Parhaat keikkaleffat

Bande à part

Duffell:

Inside Out

Champion: Bank Shot

Megahy: The Great Riviera Bank Robbery

Yates:

The Hot Rock



Muistini mukaan varsin tutustumisen arvoinen keikkaelokuva.

Ritchien Revolver oli kyllä hyvä, vaikkei ihan tyylipuhdas keikkaleffa olekaan. En kyllä ymmärrä väitteitä, että se olisi sekva, vaikka snadisti omituinen onkin. Levy kannattaa poistaa seuraavalla Tallinnan vierailulla, hinta 199 kroonii.

Brooks: $

Ryöstä tavalla jollaista kukaan ei ole ennen tehnyt ja kaiken lisäksi sellaisilta joiden raha on sen verran pimeää, että menetetystä valuutasta ei parane tehdä rikosilmoitusta.

Elokuva ei ole keikkaelokuvien terävintä kärkeä mutta keikan suunnittelu ja sen toteutus ovat. Amerikkalainen mutta paria viimeistä minuuttia lukuunottamatta kuvattu Hampurissa ja jossainpäin Ruotsia, jolle on tietysti annettava arvoa. Warren Beatty kylmähermoisena keikan isänä on vakuuttavan hyvä, jolle söheltävä Goldie Hawn ilotytön roolissa antaa kaivattua kevennystä. Quincy Jonesin & Pikku Rikun musiikki sopii hyvin veijarimaisen tunnelman ylläpitämiseen.

Elokuva sisältää yli kahdenkymmenen minuutin yhtäjaksoisen takaa-ajon juosten,metron & autojen kera.

Radford:

Flawless

Kuinka murtautua yhteen maailman varmimmista pankkiholveista ja ryöstää sen sisältönä oleva maailman suurin raaka timanttivarasto. Hyvin helposti ja kun katsoo elokuvan tietää miten.

Itse asiassa pidin elokuvasta aika paljon, joka oli selvästi tehty vanhojen caper elokuvien hengessä. Nopeita leikkauksia ei lainkaan, ei liiemmin vauhdikasta toimintaa vaan ainoastaan kerronnan tuomaa jännitystä. Myös tapahtuma paikka ja aika Lontoo ja vuosi 1960 oli hyvin toteutettu ja piriste nykypäivän muodille ja katukuvalle. Keikan toteutustavasta tuli mieleen Avakianin ohjaama 11 Harrowhouse ja joku varhainen MacGyver jakso. Parasta mitä Flawless kuitenkin tarjoaa on itse keikan motiivi, jota en spoilailekaan sen enempää.

Cimino: Thunderbolt and Lightfoot ****½

Elokuvan pystyy laittamaan niin monen "parhaat" kehyksiin, että ei paremmasta väliä. Mm. parhaat esikoiset, auto/takaa-ajo elokuvat, buddy buddy, casting, keikka, komediallinen toiminta etc.

Bill Mckinneyn toinen ikimuistettava rooli siitten Deliverancen. Tällä kertaa hän on rattimiehenä, joka on tuunannut 73 Plymarinsa hieman erikoisesti mm. pakokaasujen ohjaaminen kabiinin puolelle. Tämän Furyn lisäksi elokuvasta voi bongata valkean 73 Pontiac T/A:n, 73 Buick Rivieran, 59 Cadillackin, 74 convertible Eldoradon & orkkis henkisen Cobretin Mercuryn.

Maselli: Ruba al prossimo tuo aka. A Fine Pair ***

Italialais kaunotar Esmeralda on pulassa, hän tarvitsee kipeästi apua murtautuakseen huipputurvatoimilla varustettuun linnaan. Avukseen hän pyytää vanhan perhetutun, joka toimii poliisipäällikkönä New Yorkissa. Chief suostuu varsin epätavalliseen pyyntöön ainoastaan vanhan italialais kollegan tyttären vuoksi ja tämän vakuuttelun, että murron yhteydessä sieltä ei varasteta vaan päinvastoin palautetaan jo kertaalleen varastetut jalokivet. Onko kyseessä lopulta uuden mestarivarkaan nerokas juoni vai onko Esmeraldalla tavoitteena metsästää varsin toisenlainen kulta itselleen.

Itse elokuva on nipin napin keskivertoluokkaa kokonaisuudessaan mutta useat pienet yksityiskohdat nostavat rimaa melkoisesti. Ensinnäkin syksyisen betoninen New York vaihtuu hyvinkin pian lumisiin myös suomalaisille menestystä tuonneeseen Kitzbühelin maisemiin, Claudia Cardinalen ja Rock Hudsonin kemiat toimivat moitteettomasti lisättynä Ms. Cardinalen ajoittainen vaatetus bikineissä ja rohkeissa alusasuissa. Elokuvassa on mukana myös Tomas Milian itävaltalaisena itseään pitävänä anarkistina, jonka motto on Jaguar, Cartier & kauniit naiset. Rakastuneet roistot on erittäin kevyt italialainen romanttinen keikkafarssi, jota vielä korostaa Ennio Morriconen luomat hilpeät musiikit. Elokuvaa ei suositella ainakaan tupakasta irtiottoa haluaville, sen verran ahkerasti molemman päätähdet vetävät henkosia. Rock Hudsonilla on käytössä jopa 007 tyylinen savukerasia, joka on varustettu piipparilla jonka pystyi ajastamaan ettei varmasti unohda polttaa puolen tunnin välein.

