Astrid Lindgren

tinman (23.10.2005 13:20)

Spiritual Boxer (20.10.2005 10:42)

Muistelen että tämä olisi jostain Lindgren-filmatisoinnista (melukylä/saaristo/tms), mutta aivan skidinä nähdystä ohjelmasta on jäänyt ainoastaan, mutta sitäkin vaikuttavampana mieleen jossain virran keskellä huilua (?) soitteleva piru/hiisi/perkele... oli häntä ja sarvet ja kaikki. Mistähän voisi olla kyse?

Muistaakseni tämä oli Melukylän lapsissa. Eihän se tietenkään mikään oikea perkele ollut, vaan yksi niistä kersoista.

Kaveri luuli joskus hamassa nuoruudessa Melukylän lapsia kauhuleffaksi, kun videokasetin kannessa oli joku kakara sotannut naamansa jollain punaisella hillolla tai värillä tai jotain vastaavaa.

kyllähän nuo on mukulana tullut tiirattua sillon kun jossakin kyläilemässä käytiin, aika hatarat leffoista ja sarjoista noi mielikuvat kuitenkin on.

enemmän noita kirjoja on tullut luettua, peppi tais olla ekoja mitä mulle iltasatuna äiti pienenä lueskeli, sainhan mä nimenikin niistä.. no mut se on jo ihan toinen juttu.

kattokassinen oli jotenkin aina tosi ärsyttävä. leijonanmieli ja ronja tais olla niitä eniten luettuja kuitenkin, ton pepin ohella.

Itsellä Astrid Lindgrenin sadut ovat menneet nuorena vähän ohi, mutta myöhemmin niihin on tullut hieman tutustuttua samalla kun niitä, esim. Eemelin muodossa, on lukenut omille lapsille. Naperoiden ikääntyessä Lindgrenin satuja tulee luettua varmasti enemmänkin, mm. Ronjasta Leijonamieleen (johon olenkin halunnut tutustua jo usemman vuoden ajan, mutta koskaan en ole saanut aikaiseksi).

Asiaa sivuten täytyy kieltämättä hymähdellä satujen opettavaiselle luonteelle. Tänä iltana vuorossa oli Grimmin kirjasta satu Uskollinen Johannes. Jos tarina ei ole aiemmin tuttu, niin tässä lyhyt kuvaus:

Vanha kuningas kuolee ja hänen uskollinen palvelijansa Johannes jää huolehtimaan kuninkaan pojasta, siis tulevasta kuninkaasta. Johanneksen tulee esitellä perintö eli linna ja muu omaisuus. Linnassa on kuitenkin yksi huone, jonne uudella kuninkaalla ei ole asiaa, sillä siellä on kuva niin kauniista nuoresta naisesta, että sen nähtyään kuningas menettäisi ensin tajuntansa, sitten rakastuisi naiseen ja luvassa olisi onnettumuuksia. Tietenkin kuningas päätyy huoneeseen ja rakastuu naiseen. Johanneksen kanssa kuningas lähtee etsimään naista ja löydettyään naisen he sieppaavat tämän erinäisten tapahtumien jälkeen. Kun naiselle paljastuu, että sieppaaja onkin kuningas, hän leppyy ja lupaa mennä avioon tämän kanssa. Johannes kuitenkin kuulee korppien keskustelun (hän ymmärtää lintujen kieltä), jossa nämä toteavat että onnettomuuksia on luvassa: ensin ori vie kuninkaan pois, jos tämä astuu sen selkään, sitten aviovaate sulattaa kantajansa ellei sitä heitetä takkaan ja viimeiseksi, avioitumisen jälkeen, uusi kuningatar pyörtyy ja menehtyy ellei hänen rinnastaa imaista kolmea tippaa verta ja syljetä niitä pois. Johanneksen ongelma on se, että jos hän kertoo asiasta kenellekään muuttuu hän itse kiveksi. No, Johannes hoitaa asiat niin, että kuningas ja kuningatar päätyvät avioon, mutta kun hän on imenyt kuningattarelta verta rinnasta eikä kuningas ole ymmärtänyt syytä, päättää kuningas vangituttaa Johanneksen ja mestata tämän. Tuomiolla Johannes vaatii saada puhua ja puheessaan hän paljastaa kaiken, minkä seurauksena hän muuttuu kiveksi. Kivettyneen Johanneksen kuningas kuljettaa linnansa makuusaliin ja siellä sekä kuningas että kuningatar surevat äärettömästi Johannesta, joka uhrasi itsensä. Myöhemmin aviopari saa kaksoispojat ja nämä ovat heidän tärkein aarteensa. Kun kuningas taas kerran manailee ääneen, että antaisi mitä vain että Johannes palaisi henkiin herää patsas puhumaan: "Uhraa tärkein omaisuutesi, niin muutun takaisin eläväksi." Kivettynyt Johannes vaatii siis katkaisemaan iloisesti ympäriinsä kirmaavien poikien päät. Kuningas on kauhuissaan, mutta kun hän muistaa, kuinka Johannes oli uhrannut itsensä sivaltaa hän lastensa päät irti niin että verta on kaikkialla. Johannes muuttuu takaisin eläväksi. Kuninkaan onneksi Johannes nostaa lasten päät ja liittää ne takaisin ruumiisiin, jolloin pojat jatkavat juoksuaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Kuningattaren palatessa kuningas tekee pienen kokeen tälle ja tuloksena varmistuu, että kuningatar olisi tehnyt saman uhrauksen Johanneksen puolesta. Iloisesti esiin tulevat sekä Johannes että lapset. Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti.

