän suhteen olivat korkealla. Ja elokuva oli juuri sellainen kuin odotinkin: elämää suurempaa mäiskettä ja vilkasta leikkausta mutta huonoa ohjausta huonolla käsikirjoituksella varustettuna. 4-minuutin yhdellä otolla kuvattu "kerros" kohtaus on aivan mielettömän hienosti koreografioitu ja tuossa näkee miten hienoa kuvausta glide-camilla voi saada aikaiseksi. Pienenä trivian poikasena, että tuo kohtaus kuvattiin viisi kertaa. Ei huonosti. Olisiko tuo kohtaus kenties homage Leen Game of Deathille, tiedä sitten. Kuitenkin yksi suosikkikohtauksistani löytyy elokuvan viimeisestä 15 minuutista. "100 ja yksi tapaa katkaista vastustajan raaja" on melkoista räiskettä. Elokuvan lopulla Toni alkaa selvästi jo osoittaa hermostumisen merkkejä.

Eli leikkaus, taisteluiden koreografiat ja akrobatiat ovat uskomattoman upeaa katseltavaa, mutta tarina norsun pelastamisesta ei ole ehkä parhaiten keksittyä kamaa. Jostain syystä Jaa:lta "aina" varastetaan jotain ja tämä sitten lähtee hakemaan noita takaisin, siinä samalla vihollisia lättyyn laittaen. Vaikka norsut ovatkin varmasti mukavia otuksia, eivät ne sovellu kovin hyvin martial arts-elokuvan punaiseksi langaksi. Ensimmäistä kertaa tekisi mieli koota elokuvasta itselle oma leikattu versio jossa olisi pelkät mättökohtaukset ilman rippeitäkään juonesta. Mutta suurena elokuvan ystävänä jätän tuollaisen raiskaamisen väliin. Kyllähän sitä aina saa kelattua itselleen nuo herkkupalat muun kuonan joukosta. Martial arts-leffojen ystäville todellinen fasupala. Pisteet täysin potkimiselle ja runttaamiselle, ei elokuvallisille ansioille. 3/5

Shocky ( 27.3.2006 16:15)

Ong-Bak *****

TYG *****

Born to Fight [color="#FFFFFF"]****- **½

Shocky puhuu asiaa Tony Jaasta. Pieni oikaisu tehty vain koskien Born to Fightia, josta ei voi puhua noiden muiden elokuvien kanssa edes samalla sivulla. Typerää taitovoimistelupelleilyä hupaisan patrioottisessa ja lapsellisessa elokuvassa. Pisteet muutamasta näyttävästä kohtauksesta.

Martin ( 28.3.2006 18:03)

Pieni oikaisu tehty vain koskien Born to Fightia, josta ei voi puhua noiden muiden elokuvien kanssa edes samalla sivulla. Typerää taitovoimistelupelleilyä hupaisan patrioottisessa ja lapsellisessa elokuvassa. Pisteet muutamasta näyttävästä kohtauksesta.

Born to Fight on kyllä hankala pala arvioida. Se on täysin kädetön elokuva, jossa on tosiaan kuitenkin muutama pirun rankka ja reipas toimintakohtaus, joiden takia aion katsoa tuon leffan vielä monta kertaa. Noi voimistelupelleilyt tosiaan on paha virhearviointi tekijöiltä, ne rikkovat kaiken illuusion siitä, että Born to Fight edes yrittäisi olla oikea elokuva vaan pelkkä showcase jumppakärpäsille. Hetkeksikään ei tule mieleen että "ohhoh tyttö veti terroristia pataan" vaan "jaaha, tyttö teki jonkun voltin ja terroristi joutui kävelemään sen jalkaa päin". Onneksi huonous välillä menee niin pitkälle, että voidaan puhua jo hyvyydestä, esim. terroristien naurettavuuteen asti liioiteltu ilkeys. Ehkä vedänkin takaisin noi tähdet ja annan arvosanaksi vain "kannattaa katsoa" (vaikka sitten pikakelailemalla).

Saatan kuulostaa hieman Munich-keskustelun Hanzkillalta, mutta menköön.

Born to Fightin terroristit voisi nähdä Etelä-Thaimaata terrorisoivina muslimimilitantteina, jotka ajavat kolmen provinssin irtautumista emämaasta. Elokuvan terroristien toimet ja keinot eivät juuri eroa todellisista tapahtumista.



Ja elokuvan pieni ja varsin irrallinen kohtaus, jossa ohjus lentää kohti rukoilevia muslimeja ei juuri eroa siitä päämäärästä, johon pääministeri ja armeija ovat teoillaan ja lausunnoillaan pyrkimässä.

Ensin virtuaalikikkelin pumppaukset alta pois: omistan reilut sata honkkarimättöleffaa, pelaan tappelupelejä tällä hetkellä 5 tuntia päivässä ja kaikissa seinävaatteissani on Bruce Lee yläkroppa paljaana. Olen siis syyllinen.