Frank Oz :

The Score (2001) ****





Eikös tätä vielä kukaan ole tullut mainnineeksi? Kyseessähän on tämän genren hyvinkin ytimeen sijoittuva, hyvällä tavalla vanhanaikainen keikkaelokuva ja jännäri. Kovalla castingillä (Marlon Brando, Robert De Niro ja Edward Norton) varustettu The Score kertoo vanhemman polven kassakaappiekspertistä ja nuoremmasta hälytyslaiteisiin erikoistuneesta miehestä, jotka houkutellaan mukaan isoon keikkaan jossa tarkoituksena on varastaa erittäin arvokas valtikka. Keikka vaatii onnistuakseen ammattityötä ja myös hyvää onnea. Sanomattakin on selvää että näyttelijätyöskentely toimii vallan mainiosti ja elokuva keskittyy nimenomaan keikan hoitamiseen ja sen kuvaukseen. Suositeltavaa katsottavaa erityisesti tämän topicin elokuvista kiinnostuneille.

Jeremias Rahunen ( 13.6.2009 14:35)

Eikös tätä vielä kukaan ole tullut mainnineeksi?

No ketjun nimen mukaisesti kyse ei ole varsinaisesti mistään parhaasta keikkaleffasta, vaan aika kömpelöstä ja ajatusköyhästä tekeleestä.

Yorkin: The Thief Who Came to Dinner***½



ATK-insinööri Webster on läpeensä kyllästynyt tuttuun ja turvalliseen elämään, jonka jännittävintä antia on päivittäinen työ jättiläismäisen tietokoneen yhtenä hoitajana megayrityksessä. Hän kuitenkin tiedostaa omat kykynsä ja ulkonäkönsä ja ennenkaikkea miten niitä voisi hyödyntää. Tämän myötä Webster ottaakin loparit firmasta ja rupeaa täysipäiväiseksi gigolo mestarivarkaaksi. Pienten mutta nerokkaiden ryöstöjen myötä hänestä alkaakin pikkuhiljaa tulla salaperäinen julkkis "Chess Burglar" Houston, Texas maaperällä, jota vielä paikallinen Houston Herald sanomalehti ruokkii. Virkavalta on neuvoton murtojen selvittelyssä mutta vakuutusyhtiön palkkalistoilla oleva etsivä Dave onkin toista luokkaa. 24/7 virkaintoinen ja periksiantamaton mies pääseekin Websterin jäljille mutta miten todistaa hänen olevan se kuuluisa shakkivaras. Tästä alkaakin Websterin ja vakuutusetsivä Daven merkillinen ystävyys ja kissa ja hiiri ‑leikki, josta varsinkin Webster aikoo ottaa kaiken irti.

Perus hyvä komediallinen caper-elokuva, jonka arvoa nostaa parhaassa vedossa ollut Ryan O'Neal ja tämän yhteiset kohtaukset Warren Oatesin vakuutusetsivä Daven kanssa. Heidän välillään käytävää sanallista kamppailua saa ilolla seurata aivan repeämispisteeseen saakka. Elokuvasta ei voi olla huomaamatta mikä autovalmistaja on toiminut sponssina. Muiden valmistajien, kuin FoMoCo:n autoja ei juurikaan näe edes vilaukselta. Päähuomiossa tietenkin Websterin 65 Convertible Mustang, Daven 68 LTD Ford & Websterin keikka-autona 1973 Mercury Montego, jolla käydään myös pienimuotoinen hieno takaa-ajo poliisien kanssa.

Ei myöskään sovi unohtaa mikä merkitys elokuvan kokonaisuutta ajatellen on ollut säveltäjä Henry Mancinilla, jonka musiikit ovat Columbomaisen mysteerisen oikeat juuri tämänkaltaiseen caper-elokuvaan.

Varas joka tuli päivälliselle elokuvan käsikirjoittajana toiminut Walter Hill palasi samaan teemaan ohjaajan muodossa viisi vuotta myöhemmin The Driverin merkeissä. Keikkakuski tosin panostaa huomattavasti enemmän toimintaan ja lähes tyystin huumorin puuttumiseen. Kuitenkin oleelliset tekijät mukaanlukien Mr. O`Neil ja kissan sairaalloinen pakkomielle on tukevasti läsnä.

Mitäs Goose tai joku muu muistaa

tästä? Kakarana olin muka tästä diggaavinani, mutta epäilen kyllä toimisiko enää.

Humphrey Bogart ( 8.7.2009 15:09)

Mitäs Goose tai joku muu muistaa tästä? Kakarana olin muka tästä diggaavinani, mutta epäilen kyllä toimisiko enää.

Täytyy tunnustaa, että jäi aikoinaan vuokraamatta eikä tuota Europan FIx-kasettia ole nyt vanhemmalla keräily iälläkään vastaan tullut. Tosin 2000-luvun alkupuoliskolla tästä ilmestyi ITC/Scanbox halpisjulkaisu jolle jopa luvattiin spekseissä 1.78 anamorfista kuvanlaatua ja mikä tärkeintä, jos Elonetin tietoihin uskomista niin tämä olisi myös leikkaamaton toisin, kuin tuo vanha vuokranauha.

Katson videokatalogeista tosin muistan tämän saaneen hikisesti yhden tähden ja adjektiivin perään tökerö. Tosin tuon ajan arvostelijat eivät tähtiä jaelleetkaan, ellei kyseessä ollut tsekkoslovakialaista talon maalaamista tunti ja kolme varttia tai jugoslavialaista nukkeanimaatiota.

Goose ( 8.7.2009 16:08)

Täytyy tunnustaa, että jäi aikoinaan vuokraamatta eikä tuota Europan FIx-kasettia ole nyt vanhemmalla keräily iälläkään vastaan tullut.

Eli korjataan sen verran, että kyseessä on kuitenkin Showtimen nauha eikä Europa kuten alunperin väärin kirjoitin.

Sen muistan että äitee taisi digata oikeastaan enemmän tuosta leffasta, toisaalta se taisi kyllä suurelta osin johtua O'Nealista ja Sharifista..