Elokuvaharrastajien stereotypiat?

Shocky (12.5.2005 14:16)

Kärppä

Tässä on näköjään alueellisia eroja, täällä idässä kun nuo tunnetaan nimellä Tapiiri tai Mäyrä, tuttavallisemmin "Mäppe". Tapiiri on tosin niin monikäyttöinen termi että sitä voidaan soveltaa kaikkeen muuhunkin. Sanan etymologia juontaa juurensa erääseen Moebiuksen sarjikseen jossa toimi oppaana tapiiri joka työnsi sen pitkän nokkansa aina sinne missä sitä ei kaivattu..

Kiilusilmä

Ei suostu katsomaan englanninkielistä elokuvaa, jos siinä on suomenkieliset tekstitykset päällä, sillä "ne ovat kuvan tiellä". Sellaisella kielellä, jota kiilusilmä ei ymmärrä (eli kaikki muu paitsi englanti), esitettyä elokuvaa kiilusilmä tuijottaa kuitenkin muiden kanssa teksityksellä ihan hiljaa. Kiilusilmällä on myös pakonomainen tarve ottaa tarpeettomat käämit väärällä kuvasuhteella esitetystä elokuvasta – vaikka "kuvasuhdehävikki" olisi vain jotain muutamia millimetrejä. Lopulta taudinkuvaus etenee siihen pisteeseen saakka, että ko. barbarialajin edustaja suostuu katsomaan dvd-elokuvansa ainoastaan tietokoneelta käsin, jottei tv:lle pirullisen ominainen overscanning-ilmiö syö "olennaista informaatiota" elokuvan visuaalisesta ilmeestä.

"toimittaja"-elitisti

Egomaanikko, joka muka-asiantuntevien arvostelujen, artikkeleiden ja haastattelujen (lue:jorinoiden) lisäksi tekee raportteja omista kulttuurimatkoistaan (lue: ryyppyreissuistaan) ja luulee kaiken lisäksi että lukijoita kiinnostavat kuvat kännisistä jurpoista hotellihuoneessa, ravintolassa tai luonnon helmassa. Viikonloppuisin – tai nykyään jo viikollakin – käy kokeilemassa sorminäppäryyttään jumalattomassa tuubassa egomaanikoille varatussa keskustelufoorumin osastossa.

böndelitisti: mainostaa omaa erikoisalaansa, joka on usein oikeastikin perinteinen elitistinen harrastusalue, kuten honkkarit tai japanilaiset elokuvat. Todellisuudessa böndelitisti ei kuitenkaan tiedä skenestä tai "erikoisalueensa" historiasta

alkeitakaan. Böndelitistin tunnistaa usein siitä legendaarisesta "vitsi mä tykkään niistä japanilaisista kungfuelokuvista" ‑lauseesta, jota tukee osaltaan tosielämän tapaus böndelitististä, joka mainosti minulle harrastavansa vakavalla otteella Hong Kong ‑elokuvaa. Tietenkin kiinnostuin henkilöstä ja kyselin vähän perus-triviaa ja mielipiteitä alkaen aina John Woosta: "öö, sitä mä en kyllä taida tuntea." Tässä henkilössä oli myös voimakkaita NePiRu-piirteitä, sillä tuo "tietämys" rajoittui post-2000 ajan honkkareihin.



peltiperkele: toivoo, odottaa ja hankkii tasaisin väliajoin ja salamana elokuvasta sen kaikkein rajatuimman (mieluiten max. 1000 kpl. koko maailmassa), kalleimman ja eniten tekaistua fyysisyyttä omaavan LIMITED EDITIONin, lootan, gift setin, kuution. Usein nämä painokset maksavat kolminumeroisen dollarin verran, joskus vähemmänkin. Peltiperkele ei välttämättä ole urpo elokuvien suhteen, mutta vimmainen fyysisten koristeiden ja keräilykohteiden tarve on kiistaton.

