Parhaat western-scoret

Aiheesta syntyi toimituksen puolella pienimuotoista kiistelyä, ja ajattelin että voihan tästä kiistellä myös täällä Elitisti-osastollakin.

Eli viestiketjun tarkoitus on yksinkertaisesti listata omia western-suosikkikappaleita [elokuva / säveltäjä / kappale(et)], ja myöhemmin saa sitten kiistellä miksi omat valinnat ovat selkeästi parempia kuin muiden.



...Omat suosikkini listaan hieman myöhemmin...

drake2j (3.12.2003 20:42)

Aiheesta syntyi toimituksen puolella pienimuotoista kiistelyä, ja ajattelin että voihan tästä kiistellä myös täällä Elitisti-osastollakin.



Eli viestiketjun tarkoitus on yksinkertaisesti listata omat western-suosikkikappaleet [elokuva / säveltäjä / kappale(et)], ja myöhemmin saa sitten kiistellä miksi omat valinnat ovat selkeästi parempia kuin muiden.



...Omat suosikkini listaan hieman myöhemmin...

Wild Wild West / Will Smith / Wild Wild West

Ennio Morricone on jumala.

Western-scoreista puhuttaessa tulee luonnollisesti Morricone mieleen. Kaikille tuttujen dollari-trilogian ja Huuliharppukostajan lisäksi Morriconen länkkärisävellyksistä maininnan ansaitsevat mielestäni ainakin teemat

Navajo Joesta, Companerosista ja Death Rides a Horsesta.

Viime mainittuhan kuultiin viimeksi Kill Billssä



edit: typo

MORRICONEN PARHAAT

Dollaritrilogia

Huuliharppukostaja

The Hills Run Red

Return of Ringo

The Big Gundown

Two Mules for Sister Sarah

Tepepa (biisi: Messico che Vorrei)

Navajo Joe

Companeros

Mercenary



bubbling under

Nobody's the Greatest (biisi: Una Cavalcata per Elisa), The Great Silence, Face to Face, Una pistola per Ringo, Fort Yuma Gold (Morricone & Gianni Ferrio)





MUIDEN PARHAAT

Bruno Nicolai: Have a Good Funeral Friends, Sartana Will Pay

Bruno Nicolai: Adios Sabata

Bruno Nicolai: Run Man Run

Bruno Nicolai: Bullet for a Stranger

Stelvio Cipriani: Shoot First Laugh Last

Stelvio Cipriani: Blindman

Allessandro Allessandroni: Crazy Bunch

Luis Enriquez Bacalov: Django

Luis Enriquez Bacalov: The Price of Power

Nico Fidenco: Those Dirty Dogs!



bubbling under

Mario Migliardi: Shoot the Living and Pray for the Devil + Matalo!, Angelo Francesco Lavagnino: Requiem for a Gringo, Benedetto Ghiglia: Un dollaro tra i denti, Guido & Maurizio de Angelis: A Man Called Blade



EI-ITALIALAISTEN PARHAAT

Will Smith: Wild Wild West

Jenkkiläisistä on kaksi yli muiden eli:

High Noon, esittäjä Tex Ritter

Johnny Guitar, esittäjä Peggy Lee



ja kotimaisista tietysti:



Speedy Gonzales – noin 7 veljeksen poika / Haaskalinnut saalistaa / Spede



Lisäys:



Ja kolmas yli muiden on tietysti Lee Marvinin esittämä Wandrin' star leffasta Paint your wagon.

Lauri Lehtinen (3.12.2003 20:53)

Wild Wild West / Will Smith / Wild Wild West

Hah-hah, Willi setähän nyt vetäisee samanlaisen biisin vaikka leffa olisi mikä. Erityisesti puistatuksia aiheuttaa miehen UOH-UUUH ölinät joiden tarkoitus on nähtävästi kuulostaa jotenkin vetäviltä – metsään menee ainakin tässä osoitteessa. WWW on muuten mielestäni kaikkien aikojen Bottom-5 ryhmässä jos puhutaan Westerneistä...



... mutta koska niistä ei nyt puhuta vaan enemmänkin kyseisten filkkojen musiikista haluaisin tuoda esille muutamia asioita:



1. Kuten jukkasil edellä jo totesikin Morricone on jumala, sillä harvapa on jättänyt yhtä voimakasta jälkeä jonkin tietyn genren musiikkeihin. Miehen tyyliä on koitettu vuosien saatteessa jäljitellä lukuisia kertoja, mutta parhaimmillaankin tulokset ovat olleet pastissin luokkaa.



2. Clint Eastwood – mies jota on vaikea ohittaa puhuttaessa länkkäreistä. Äijän itsensä ohjaamista länkkäreistä ei ole yksikään noussut kuolemattomien joukkoon musiikkinsa puolesta, mutta kokonaisuuksien päälle (äänet + musiikki) itäpuu tuntuu ymmärtävän. Parhaana esimerkkinä voisi pitää Unforgivenia.



3. Jos musiikin asema on elokuvissa yleensäkin suuri, niin länkkäreissä sen merkitys vain kasvaa. Koska hahmot ovat yleensä 'yksiulotteisempia' ja tapahtumapaikat/lavasteet/maisemat hieman karsitumpia vaikka keskiverto äksön-pläjäykseen verrattuna, saavat muut elementit automaattisesti suuremman roolin. Tällöin hyvä kameratyö ja toimivat äänet/musiikit nostavat juoneltaan ehkä hieman heikommankin tarinan helposti pari kolme porrasta ylemmäksi.

Lehtisen listalla ei ollut Companerosin tunnaria, olen siis toimituksen sisäisen väittelyn voittaja!

Kerrottakoon nyt vielä siis täällä yleisellä alueellakin, että C:n tunnari on ehkäpä maailman raivostuttavin spagu-renkutus.