Tony Jaa on fyysinen ihme, jonka (uusilla) leffoilla on tähän asti ollut kaksi olennaista ominaisuutta:

1: Tonyn pohkeessa jerkkua kuin tiikerillä.

2: Leffoja on päätetty tehdä wanhalla kunnon henkilöpalvontameiningillä ja pitkillä julkaisuväleillä.



TYG:in ja OB:n koreografi Panna Rittikrai teki vuosia sitten läjän huimia thai-mättöleffoja (joista pari arvosteluakin taitaa olla tällä sivustolla) Tony Jaa oli alunperin Pannan stuntmies, mutta homma alkoi skulata vasta OG:n kieppeillä niin että miehestä alettiin leipoa staraa. Omistan valtaosan Pannan parhaista äksönereistä surkeina VCD-versioina, joten Jaan tähdittämiä pätkiä on ollut mukavaa verrata niihin honkkarien ohella.



Jaa, tai sanotaan Panom Yeerum, tuo mieleen hullun militanttisotilaan, joka antaa sanalla "kick ass" uuden merkityksen. Ei tällainen jätkä tarvitse muuta kuin hämäriä thaimaalaisia sotahuutoja ja kettumaisen asenteen. Kukaan nykyisistä toimintatähdistä ei potki 6 metrin hypystä polvella jamppoja turpaan. Ei kukaan. Kyseessä on niin kova jätkä ettei mitään rajaa.



Pohkeen jerkku ja huimat akrobaatikyvyt ovat miehen suurimmat avut mae mai & wushutaitojen ohessa. Äijä on niin pätevä, että Thaimaassa miehelle on järjestetty omia näytöksiä, missä tämä mm. hyppää katsojien rintakehän päältä voltilla ympäri. Ihan sama miten tuollainen jätkä näyttelee, katson silti joka leffan kymmeneen kertaan.



Hongkongin viimeiset lupaukset, kuten Chiu Man Cheuk (The Blade, subbarin Idän Soturit [Wind and Cloud]), Jackie Wu Jing (Drunken Monkey, Tai Chi 2, Sha Po Lang) ja Fan Siu Wong (Story of Ricky, Death Games) päätyivät tv-sarjahelvettiin 40 vuotta aiemmin kuin edellisen sukupolven vanhat ketut. Kaikki loput starat lähtivät jenkkilään tai Ranskaan tekemään kompromissipaskaa.



Tony Jaan ehkä suurimpana ongelmana näenkin, miten tämä tulee jumalkompleksinsa kanssa toimeen, jos säilyy jotensakin terveenä. Tom Yum Goongin capoeira-äijä oli mainio vastustaja, vaikka loukkaantuikin kesken kuvausten. Sitten tarvitaan oikeasti hyvää koreografiaa alá Hongkong. Jaan todellinen potentiaali nähdään vasta sitten, kun Panna esittelee oikeasti miehisiä vastustajia ja kuolemattomia taisteluita. Pelkillä stunteilla kun ei kuolemattomuutta saavuteta.



Odotan toisin sanoen, että joku Prachya Pinkaewia edes kymmenen kertaa parempi ohjaaja ottaa ruorin hanskaan mahdollisimman pian. Mies tekee mielenkiintoista huttua, jota ei vain voi arvostaa elokuvallisesti. Pannan zombie-sekoilut olivat paljon viihdyttävämpiä.



Ong Bak oli leffana menettelevä, mutta WTF-kerroin oli actionleffa-spesialistille aivan tarpeeksi. Upea pätkä kokemuksena, vaikka se nasaaliäänellä määkivä thaitytsy häiritsikin jatkuvasti miehistä meininkiä. Surkea mutta hienosti ylinäyttelevä pääpahis, joka oli stuntattu 99% ajasta sillä pörröpääpotkijalla leffan puolivälistä.



Tom Yum Goong sekoili national geographicin dokkarin, matkailuoppaan ja indyelokuvan välimaastossa, eikä pitänyt elokuvallisesti oikein minkäänlaista tasoa ennen loppupuoliskoaan. Paljon hyvää yritystä ja draaman tajua, mutta vain toimintakohtauksissa. Paljon paremmalla ohjaajalla sama toiminta olisi toiminut paljon paremmin. Ei kunnon matsausta lopussa, vain yhden miehen stuntshow maustettuna kymmenillä kikoilla.



Lastentauteineenkin siis hyvin lupaava veijari tuo Tony Jaa, joka on nostanut minusta actionleffojen fyysisen tason aivan omaan luokkaansa. Nyt tarvitaan vain ne kaikki muut elementit kuntoon. Jaan tarvittava karisma löytyy hänen pohkeistaan.



EDIT: Kaverit tuossa edellä jo kävivätkin läpi mikä Tonyn leffoissa toimi. Kiteytetysti itse kritisoin vain koreografiaa, johon pitäisi ehdottomasti saada Hongkong-säväystä. Ilman nopeutusta.



Koreografian syväanalyysit tein jo muille foorumeille, joten en jaksa enää. Katsokaa itse nuo leffat.