Esa Linna (12.5.2005 13:36)

"toimittaja"-elitisti



Egomaanikko, joka muka-asiantuntevien arvostelujen, artikkeleiden ja haastattelujen (lue:jorinoiden) lisäksi tekee raportteja omista kulttuurimatkoistaan (lue: ryyppyreissuistaan) ja luulee kaiken lisäksi että lukijoita kiinnostavat kuvat kännisistä jurpoista hotellihuoneessa, ravintolassa tai luonnon helmassa. Viikonloppuisin – tai nykyään jo viikollakin – käy kokeilemassa sorminäppäryyttään jumalattomassa tuubassa egomaanikoille varatussa keskustelufoorumin osastossa.

Näitäkin on kahta sorttia:



1) "toimittaja"-elitisti (helsinkiläinen) kts. yllä



2) "toimittaja"-elitisti (ulkopaikkakuntalainen). Ihailee suuresti Helsingissä asuvia kolleegoitansa. Irc:ssä tenttaa aina uusimmat stadin kuulumiset ja haaveilee joskus muuttavansa Helsinkiin/Kallioon "jossa kaikki on niin siistiä". Joka kerta kun linkkari tuo hänet viikonlopuksi Tsadiin, hän kirjaa pikkutarkasti kaiken tapahtuneen ylös ja jakaa sen erilaisilla keskustelufoorumeilla + kirkonkylän elintarvikekioskilla. Todellisuudessa hän saa kirjoittaa muihin kuin maakuntalehtiin vain sen vuoksi, että helsinkiläiset säälivät häntä. Ei juurikaan omaa elämää internetin ulkopuolella.

Onhan näitä sekoituksiakin, mutta parempi että ei käydä liian pikkutarkaksi.

wanna-be ‑elitisti

Kirjoittelee Hiekkalaatikolle asiantuntevia viestejä siinä toivossa, että ylennettäisiin elitistiksi kirjoitustensa perusteella. Ymmärtää toivottavasti piakkoin että kaikki elitistit (poislukien Tsadin ulkopuolelta olevat toimittajat) ovat päässeet insideriksi olemalla joko Tsadin toimitusjaostoon kuuluvan ex tai nykyinen bitch. Mies tai nainen, anything goes.

KYYNIKKO: Paskaa kaikki. Paitsi Apocalypse Now!

Hehe, paras threadi pitkään aikaan.:D Itse taidan olla lähimpänä tuota mainstream-elitistiä, paitsi että olen joskus jopa eksynyt arkiston hämyiseen nurkkaan kärvistelemään.

edit: saatanan pallopää hyppäs ruudulle

NYT-liitteen toimittaja

Onnistuu löytämään elokuvasta kuin elokuvasta kasan paskaa, minkä perusteella tämä toimittaja myös kirjoittaa vittumaisen arvostelunsa. Katsoo elokuvia nihilistisellä silmällä, ei nauti työstään. Pitämäänsä elokuvaa toimittaja kehuu rikkailla suomenkielen termeillä, kuten "elokuva on vallan mainio".

Tuohon NYT- liitemäärittelyyn voisi vielä lisätä, että katsoo myös genre-elokuvia, joita vihaa, ja sitten purkaa ylenkatsovaa halveksuntaansa arvosteluun.

Lauantaimasokisti



Lauantaimasokistin intohimon kohteena on kaksi asiaa, alkoholi ja ns. "kreisikomediat". Joka ainoa lauantai herätessään taas (elämänsä pahimmassa) krapulassa hän aloittaa viikon aikana paikallisesta anttilasta ostamiensa laatukomedioiden katselun. Katsomista kestää tavallisesti myöhään yöhön tai harvinaisemmissa tapauksissa siihen saakka, kunnes krapula helpottaa. "Krapula tarvitsee krapulakomedian" on hänen mottonsa ja joka lauantai hän pääsee lähelle mielestään täydellistä olotilaa. Leffojen välillä hän tyhjentää vatsansa sen hetkisestä kunnosta riippuvaisella tavalla joko WC:hen tai sängyn vieressä olevaan muoviseen ämpäriin. Aah, taivas.



Perjantai-iltoina lauantaimasokisti valmistautuu seuraavana päivänä alkavaan koitokseen kertomalla mielestään erinomaisia sovinistisia vitsejä ja parhaita kohtauksia katsomistaan elokuvista baarissa hänen kanssaan samassa pöydässä istuville ihmisille, joita hän kutsuu kavereiksi (Lauantaimasokisti on parhaassa iskussa siinä vaiheessa, kun kukaan ei saa enää hänen puheestaan selvää). Valmistautumiseen kuuluu olennaisena osana tietenkin myös alkoholi, jota hän juokin yleensä illan aikana enemmän kuin nämä samassa pöydässä istuvat nk. kaverit yhteensä.



