Suositelkaa surrealistisia

(The Lukewarm.) ( 3.1.2007 19:57)

b) mua ei kiinnosta.

Mulle tää sun aloittama keskustelu kaikkine haistatteluineen ja kuka-ymmärsi-mitä ja kuka-pysyy-keskustelussa ja kuka-ei, mitä Lehtinen tarkoitti viimeisellä lauseellaan ja kuka on mitenkin vanha ja mitä Lynch on lukenut on kohtalaisen absurdi ja tuli mulle aikalailla puskista, etenkin kun sitä ennen käytiin mielekästä ajatustenvaihtoa. – - Koko draama pähkinänkuoressa: Lynchiin kajottiin ja sua ärsytti se? Ok, selväksi tuli. Jatketaan eteenpäin. Ei jäädä vatvomaan.

Volonte ( 3.1.2007 17:21)

Miten Ado Kyroun Le moine (1973) uppoaa elitisteille?

Samaa mieltä elokuvan verkkaisuudesta. Kuitenkin nättiä kuvausta, eroottista latausta, hämäriä juonenkäänteitä ja mieleenpainuva lopetus, joten kyllä tämän parissa viihtyi.

Flash ( 3.1.2007 21:33)

THaavisto ( 3.1.2007 19:43)

Lauri Lehtinen ( 3.1.2007 19:10)

Volonte ( 3.1.2007 17:21)

Miten Ado Kyroun Le moine (1973) uppoaa elitisteille?

Se kannatti katsoa. Ilmeisesti tahallisen vanhanaikainen ja staattinen kuvakerronta tekee elokuvasta välillä vähän tylsän, mutta hillitön loppuratkaisu pelasti paljon ja nosti hymyn huulille pitkäksi aikaa. Entä jos se vaan on noin helppoa...

Onko tietoa, kuka tuon uuden loppuratkaisun keksi? Buñuel itse? Alkuperäinen kirja sekä ymmärtääkseni myös 90-luvun elokuva loppuvat eri tavalla.



Toteutus olisi tosiaan voinut olla vähän kuumeisempi mutta välillä tuo rauhallinen tyyli taas on juuri se paras puoli. Jos sama loppuratkaisu tehtäisiin johonkin uuteen elokuvaan niin se todennäköisesti pilattaisiin liialla dramatisoinnilla, teatraalista musiikkia jne. Toteava vähäeleisyys rules.

Orionin Bunuel-sarjassa syksyllä esitetty norjalainen englanninkielinen printti loppuu, kun

Spoileri

Franco Nero vain kävelee linnasta ulos.

Joissakin lähteissä väitetään, että elokuvan lopussa olisi vielä

Spoileri

paavi ja hurraavia kansanjoukkoja.

Onko jälkimmäistä loppua dvd/video-versioissa? Norjan arkisto väittää kopiotaan leikkaamattomaksi. Hyvä elokuva!

Muistaakseni FIx loppuu niin että En ole nyt ihan 100% varma mutta voin tarkistaa huomiseksi.



Onko jollain tietoa DVD-julkaisun tasosta? FIx on englanniksi mutta joitain kohtauksia on italiaksi(?) ja niiden aikana kuvassa näkyy suomi tekstien alla englanninkielinen tekstitys. Miten muissa versioissa ja erityisesti DVD-versiossa... kaikki kohtaukset englanniksi?



edit: Satanico Pademoniumissa on muuten vähän samanhenkinen kohtaus, kun IMDb:n mukaan Satanico on valmistunut vain pari vuotta Le Moinen jälkeen...



edit2: Ja se loppuratkaisu oli juuri sellainen kun muistinkin!

THaavisto ( 4.1.2007 19:08)

Muistaakseni FIx loppuu niin että

Spoileri

Neron kirjoitettua sopimuksen tämä kävelee kohti oviaukkoa, jonka toiselta puolen kuuluu kansanjoukkojen hurrausta.

En ole nyt ihan 100% varma mutta voin tarkistaa huomiseksi.



Onko jollain tietoa DVD-julkaisun tasosta? FIx on englanniksi mutta joitain kohtauksia on italiaksi(?) ja niiden aikana kuvassa näkyy suomi tekstien alla englanninkielinen tekstitys. Miten muissa versioissa ja erityisesti DVD-versiossa... kaikki kohtaukset englanniksi?

Eli FIx:ssäkään ei näy paavia. Saattoi tuossa 35mm-printissäkin jotain hurrausta kuulua, joten lienee täysin samanlainen loppu.



IMDB:n tietojen mukaan elokuvan alkuperäiskieli on englanti. Norjalaisten printti oli kieleltään samanlainen kuin FIx: aluksi italiaa tai jotain (tosin ilman engalanninkielisiä tekstejä) ja muutoin englantia.

Eräs parhaista näkemistäni surrealistisista elokuvista on norjalainen

Svidd Neger.

