My two cents worth:
Kyllähän tollanen kuvauspaikkasekoilu (perinteisessä jatkuvuuskerrontaa käyttävässä elokuvassa) rikkoo katsojan diegeettisen illuusion yhtä tehokkaasti kuin vaikkapa se taaemmalla rivillä kännykkään puhuva mulkku, eli sitä alkaa itse juonen sijaan kiinnittää huomiota toissijaisiin seikkoihin. Jos elokuvassa viitataan asioihin, jotka on "oikeasti olemassa" ja sitten ruudulla näkyy jotain ihan muuta musta on ihan luonnollista, että jos asiat on katsojalle tuttuja, se kiinnittää niihin huomiota ja keskittyminen tarinan myötäelämiseen häiriintyy.
Vares kakkosessa vieraannutti kun alussa ja lopussa istuskeltiin Apteekissa päydässä joka oli isketty keskelle baarin vilkkainta käytävää niin ettei kummaltakaan puolelta olisi pässyt ohi.