Naisista tai naisille lauantaimasokisti puhuisi mielellään myös, mutta näin tehdessään hän tietää jäävänsä yksin. Tämä taas voisi johtaa illan ennenaikaiseen päättymiseen ja vähemmän täydelliseen seuraavaan päivään.

UUSIEN ELOKUVIEN KATSOJA katsoo ainoastaan kuumimpia mainstream-uutuuksia, eikä mitään ö-luokan vanhaa paskaa. 1980-luvulla tehty elokuva _saattaa_ vielä olla hyvä, mutta 1970-luvulla tehdyt ja sitä vanhemmat elokuvat ovat automaattisesti paskaa, "ne on niin paskasti tehtyjä". Jos tällaisen uutuuselokuvan ottaa puheeksi joitakin kuukausia ilmestymisensä jälkeen, tyyppi toteaa halveksuen että "sehän on jo vanha leffa / kaikkihan sen on nähny" jne. Tätä kirjoitettaessa voisi hyvä esimerkkielokuva olla vaikkapa Day After Tomorrow.

Myös tämä tyyppi on pakahtua ylpeyteensä, kun on nähnyt internetistä kohutuimman uutuusleffan JO KUUKAUTTA ENNEN Suomen ensi-iltaa.



Ja hyvin usein myös tyypin musiikkimaku noudattelee Kiss FM:n hittilistatarjontaa.

"Candygirl"

Vierailee säännöllisesti Makuunissa ostamassa kilon karkkia ja sanoo kaverilleen "otetaaks joku leffakin?"

SF-friikki:kaikki kotimaiset on automaattisesti parempia kuin muut. Jussi Karjalainen on fiksu esimerkki näistä (eikä varmasti rajaa noin tiukasti) mutta kunnon urpo arvostaa Timo Koivusaloa taivaaseen. "ne on hyviä missä ymmärtää mitä ne sanoo. usein saa nauraa"



höyrykonemies:valitettavasti ehkä katoava laji. arvostaa vanhoja projektoreita jopa siinä määrin että on lähestulkoon sama mitä niissä pyöritetään. jaksavat innostua loputtomiin keskusteluihin anamorfisista objektiiveista ja viottuneista perforoinneista. sympaattinen hahmo



etnohörhö:nää ei ole varsinaisesti elokuvafriikkejä mutta käy katsomassa minkä tahansa leffan jos se on tehty huonosti jossa kehitysmaassa. niitä kiinnostaa myös teenjuonti, tiedostaminen, safkat jotka on tehty huonosti jossain kehitysmaassa ja mielenosoittaminen



Elokuvakerho Arkadin:nää on ihan oma lukunsa



täysin kajahtanut:esim. Kippari ja se friikki joka yrittää aina Orionin edessä myydä ranskankielistä Sam Fuller-kirjaa

(tää on jo vanha juttu, johon taisin törmätä ensimmäisen kerran jo 90-luvun alussa, mutta mainittakoon)

FESTIVAALIPUMMI

elokuvafestivaaleja koti- ja ulkomaassa kiertävä alkoholisoitunut hortoilija, joka pyrkii hankkimaan itselleen ilmaiset sisäänpääsyt, matkat ja majoitukset.

Siipeily festivaalivieraina olevien elokuvantekijöiden kanssa takaa pääsyn bileisiin ja ilmaisen viinan ääreen.

Festivaaleilla ei ole tärkeää elokuvien katselu, vaan bileissä notkuminen ja naispuolisten festivaali(vapaaehtois)työntekijöiden (niiden söpöjen opiskelijapimatsujen) vokottelu.

Viinaa ja pääsylippuja saadakseen on pakon edessä valmis esiintymään tunnettuna kansainvälisenä elokuvantekijänä.

Osaava festaripummi voi selviytyä parinkin viikon festivaaliputkesta näkemättä yhtään kokonaista leffaa.