Tässä ei ole vielä mainittu Monty Pythoneita, jotka kuuluvat sekä Flying Circuksen että pitkien elokuvien osalta tässä haettuun joukkoon. Terry Gilliamin animaatiot ovat melko uniikkeja saavutuksia irrationaalisen, unimaisen ja absurdin huumorin osalta. Vastaavasti koko Pythoneiden uraa kantava etäännyttämisen tehokeino (alituinen kontakti tosimaailmaan, yleisöön, katsojiin) tekee elokuvista niin tavattoman rikkaita ja monipuolisia. Tällä etäännyttämisellä vuorotellen vittuillaan konservatiiviselle yleisölle, tekijöille itselleen ja koko ihmiskunnan historialle ja historiantulkinnalle.

Gilliamin animaatioiden ehkä tärkeimpänä vaikuttimena toimi ainakin puolalainen animaatio ja etenkin mies nimeltä Jan Lenica. Vuonna 1963 Lenica teki upean 15-minuuttisen animaation Labirynt, jossa silinterihattuinen mies saapuu omituiseen kaupunkiin, jonka muodot ovat jotain mistä tulee ainakin ekspressionismi löyhästi mieleen. Kaupunkikuvien ja sen rakennusten samanaikainen luonnollisuus ja luonnottomuus (suuntaviivat, sommittelu tyhjän taustan eteen) ovat toistuvia ja oleellisimpia elementtejä Gilliamin animaatiopätkissä Sirkuksessa ja elokuvissa. Labirynt on surrealistinen hienovaraisella ja minimalistisen pistävällä tavalla. Hahmo kohtaa kaupungilla mm. mustan liskon, jonka hän ampuu korkeasta katuaidasta vääntämällään rautanuolella kuoliaaksi pelastaakseen naisen liskon kynsistä. Pian kuitenkin paljastuu että lisko oli naiselle rakas. Pian mustan rakennuksen yläikkunasta ilmestyy valtava ihmisen käsi. Lenica, polakkien ja tsekkien animaatioskene ovat elitismiä ja kulttia parhaimmillaan.



Tsekkiläisen Jan Svankmajerin vaikuttavimmat lyhärit ovat myös syvällä tiedostamattoman ja järjettömyyden maailmoissa. Do pivnice aka Down to the Cellar (1983) on tarina pikkutytöstä, joka yrittää noutaa perunoita pimeästä kellarista. Mitä alhaalla kellarissa odottaa, on täyttä unen logiikkaa ja nimenomaan sitä logiikkaa, jota noudattamalla alitajuiset ja perustavimmat pelot viestivät olemassaolostaan ihmismielessä. Tässä elokuvassa on elokuvahistorian unohtumattomimmat vanhukset. Toinen erittäin merkittävä "unihetki" tai surrealistinen hätkähdyshetki tapahtuu vuoden 1968 lyhärissä Zahrada (käännetty kehnosti englanniksi "Garden" vaikka tarkoittaa "Aitaa"), jossa mies tapaa vanhan ystävänsä ja lähtee hänen kyytiinsä maaseudulle erästä aitaa katsomaan. Elokuva on ällistyttävän painostava ja hienovarainen. On uskomatonta kuinka Svankmajer parhaimmillaan tiivistää inhimillisestä kokemusmaailmasta juontuvan unen logiikan niin teräviin yksityiskohtiin kuin kahden auton erittäin ahdas ja ryömivä ohitus kapealla metsätiellä. Viimeisenä ylistyksenä verrattakoon Svankmajerin synkän satiirinen jalkapallolyhäri Muzné hry aka Virile Games tai Manly Games vielä ultra-elitistiseen Kulta-aikaan Bunuelilta; kumpikin yltyy loppupuolella hysteeriseen surrealistiseen tulipaloon Bunuelin kantaessa päähenkilöään vainonneita esineitä (mm. pappi) ulos ikkunasta Svankmajerin kiihdyttäessä fudismatsin paarinkantajien tahtia hillittömyyksiin. Mainituista Svankmajereista Manly Gamesissa on eniten herralle ominaista vaha-animaatiota, mutta missään tapauksessa "livenä" toteutetut elokuvat eivät ole vähempiarvoisia, vähemmän vaikuttavia tai vähemmän surrealistisia.

Mikähän kumma leffa joskus tuli töllöstä. Nauhallakin on mutta tällä hetkellä pahassa paikassa.

Alussa joku tyttö joutuu todistamaan jotain sodan tyylistä ja pakenee kai sotilaita. Hän saapuu sitten isoon taloon jossa asuu vanha nainen ja älyvapaa mies. Kaikki on unenomaista. Jossain vaiheessa joku elukka talon sisällä kiusaa. Lopussa sitten harmoniassa tyttö imee naisen tissiä.