Barbaarit ja velhot

Conan barbaari on hyvä, mutta onko muita oikeasti päteviä leffoja aihealueesta?

Mieleen on jäänyt vanhemmista Jason and Argonauts mikä on ihan viihdyttävä pläjäys. Jossain olen nähnyt kehuttavan Kuningas Kull-halpista?

George hyvä. Elitin sivuilta löytyy ihan vitun pitkä barbaaliartikkeli. Lue ihmeessä se ensiksi. Hyvä on suhteellinen käsite, kuten tulet huomaamaan.

Aa olen lukenut artikkkelin.

Hyllystä löytyy kyllä Sword & Sorcer, mutta se ei ainakaan ole nautittava oikein millään muotoa. Artikkelissahan keskityttiin periaatteessa kalkkunapuoleen, joka on kyllä usein ihan viihdyttävää.



Olisi kuitenkin mukava saada suosituksia sellaisista vähän vakavammista viritelmistä.

Lake George ( 2.3.2006 13:15)

Olisi kuitenkin mukava saada suosituksia sellaisista vähän vakavammista viritelmistä.

Noita "vakavampia viritelmiä" nyt ei yksinkertaisesti ole tehty kovinkaan monta. Verhoevenin Flesh + Blood ja

Boormanin Excalibur kannattaa toki katsoa jos on jäänyt jostain syystä väliin.

Flesh & Blood on mun mielestä vähän enemmän sellainen super-raadollinen historiallinen elokuva. Excalibur on toki katsastettu, vaikka siinä onkin sellaista kasarihämyilyä (se on vielä latteampaa, kuin seitkytluvun hämyily).

Mutta onhan noita miekka ja magia-mukaelmia tehty ennen Conaniakin.

Lake George ( 2.3.2006 13:29)

Mutta onhan noita miekka ja magia-mukaelmia tehty ennen Conaniakin.

Peplum-leffoja on toki paljonkin julkaistu 60-luvulla, mutta kovin montaa ennen Conania julkaistua Sword&Sorcerer elokuvaa ei kyllä ole. Nämä kaksi lajia kannattaa kuitenkin erottaa omakseen.

Jakel ( 2.3.2006 14:50)

Peplum-leffoja on toki paljonkin julkaistu 60-luvulla, mutta kovin montaa ennen Conania julkaistua Sword&Sorcerer elokuvaa ei kyllä ole. Nämä kaksi lajia kannattaa kuitenkin erottaa omakseen.

Tarkoitat noita Hercules ym. leffoja. Onkohan niissä Harryhausenin tuotosten lisäksi muita klassikoita?

Noita Hercules-elokuviahan saa ladattua tuolta elokuvat-osiossa mainostetulta

publicdomaintorrent- sivustolta. Katsoin itse alkajaisiksi psykedeelisesti nimetyn Hercules Against the Moonmenin (1964), joka ei valitettavasti nimensä lisäksi suurempaa innostusta herättänyt eikä camp-arvojakaan ollut ihan odotetulla tavalla. Täytyy katsoa iskisivätkö muut Hercules-leffat vähän paremmin.

No tietysti Umberto Lenzin Ironmaster!

http://www.elitisti.net/fixlounge/database.php?id=2582

Mikäs oli se Kuningas Arthur elokuva jonka joku kuuluisa ranskalainen elokuvaohjaaja teki (ranskalainen taisi elokuvakin olla)? Joskin siitä ei ole jäänyt mieleen kuin järkyttävä määrä jalkoja

. Enkä oikein pitänyt siitä ja eihän se edes ollut mikään barbaari elokuva.

Goose ( 2.3.2006 17:36)

No tietysti Umberto Lenzin Ironmaster!



http://www.elitisti.net/fixlounge/database.php?id=2582

Ja arvostelu Elitistin barbaarikatsauksessa

SuperHessu ( 3.3.2006 09:23)

Mikäs oli se Kuningas Arthur elokuva jonka joku kuuluisa ranskalainen elokuvaohjaaja teki (ranskalainen taisi elokuvakin olla)? Joskin siitä ei ole jäänyt mieleen kuin järkyttävä määrä jalkoja . Enkä oikein pitänyt siitä ja eihän se edes ollut mikään barbaari elokuva.

Lancelot du lac de Robert Bresson.

Robert Bresson, paska barbaariohjaaja

Miekka & magia ‑leffoista yksi infantiili suosikki on Hawk the Slayer, 80-luvun alun brittileffa jossa on italialaismaista mielettömyyttä, jatkuvaa tarpeetonta tappamista ja vilpitöntä yritystä luoda Tolkien-henkinen myyttinen maailma ilman riittävää budjettia tai kunnollista käsikirjoitusta. Western-tyyppisiä kaksintaisteluita ja takaumia, "siistiä" sankarimusaa, saippuakuplaefektejä, kääpiö, jättiläinen ja haltia, Jack Palance. "We will meet again, bearer of the Mind sword."

Lundgrenin 'Master of the Universe' ei varmaan uppoa barbaarikalkkunaksi, vaikka pääosannäyttelijä on puolialaston paskaenglannin suoltaja, tehosteet perseestä ja juoni on tehty alta kymmenen vuotiaille.

Nimittäin barbaarielokuvassa pitää kaiketi näkyä aina tissit.

Jokainen miehekäs katsoja luokoon omat sääntönsä siitä mikä tekee barbaarielokuvan... Itse diskaisin Masters of the Universen kaikkien ns. reaalimaailmassa tapahtuvien käänteiden takia, rajanylitys tuntuu tyylirikolta eikä edes hauskalla tavalla huonolta.