Kyllähän se lista kuitenkin aika selvä on, Morriconen dollaritunnareita ja Huuliharppukostajaa kärjessä. Mihin hittoon jäi Lehtisen listalta Morriconen The Great Silenceen tekemä akustinen score, tuohan on puolet elokuvan tunnelmaa ja suorastaan alleviivaa koko elokuvan toivotonta ja ehkä hieman melankolistakin fiilistä.



Keoman musiikit tulevat poikkeavuudessaan edelleen top teniin, samoin Djangon hieman perinteisempi tunnari. Keoman kappaleissa on parasta se, että niiden sanoitukset etenevät tarinan mukana, aivan helvetin omaperäinen ja hieno idea!

Tuntuu varmaan omaperäiseltä idealta jos et ole nähnyt Luigi Bazzonin Blu Gangia (joka palkittiin Italiassa musiikistaan ja aloitti juoniballadien käytön spaguissa). Kokosin listan sillä perusteella mitä tuli ekana mieleen (ei siis mitään paremmuusjärjestystä jne.), jonain toisena päivänä Companeros ja Great Silence olisi hyvin voineet nousta listalle. Tai Face to Face tai Fort Yuma Gold, etc etc. Teen päivityksiä sitten kun huvittaa, nyt huvittaa kuunnella CAM:n lähettipalvelun mulle eilen kiikuttamaa The Price of Power ‑CD:tä, hinta 8 e.

THaavisto (4.12.2003 15:05)

Lehtisen listalla ei ollut Companerosin tunnaria, olen siis toimituksen sisäisen väittelyn voittaja! Kerrottakoon nyt vielä siis täällä yleisellä alueellakin, että C:n tunnari on ehkäpä maailman raivostuttavin spagu-renkutus.

Ao. kappale kertoo siitä, kun heitetään lapiot ja kihvelit mäkeen, tartutaan aseeseen ja lähdetään kaviot pöllyten tappamaan sortajia iloisella mielin. Sitten siinä väliosassa kuitenkin käydään melkein koko inhimillinen tunneskaala läpi eri soittimilla / soundeilla muutamassa sekunnissa (!!), jonka aikana ja jälkeeen Morricone rakentaa yhden kaikkien aikojen parhaista nostatuksista, siinä jää Finlandiat jälkeen. Teema on niiiin monella tavalla mestariteos, että voisin harkita sen soitattamista omissa hautajaisissani tequilakierroksen aikana.

Listaa päivitetty lisäämällä siihen Companeros ja pudottamalla Nobody kakkonen bubbling under ‑varasijalle.

Pistetään nyt tähän samaan topicciin huomio siitä, että ZACHARIAH ei kyllä pääse edes top 100 ‑listalle. Leffa on täynnä musiikkia (koska on musikaali) mutta niin pirun ikävystyttävää ja tuhanteen kertaan kuultua keskivertorockia, ettei mitään rajaa. En jaksanut millään edes ensimmäisen puolituntisen loppuun, kun jo alkoi väsyttämään. Ainoa mainitsemisen arvoinen kohtaus leffassa tuohon mennessä oli, kun parrakkaiden rock-kääpiöiden lauma ratsasti aavikolla laulellen jotain tyyliin "one more mile to go" Ikinä en ole jaksanut pitkään instrumentaalirockia kuunnella (Karma to Burn on poikkeus) ja tässä leffassa ei tuntunut muuta olevankaan, ehkäpä myöhemmin olisi tullut sanoitettujakin biisejä?

Yhtään väheksymättä Morriconen ja Nicolain upeita suorituksia, laajennan vähän teatterin ja sarjojen puolellekin:

Dimitri Tiomkinin monet makoisat sävellykset pitävät edelleen pintansa.



Balladi Alamosta,



Do Not Forsake Me (Sheriffistä)



ja erityisesti Rawhide-sarjan nimimelodia, josta

erityisesti Frankie Lainen versio Ned Washingtonin lyriikoin on röyhkeydessään ja ylimielisessä arroganssissaan täysin pitelemätön.



Hyaa!

Rollin', rollin', rollin', rollin', rollin', rollin' (Hyaa!)

Rollin', rollin', rollin', rollin', rollin', rollin' (Hyaa!)

Rawhide! Rawhide!



Tuon selvemmin ei asiaansa voi enää ilmaista.



Musikaalisäveltäjä Loewen tuotokset elokuvaksikin tehtyyn "Paint Your Wagon"iin pitää myös mainita. Lee Marvinin mörisemänä tunnetuksi tullut Wandrin' Star tietty ensimmäisenä, mutta muutkin sävelmät tuossa musikaalista ovat kohdallaan.

Nahkaruoska soooi... Alkujaan lännenelokuvamusiikiksi tehty Elviksen Flaming Star on kanssa aika cool esitys, myös Suomi-versiona Kohtalon tähti.

Rawhidesta puheen ollen, tekisi taas mieli sotkea DK tähän keskusteluun, mutta jätetään nyt väliin.

Morriconesta ei varmasti ole minkäännäköistä epäselvyyttä kun haetaan parasta (spagu)western-säveltäjää. Pelkästään "Man with a Harmonica" (ja koko kohtaus missä ko. biisi soi) lunastaa taivaspaikan. Harmi vaan, että Morricone mielletään automaattisesti westernsäveltäjäksi vaikka uralta löytyy todella upeita muitakin sävellyksiä esim. elokuvan Svegliati E Uccidi soundtrack, joka hipoo täydellisyyttä (leffaa en ole ikävä kyllä nähnyt, OST tuli hankittua Stockan alekorista taannoin).



Sori jos tuli sekavaa tekstiä, tuli oltua juuri pubissa useampi tunti.