Yngwie!!!

Viime päivinä on ollut tehokuuntelussa Ynkän eka(?) levy Yngie Malmsteen's Rising Force, joka on kyllä ihan perkeleen hyvä. Ja juurikin siis pelkästään kunnon kitaran runkkaamista, laulua vain kahdella kappaleella. Uudemmista levyistä ei sitten olekaan mitään tietoa, joku Fire & Ice taitaa olla viimesimpiä mitä tuli hankittua.

Laitoin tuon ylimmäisen vaihtoehdon, kun ei oikein välimuotoja löytynyt. En ole tosiaan mikään diggari, mutta aikoinaan tuli kuunneltua varsinkin tuota Trilogya aika paljonkin. Ei se tosiaan mitään pelkkää tiluttelua ole. Tässä näyttää olevan ns. Shyamalan- ilmiö eli porukat haukkuu ihan periaatteesta. Olen satavarma, että valtaosa haukkujista ei ole edes kunnolla kuunnellut kyseistä artistia. On vaan niin mukava liittyä lynkkaajaporukkaan.

Ilman muuta liityn Yngwien musiikin ystävien harvalukuiseen joukkoon. Trilogy ja Odyssey toimivat, mutta muuten todettakoon että herran tuotantoon 1980-luvun jälkeen en ole käytännössä tutustunut.

Ynkän joukkoihin liitytään. Lisäisin Humphreyn ässäkiekkojen listaan 1994 julkaistun The Seventh Sign ‑kiekon.

Ei ainoatakaan filleriä albumilla ja ehkä hienoin midtempo instru koko uralla "Brothers". Vokaaleissa Mike Vescera jonka tyyli enemmänkin US-metallia kuin Göran Edmanin melodicrock suuntaisuus. Istuu vitun hyvin.

Albumi mielenkiintoinen sekoitus kaupallisempaa ja neoklassista tyyliä.

Sanotaan nyt vielä että itsekin dissasin äijää vielä joskus teininä, luultavasti yleisen mielipiteen johdosta mutta kun lopulta asettui ja kuunteli Trilogy ja Oddyssey kiekot niin totuus paljastui. Jos tilulilu sooloilu vituttaa niin kamalasti niin miten vitussa te jaksatte kuunnella sitä örinävokalisointia tuntikaupalla?

Petri Kopakkala ( 20.1.2006 20:39)

miten vitussa te jaksatte kuunnella sitä örinävokalisointia tuntikaupalla?

Etenkin kun mm. k-mikko kuuntelee tätä yhdistettynä niihin tilulilu-sooloihin. No niin minäkin, mutta silti.



Seventh Signia en ole juuri kuullutkaan. Muistaakseni se oli aikoinaan aika vaikeasti saatavillakin verrattuna muihin miehen albumeihin. Tai ainakin kaveri metsästi sitä pitkään. Kommenttiesi perusteella SS voisi olla aika lähellä Facing the Animalin tyyliä, en kyllä muista kuka siinä oli laulajana, muutaman kerran sekin vaihtunut Ynkän bändissä.



War to End All Wars on tosiaan viimeinen Yngwie johon olen perehtynyt jostain vuodelta 2000 ja se ei kyllä vakuuttanut.