Yngwie!!!

Koska maine on kai jo mennyttä muutenkin niin lisätään tällainen ajankohtainen kysely. Eli mitä mieltä olet tämän lohikäärmeitä vastaan taistelevan kitaristin musiikista? Elitisti-foorumin jäsenten mieltymykset tuntien osaan odottaa kiihkeää kommentointia. Vai olenko minä novemberin kanssa ainut joka on nähnyt valon?

Ynkän hyvät levyt:



Trilogy

Odyssey

Fire and Ice

Facing the Animal



Paskemmat:



Eclipse

War to End All Wars

Ihan pelle tiluliluttelija. Osaahan se skebaa soittaa, mutta musiikki on ihan perseestä. Soittas ennemmin vaikka Bläkkiä

Nimi + pärstä riittävät vakuuttamaan musiikin paskuudesta.

Yotsuya ( 12.1.2006 16:20)

Nimi + pärstä riittävät vakuuttamaan musiikin paskuudesta.

Niin ja eiks se oo ihan läskikin nykyään.

Permanenttipäiset, 80-luvulla loistaneet (ja sinne jääneet) sooloartisti-kitarajumalat on ihan vitun kuvottava ilmiö. Teknisesti varmasti loistavaa ja innovatiivistä, mutta ainuttakaan hyvää biisiä en ole tämän kastin sankareilta kuullut. Satriani ja Vai ovat astetta parempia mutta en mä nyt herranjumala niitäkään pysty kuuntelemaan. Jos Humphrey ei itse soita kitaraa niin on aihetta huolestua.

Joskus 90-luvun alkupuolella tuli tutustuttua miehen tuotantoon ja muutaman levynkin tulin hankkineeksi. Musiikki oli aika tasapaksua, joskin Odyssey ja Eclipse tuntuivat kokonaisuutena ihan toimivilta. Fire and Ice:n jälkeen en ole Yngwietä kuunnellut, joten miehen nykymusiikista ei ole mielipidettä. Ainakin ennen vanhaan se osasi raiskata monetkin potentiaaliset kappaleet helvetillisellä tilutuksellaan.

Eipä ollut kauhean vaikea vastata.

Ja samaan aikaan taustalla soi In Flamesin Man Made God, joka on kitaranvingutteluinstrumentaali ja todistaa, että silläkin tavalla voi tehdä musiikkia. Asia, joka ei Yngwiellä selviä.

Ihan paska.

Perustelut: Ihan paska.

Matti Lehto ( 12.1.2006 16:59)

... Jos Humphrey ei itse soita kitaraa niin on aihetta huolestua.

Loistavasti aseteltu. On vielä ihan ymmärrettävää että heviskebajumaliksi haluavat harjoittelevat Malmstenia ja muita tilulilusankareita kuolaten ja korva kaiuttimissa kiinni, mutta muuten ei sitten kyllä yhtään mitenkään. Äijä kyllä osaa soittaa, mutta mitä sitten kun siitä ei rakennu mitään kuunneltavan arvoista?



(edit: sana puuttui)

Joskus 80-luvulla yritin tätä kaverin intoilun myötä kuunnella, mutta ei uponnut eikä muutosta ole tapahtunut edelleenkään. Siispä vastaustani äänestykseen tuskin tarvitsee liiemmälti arvailla.

Tämä "Ruotsalainen kitarasankari" on täysin perseestä, näillä tiluttelijoilla ei ole mitään tyylitajua.

Yngwie oli naurunaihe jo vuonna 1994 kajaanilaisella ala-asteella. Tämä kertoo mielestäni ihan tarpeeksi tyypistä.

Spinal Tap ‑kopiohan tuo, tosin ei taida Ynkka sitä itse tietää. Miksei ollut vaihtoehtoa "kalkkunan musiikillinen vastine" tms.? Nyt joutui äänestämään paskaa vaikkei se koko totuus olekaan. Olen kerran ollut keikalla ja voisin mennä toistekin katsomaan, tosin paljoa siitä ei viitsi maksaa. Parhautta oli jonkin biisin omistaminen vaimolleen ja sen jälkeen ko. vaimon kouriminen lavalla. Ja se saapuminen lavalle hakee vertaistaan, kullattu kitara kaulassa messiaanisesti kädet ylhäällä yleisön edessä tepasteleminen muun bändin veivatessa introa on jotain värisyttävää.

Kyllä siellä Yngwien biiseissä on muutakin kuin tulittelua, ette ole kuunnelleet tarpeeksi. En minäkään fanita hirmuisesti niitä loputtomia tilulilu-sooloja, niistä harvemmin ideaa löytyy, mutta uskokaa vaan, kyllä siellä tarttumapintaakin on.

Ja lisäksi, Juho Juntusen Soundiin tekemät haastattelut Yngwiestä ovat ihan parhautta.

Humphrey Bogart ( 12.1.2006 18:15)

Vai olenko minä novemberin kanssa ainut joka on nähnyt valon?



Ynkän hyvät levyt:



Trilogy

Odyssey

Fire and Ice

Facing the Animal



Paskemmat:



Eclipse

War to End All Wars

Yngwie on yksi syy siihen että sähkökitara on olemassa . Nautin herran soolo-tilutteluista .

Trilogy tuli ostettua silloin kun se ilmestyi, enemmän kansitaiteen takia mutta kyllä se musiikki upposi kuin mosse suohon .

Suosikkialbumia on vaikea sanoa, ennemminkin biisi sieltä täältä pohjalla mennään ...

Mutta nyrkkisääntönä mainittakoon että mitä vähemmän laulua, sitä parempi biisi .