Humphrey Bogart (23.10.2005 21:42)

Kaveri luuli joskus hamassa nuoruudessa Melukylän lapsia kauhuleffaksi, kun videokasetin kannessa oli joku kakara sotannut naamansa jollain punaisella hillolla tai värillä tai jotain vastaavaa. 

Se oli kyllä muistaakseni Saariston lapset. Yritin tarkistaa Fixloungesta, mutta sitä kasettia ei jostain syystä ollut siellä.

Kas, Saariston lapset olisi nyt halvalla Huuto.netissä. Pitäisikö ostaa. Siinä ei tosin ole tuollaista gore-kantta.

Disco Studd ( 24.10.2005 01:45)

Humphrey Bogart (23.10.2005 21:42)

Kaveri luuli joskus hamassa nuoruudessa Melukylän lapsia kauhuleffaksi, kun videokasetin kannessa oli joku kakara sotannut naamansa jollain punaisella hillolla tai värillä tai jotain vastaavaa. 

Se oli kyllä muistaakseni Saariston lapset. Yritin tarkistaa Fixloungesta, mutta sitä kasettia ei jostain syystä ollut siellä.

Joo, niin olikin.

Veljeni Leijonamieli tuli tuossa jokin aika sitten telkasta. Olihan siinä kaikki lavasteita ja hiustyylejä myöten aika arsesta, mutta on se perustarina niin saakelin vahva, että tuli taas melkein tippa linssiin...yes.

Grimmin satuja meille luettiin joskus ala-asteella. Jäivät hyvin mieleen juuri noiden silpomisten, yms. johdosta! Tuossa yllä olevassa esimerkissä nyt oli onnellinen loppu, mutta muistaakseni näin ei läheskään aina ollut....

Kun olin tarhasse meille luettiin Veljeni Leijonamieltä kunnes se alkoi olemaan joidenkin mielestä liian jännä. Pidettiin äänestys jatkamisesta ja ei-äänet ottivat selvän voiton. Itse olisin halunnut jatkaa.

Eemelistä en ole ikinä pitänyt.

Mulle ja serkuille luettiin Lindgrenin Marikkia uudestaan ja uudestaan. Se oli sellaista nostalgista arkirealismia Svea-mamman povessa, vähän sisarkateutta, aivotärähdys korkeilla paikoilla leikkimisestä ja lastenkirjojen klassikko: keuhkokuume, josta parannutaan kun joku hyveellinen valvoo vuoteen vieressä yötä päivää. Marikki oli ehkä vähiten anarkistinen valinta koko Lindgrenin tuotannossa. Tyypillistä että mulle luettiin just sitä.

Toisaalta muistan, että olen opetellut lukemaan tekstauskirjaimia tavaamalla Peppi Pitkätossua. Fantasia-painotteisemmat Lindrgenit kuten Veljeni Leijonamieli ja Mio tulivat tutuiksi vasta vähän myöhemmin kun luin ne omin päin.

Aloin katsomaan Melukylän lapsia ja pettymys oli aika suuri, kun tässä ei ole suomitekstiä. Mun kohdalla se tarkoittaa ainakin sitä, että on pakko katsoa dubattuna. Liekö kaikkien Lindgren dvd:iden kohdalla sama juttu. Berberistä.

Tämmöstä vastausta sain fs-filmiltä:

"valitettava juttu kertakaikkiaan, olen samaa mieltä. Lindgren-sarjan

tekstitys- ja ääniraitavalinnat tehtiin oikeuksien haltijan toimesta

länsinaapurissamme, eikä FS Filmin mielipidettä asiasta kysytty"