Pahimmat elokuvaraiskaukset

Eli tällä topicilla en tarkoita elokuvissa tapahtuvia raiskauksia vaan elokuvia joista on tehty uusi versio joka on ollu alkuperäiseen nähden täyttä schaissee. Tässä topicissa voi myös veikata tulevia leffaraiskauksia.

King kong, Psycho, Titanic, (1997, vs. 1953), Avengers, Get Carter, Italian Job, Planet of the apes... nämä varmaan ovat kärkinimiä leffaraiskauksissa



Ajattelinpa tässä mainita muutaman tulevan:



Steven Katz: "Suspiria"

"The Office" (tv-sarja)

Avengers ei ollut mikään raiskaus, loppujen lopuksi aika harvat alkuperäisen sarjankaan jaksot olivat mitenkään kovin eheitä kokonaisuuksia vaan toimivat lähinnä näyttelijäkemian ja hauskojen yksityiskohtien varassa niin kuin tuo leffaversiokin. Minä tykkään.

Noista jo mainituista raiskauksen kaikki tunnusmerkit täyttää mielestäni vain

Planet of the Apes, joka onkin sitten aivan täyttä huttua. Näin jälkikäteen tarkasteltuna tuon leffan totaalinen taiteellinen floppaus tuli aika yllättäen, sillä ainakin itse suhtauduin projektiin aika luottavaisesti kun siitä ensi kertaa kuulin.



Juuri Burtonin (sekä hänen tiiminsä) yleisen luotettavuuden takia hahmojen yksiulotteisuus ja juonen mitäänsanomattomuus iskivätkin sitten todella ikävästi pallean puolelle. Ja minä sentään yrittämällä yritin nähdä filkassa jotain hienoa ja katsomisen arvoista, jo muutenkin huteran juonen loppupuolen käännökset (ja etenkin viimeinen niistä) veivät sen lopunkin uskottavuuden.

MikaR (10.11.2003 14:59)

Noista jo mainituista raiskauksen kaikki tunnusmerkit täyttää mielestäni vain Planet of the Apes,

Tätäkään en ymmärrä. Miten kirjan uusi filmatisointi voi olla vanhan filmatisoinnin raiskaus varsinkaan kun molempien lähtökohdat ja päämäärät ovat täysin erilaiset?

Musta Stallonen Get Carter on parempi kuin Hit Man. Muutenkin Stallone dissataan aivan turhaa. Se etta omaa umpipaskan elokuvamaun, ei omista itsekritiikkia ja eksyy aina vaan hirveampiin rooleihin, tee huonoa nayttelijaa.

Uutta Rollerballia en ole nahnyt, mutta ilmeisesti se on aika heikko esitys.



Uutta Narrow Margina olen vihannut, muttei se alkuperainenkaan ole mikaan mestariteos. Carpenterin Village of the Damned on myos aivan kauhea.

Island of Dr. Moreaun vuoden 77 versio on sietamatonta tavaraa.Kova pettymys oli myos Olivier Grunerin Savate.



Jos Last Man Standingia voi pitaa remakena, niin se on selvasti paskempi kuin Yojimbo, kuten on myos Kourallinen dollareita (ei kuitenkaan niin huono).





Useinhan remaket ovat suorastaan olleet parempia kuin edeltajansa.

Stallone ei päässyt läheskään samanlaisiin ulottuvuuksiin hahmossaan kun Caine, on minun mielipiteeni. Mielestäni Stallone on muuten ihan hyvä näyttelijä, tästä hyvänä esimerkkinä rocky 1 ja copland.

Mitä tulee avengerssiin niin sarjassa oli juuri sitä kitchiä mitä ei leffaan oikein saatu... päinvastoin, tuntui vain olevan huono pastissi sarjasta eikä millään ulottuvuudella luova yritys, paitsi ehkä uma thurmanin valinta rooliin...



Mutta kaikkien täytynee olla samaa mieltä Italian Jobin suhteen!? Vaikka ei niinkään elitistisestä leffasta olekkaan kyse...

mc_capo (10.11.2003 14:02)

Stallone ei päässyt läheskään samanlaisiin ulottuvuuksiin hahmossaan kun Caine, on minun mielipiteeni. Mielestäni Stallone on muuten ihan hyvä näyttelijä, tästä hyvänä esimerkkinä rocky 1 ja copland.

Jep. En toki tarkoittanut, etta uusi Get Carter olisi millaan tasolla verrattavissa alkuperaiseen taikka Stallone Caineen. Mielestani Hit Man on heikompi uudelleen- filmitisointi, vaikka siita puuttuu uusimman version typera hempeily. Syy loytyy ehka budjetista ja kiireesta. Eihan Armitagea voi minaan aivan spedena pitaa Miami Bluesin jalkeen ja olisi typeraa vaittaa, etta alaston Pam Grier olisi haitaksi missaan yhteydessa.

