Kaksipäisen kotkan varjossa

Rentun Ruusu on semi-OK koska Irwinin ja Vexi Salmen vaiheisiin mahtuu niin paljon värikästä menoa, että Pekkokaan ei pysty tekemään tarinasta tylsää varsinkin kun käsikirjoittajana oli Vexi ja pääosassa Suosalo. Mehevimmät tosiseikat on kuitenkin usein editoitu pois jo käsikirjoitusvaiheessa, esim. Hämäläisen Lehtikeisari-kirjassa käsitellyssä kuuluisassa alaikäiseen sekaantumisoikeudenkäynnissä oli enemmän draamaa kuin leffan yhdessäkään kohtauksessa.

Pekon ja sen vaimon kirjoittama ja ohjaama Yksipäisen Pekon varjossa on taas jotain niin mitäänsanomatonta, että se ei jaksa edes ärsyttää kybällä eikä herättää voimakkaita miksi-reaktioita, melkein kaksi tuntia kestävästä katsomisesta jää päälle vain jotenkin epämääräisen typertynyt ja ankea fiilis.



Musikaalimuodossa on ehkä se hyvä puoli, että käsikirjoitusta ei tarvitse julkaista Liken kirjana, "Sound Track CD" (lehdistötiedote) riittää.

Tuosta musikaalisuudesta minun pitikin kysymäni: pärähtääkö? Onko tanssikoreografioissa potkua? Löytyykö erikoistehosteista ja lavastuksesta haastajaa Moulin Rougelle!?

Siirtyykö Pekko nextille levelille?

Eh? Jasper Pääkkönen tanssii ja soi? Kirkossa?

Ei siinä Jasperia sentään ole.

Kas, se olikin Leppilampi.

Jos nää Sibeliukset on suomalaisuuden mittari, niin ole ulkomaalainen.

En ole nähnyt yhtään Leppilammen tähdittämää elokuvaa, mutta silti olen jo kyllästynyt äijän pärstään ja siihen että mies tuntuu olevan jokaisessa suomalaisessa uutuudessa.

Kuriositeettinä kerrottakoon, että mies asui ennen meitä tässä kämpässä. Jätkä osaa edes postejaan kääntää, vaan tasaiseen tahtiin tippui tyypille osoitettuja kirjeitä ulosottovirastosta ja milloin mistäkin.

tinman (11.8.2005 11:00)

Kuriositeettinä kerrottakoon, että mies asui ennen meitä tässä kämpässä. Jätkä osaa edes postejaan kääntää, vaan tasaiseen tahtiin tippui tyypille osoitettuja kirjeitä ulosottovirastosta ja milloin mistäkin.

Seiskapäivän vihjepuhelin?

Ei ne tuollaisesta tiedosta mitään maksa.

Kokeile Katsoa! sitten. Lehti yrittää niin epätoivoisesti päästä Seiskan tasolle, että maksavat ihan mistä tahansa turhasta informaatiosta.

Helpompaa hupia on kuvauttaa itsensä tuttavapiiriin kuuluvan pikkujulkkiksen kanssa lavastetussa tilanteessa ja lähettää kuva Seiskan tai vastaavan lehden "tapasin idolini"-palstalle ja lunastaa julkaistuista kuvista maksettava pieni palkkio. Ainakin Tampereella tätä on harrastettu menestyksellä.

Kyseessä on tietenkin enemmän hauskanpito kuin varsinainen tienaaminen.

Disco Studd (18.8.2005 12:26)

Mitä jos lähettäisin linkin Iljan Shadow of the Eagle ‑arvostelusta Artista-filmille? Tuleekohan Koivusalolta syyte kunnianloukkauksesta, uskonrauhan häirinnästä, yms.

Lainaus toisesta ketjusta, mutta ajattelin sen sopivan tähän paremmin. Von Baghin Suomalaisen elokuvan kirjasta löytyi Koivuhalon päästämiä sammakoita. Taitaa olla niin, että ohjaajaa korpeaa kun elokuvat eivät saa arvostusta medialta.

Kriitikoista voisin puhua vaikka kuinka paljon...

...Kun itse laitan omaa rahaa likoon, niin kyseessähän on liikeyritys. Aivan kuin pistäisin sähköliikkeen kadunkulmalle. Ja seuraavan päivän lehdessä kirjoitettaisiin, että se on aivan paska kauppa. Siellä myydään paskaa tavaraa ja palvelu on ammattitaidotonta. Se on silloin normaalin markkinatalouden rajoittamista. Mutta tällä alalla niin saa tehdä, ja se on väärin.

On aivan sama, luetko Tolstoita, kuunteletko Beethovenia vai katsotko Pekko-elokuvaa – kaikki se on ajanvietekulttuuria."

Pekko on kyllä aikamoinen tollo. Kyllähän ravintoloistakin (vain yhtenä esimerkkinä) kirjoitetaan arvosteluita eikä ravintoloitsijat itke että heidän toimintaansa markkinataloudessa rajoitetaan.

Voi tosin olla että Pekon kommentin voi laittaa postmodernin ironian piikkiin.

Niin, eikö markkinatalouden tavoitteita ole juuri se, että ne huonot sähköliikkeet karsiutuu pois kannattamattomina. Kyllä lehdessä voi olla paskoista sähköliikkeistäkin juttua, ne tosin tuppaavat olemaan kuitenkin suhteessa ammattitaitoisempia kuin Pekko elokuvaohjaajana...