8.12.2003 00:27
Täällä on ollut hiljaista tuon uuden Episodi-lehden suhteen. Sinänsä erittäin ymmärrettävää, koska kuten arvata saattoi, lehti ei täytä niitä laadullisia kriteerejä joita hyvältä elokuvalehdeltä vaaditaan.
Kerronpa nyt kuitenkin muutamin sanoin omasta hetkestäni lehden parissa kun se tuli kuitenkin jostain kumman syystä käytyä lävitse. Eli jos aloitetaan vaikka tilastoilla niin lehden 82:sta sisäsivusta 25 sivua on mainoksia. Jäljelle jäävistä sivuista ainakin seitsemän kappaletta oli lisäksi sivun kokoisia kuvia, joissa itse tekstiä oli yleensä noin kappaleen verran. Myös valtaosa lopuista sivuista oli varustettu mahdollisimman suurilla kuvilla.
Kun lehteä lähtee selaamaan alusta niin ensimmäinen varsinainen teksti löytyy sivulta 11. Siinä lehden päätoimittaja kertoo kuinka lehden kohdelukija voi olla elokuva-alan ammattilainen tai joku joka haluaa tarkastella elokuvia ennakkoluulottomasti pintaa syvemmältä ja olla utelias tietämään niiden taustoista. Itse en ole ammattilainen, mutta nuo sanat "pintaa syvemmältä" kyllä sytyttävät minut, tosin turhaan. Joko lehden kohderyhmä on valittu väärin tai sitten lehden taso ei yllä tuomaan noita asioita tarkoittamalleen kohderyhmälle.
Seuraavalla sivulla Joonas Hytönen paljastaa etteivät Moskovan elokuvaopinnot ole välttämättä olleet kovin syvällisiä, mikä ei ole kovin yllättävää, vaikka sinänsä hän puhuukin oikean asian puolesta.
En nyt viitsi lähteä ruotimaan seikkaperäisesti jokaista lehden artikkelia, mutta kommentoin niitä hieman yleisesti. Jokainen jutuista on todellinen pintaraapaisu ja varsinkin ulkomaisista elokuvaihmisistä tehdyt "suuret" jutut ovat muutamien lainausten päälle rakennettuja listoja näiden ihmisten uusien elokuvien juonista ja fiilistelyjä heidän sen hetkisistä ihmissuhteista. Muutamat kotimaisista ihmisistä tehdyt jutut ovat jo hieman mielenkiintoisempia, koska haastatteluihin on voitu käyttää enemmän aikaa. Tämä on toki ymmärrettävää kun tietää sen hetken pienuuden jonka rivitoimittaja ulkomailla tähtihaastateltaviltaan saa. Sitä en taas pysty millään ymmärtämään miksi ei siis kannattaisi keskittyä tekemään näistä kotimaisista haastatteluista vieläkin syvällisempiä ja pyrkiä täydelliseen kattavuuteen. Niiden viemä ylimääräinen sivutila vapautuisi kun jätettäisiin nämä joka tapauksessa turhat ulkomaalaisista tehdyt muutaman minuutin muottihaastattelut kokonaan pois.
Elokuva-arvosteluista sen verran, että jos huonoin elokuva saa kolme tähteä niin jossakin välissä joku on kussut jotakuta silmään tai vähintään omille housuilleen. Arvostelut ovat melkein poikkeuksetta myös niin lyhyitä, että mitään pohdiskelevampaa ja syvällisempiin sfääreihin menevää on turha odottaa. Pikainen juonikuvaus ja muutama kuvaileva adjektiivi tietysti riittää antamaan tarvittavan kuvan spoilautumista muutenkin välttelevälle katsojalle, mutta onko tuo minimalistisuus harkittua vaiko yksinkertaisesti asiaan paneutumattomuutta.
Edes etukäteen eräs lehden kiinnostavimmista jutuista kannen perusteella eli Richard Stanleyn elokuvaväkivaltaa käsittelevä teksti ei tuo aiheeseen mitään uutta näkökulmaa tai asiaa. Kolme sivua sanahelinää yksipuolisesti käsiteltynä, joka on hiemankin aiheeseen perehtyneelle pelkkää vanhan kertausta.
Mitä tästä lehdestä minulle sitten jäi käteen. Eipä oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista. Toki tämä oli odotettua, mutta miksi näin piti taas kuitenkin käydä, eikö yksi Elokuva-lehti olisi jo riittänyt?
edit: muokkasin yhden lauseen kirjoitusasua asiallisemmaksi