Antti Tohka (10.11.2003 15:41)

Musta Stallonen Get Carter on parempi kuin Hit Man. Muutenkin Stallone dissataan aivan turhaa. Se etta omaa umpipaskan elokuvamaun, ei omista itsekritiikkia ja eksyy aina vaan hirveampiin rooleihin, tee huonoa nayttelijaa.

Ah, joku muukin tuntee sympatioita Sylttyä kohtaan. En menisi sanomaan miestä suureksi tulkitsijaksi, mutta kyllä hänellä on eri ilmeitä vähintään yhtä paljon kuin Arnoldilla ja ennenkaikkea, Stallone on (jollain kummallisella tapaa) sympaattinen. Silloin harvoin kun mies eksyy leffaan jossa on järkeä niin lopputulos on loistavaa jälkeä, esim. Demolition Manissa, jossa Stallone on parhaimmillaan. Lisäksi äijän yleinen duumaaminen idiotiiksi on aika naurettavaa, onhan esim. ensimmäinen Rocky aika helvetin hyvä tarinaltaan ja miehellä on yllättävänkin monipuolisia rooleja tilillään tyyliin Cop Land, Rocky, Get Carter jne. Jostain syystä miehes nyt vain on monesti leimattu tyhmäksi lihassankariksi, ilmeisesti lähinnä Rockyjen ja Rambojen takia. Ja näistäkin varmasti moni elitisti nauttii kerta toisensa jälkeen, ovathan kaikki Ramboilut ja kolme ekaa Rockya aika helvetin hyvää äijäviihdettä.

Jos Last Man Standingia voi pitaa remakena, niin se on selvasti paskempi kuin Yojimbo, kuten on myos Kourallinen dollareita (ei kuitenkaan niin huono).

Jos saman tarinan eri ympäristöön laittavat leffat otetaan mukaan, niin ehdoton kivipohja on Seitsemän Rohkeaa Miestä, jota katsoessa meni hermot aika täydellisesti, harvoin kaikkea alkuperäisen tyylikkyyttä ja tietynlaista älykkyyttä on yhtä onnistuneesti typistetty pois helpon viihteen tieltä.

Jep, stallone on symppis! se siitä.

Minusta on kauheata että argenton Suspiriasta tehdään uusi versio.

Leffa rakentuu nerokkaan ohjauksen, loistavien näyttelijöiden, ja Goblinin aivan huikean soundtrackin varaan...

Just tyypillistä. Jenkit tekee varmaan semmosen "minä tiedän mitä teit viime kesänä"-version tästä... Pääosaan joku leffauraa tavoitteleva laulaja a la Jennifer Lopez ja noidaksi kulunut Liza Minelli, tai Glenn Close *hrrrr*



Mitä seuraavaksi? Mikä on seuraava TÄYDELLINEN klassikko joka laitetaan uuteen kuosiin Hollywoodin paskakoneessa. Remake Vertigosta, Stalkerista, viskningar och rop:ista?

mc_capo (10.11.2003 16:35)

Minusta on kauheata että argenton Suspiriasta tehdään uusi versio.

Leffa rakentuu nerokkaan ohjauksen, loistavien näyttelijöiden, ja Goblinin aivan huikean soundtrackin varaan...

Just tyypillistä. Jenkit tekee varmaan semmosen "minä tiedän mitä teit viime kesänä"-version tästä... Pääosaan joku leffauraa tavoitteleva laulaja a la Jennifer Lopez ja noidaksi kulunut Liza Minelli, tai Glenn Close *hrrrr* 

Tiedä sitten, onko leffan näin täydellinen duumaaminen jo tässä vaiheessa millään tapaa perusteltua. Ymmärtäisin sen, jos leffasta olisi olemassa jotain näyttelijätietoa, traileri, kuvia tms. joiden perusteella leffa näyttäisi huonolta, mutta Suspiriasta ei ole käsillä vielä mitään muuta kuin(mahdollisen) käsikirjoittajan nimi. Katzilla on muuten taustallaan Shadow of the Vampiren tarina, joten tyylitajua ainakin löytyy. Kummallinen olettamus on myös se, että kaikista uusintaversioista tulisi automaattisesti jollain kumman tapaa teinikauhua, mihinköhän tällainen ajatus oikein perustuu?



Luononlakihan on että kaikki remaket haukutaan paskaksi heti kun ajatus sellaisen tekemisestä esitetään, siitä huolimatta joistain tulee kuolemattomia klassikkoja (The Thing, The Fly) ja loput unohdetaan nopeasti (Psycho) ilman, että ne millään tapaa pilaavat alkuperäisen mainetta.



Pakko muuten sanoa, että ei se alkuperäinen Suspiriakaan ole mitenkään täydellinen, esimerkiksi alun pelottavaksi tarkoitetut kaksi murhaa eivät voisi paljoa vähempää säväyttää. Muutenkin itse tapot ovat erittäin heikosti toteutettuja, tunnelma syntyy lähinnä pienieleisimmissä jaksoissa joissa päähenkilö haahuilee ympäri rakennusta tms.

mc_capo (10.11.2003 16:35)

Mitä seuraavaksi? Mikä on seuraava TÄYDELLINEN klassikko joka laitetaan uuteen kuosiin Hollywoodin paskakoneessa. Remake Vertigosta, Stalkerista, viskningar och rop:ista?

Citizen Kane (kuka pääosaan? Barry White kuoli, Suomesta Fredi?)



2001 (tempon nosto reippaasti nykytyylin mukaiseksi, kaikki efektit cgi:llä, musiikit vaihdetaan johonkin munattomaan mukateknoon jne.)



Clockwork Orange (räppäreitä näyttelijöiksi, viileetä menoa jossain NY:n slummissa jne.)



Liekehtivä torni (sijoittuu tiettyihin jo kadonneisiin tuplatorneihin sinä tiettynä päivänä)



Ilmestyskirja nyt! (sijoittuu Irakiin)



Toivottavasti mikään näistä ei koe uusiovaihetta.

Uudessa Sight and Soundissa (December 2003) on mukava kirjoitus Hollywoodin innostuksesta lämmitellä vanhoja 70-luvun kauhuelokuvia uudelle yleisölle, uudessa muodossa. Artikkelin kuvituksena on käytetty mm. kuvaa vanhasta ja uudesta Leatherfacesta. Vertailemalla näitä kahta kuvaa keskenään saa hyvän käsityksen siitä mikä kaikessa on muuttunut. Alkuperäinen Leatherface on vartaloltaan ennen kaikkea ruma ja groteski. Hänen maskinsa ei ole millään tavalla uljas ja näyttävä, ainoastaan sairas ja kaiken lisäksi huonosti istuva. Vaatteet ovat niin nuhruiset ja kuluneet, että pelkästään niitä katsomalla saa jo hyvän käsityksen siitä miltä hahmo haisee. Hänen hulluutensa on tässä kuvassa kiteytynyt siihen miten hän pitää moottorisahaa kaksinkäsin yläilmoissa, vailla sen kummempaa päämäärää. Tässä toisessa kuvassa tämä uusi Leatherface puolestaan pitää moottorisahaa käsissään kuin itämaista miekkaa. Hahmo on uhkaava ja ennen kaikkea määrätietoinen. Vartalo on jäntevä ja maski istuu hyvin hänen kasvoillaan. Tavallaan hän on ruma, mutta kuitenkin komealla tavalla, sillä jokainen ryppy ja uurre ainoastaan lisää hänen näyttävyyttään. Tietysti alkuperäinenkin hahmo oli näyttävä, mutta hyvin toisella tavalla. Tämä uusi näyttää ainoastaan pahalta sankarilta, ei uhkaavalta hullulta. Tuntuu, että tämä uusi elokuva on monella tapaa siistitty, mutta samalla myös "rankempi", sillä se mikä alkuperäisessä elokuvassa oli dokumentaristista on (tai ainakin siltä vaikuttaa) uudessa hyvin konventionaalista ja siten varsin mitäänsanomatonta.

Sillehan ei tietysti voi mitaan, etta ihmiset olivat rumempia 70- luvulla (todistusaineistona voi kayttaa vaikka mita hyvansa 70- luvun pornaria)...Odotan kylla innolla tata uutta TCM:aa, mulla on trailerin perusteella sellainen tutina, ettei ihan paskaa lyoda kateen.

Olennaisin muutos Leatherfacessa kyllä liittyy rumuuteen, mutta siitä itsestään ei kuitenkaan ole kyse. Alkuperäinen hahmo oli työmies siinä missä tämä uusi vaikuttaa soturilta. Työmiehen esittämiseen liittyy aina tietynlaista realismia kun taas soturit tapaavat olla romantisoituja. Tämä on juuri se ajatus, jonka koetin tavoittaa kuvailemalla alkuperäistä elokuvaa dokumentaristiseksi ja tätä uutta konventionaaliseksi. Viimekädessä kyse on teurastamisen ja tappamisen välisestä erosta. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole haukkua (tämän enempää?) tätä uutta elokuvaa, mutta on kovin vaikea uskoa että sillä olisi mitään erityistä tarjottavana. Parhaimmillaan se voi olla ihan viihdyttävä, eikä se ole vielä kovin paljoa.

minulla ei ole mitään käyttöä amerikkalaisten versioille eurooppalaisista filmeistä joten en ole tuhlannut aikaani esim. Nikitan tai Italian Jobin raiskauksille mutta katsoin Friedkinin (sinänsä mielenkiintoinen ohjaaja) version Clouzot'n klassikosta Pelon palkka, mikä on varmaan hengettömyydessään jonkinlainen ennätys. ja Mel Gibson astuu Paybackissa Lee Marvinin saappaisiin, mikä on niin typerää että se saa melkein raavaan miehen itkemään