Night Visions Back to Basics 5.-6.3.2005

Kiitos kaikille järkkääjille ja mukana olleille varsinkin #gore:laisille tietenkin.

olo on aikalailla nyt räjähtänyt, mutta ei se mitään, on se sen arvoista

Kiitos ja kumarrus järjestäjille. Mahtavaa settiä oli kakkosessa tarjolla.

‑The Animal

jees, hyvä meininki jälleen kerran. Aika huumoripainotteinen kokoelma, mutta ainakin pysyy hereillä kun nauraa. Tavaraakin tuli mukavasti ja se elektra avainketju on oikeasti aika magee.

Jep, hyviä leffoja näytettiin. Pääasiassa pysyi hyvin hereillä, kun sai nauraa ja valinnat oli kokonaisuutena arvostellen kiitettäviä.

Paras: Bubba Ho-Tep tai Shaolin Drunkard

– bubballa on omaperäisempi juoni ja Bruce Campbell, mutta shaolinissa on toisaalta koko ajan suun auki hämmästyksestä pitävää tavaraa. Välillä nauramisen vuoksi ei suunnilleen voi hengittää (no, oli bubban ruokapöytäkohtaus pum pum ‑pyssymiehen seurassa kanssa jo jotain).



Paskin: ns. Perikato II

– huonosti tehtyä ja siirappista jenkki B-elokuvaa. Hauskaa oli lähinnä juutalaisjärjestön pomon mehustelut sokerista kahvissaan ("sihteerini on näissä asioissa kovempi verikoira kuin vaimoni" tms. ), natsien jousipyssyreissut maastovaatteissa ja Hitlerin paatos & kohtalo. Vaikeaa pysyä hereillä.



Bubblin under: Darktown Strutters

– mustien pimujen yms. pelleilyä katsoi aluksi ihan mielellään. Kun puolessa välissä paljastui, että tätä samaa jatkuu vielä toisen samanlaisen verran, alkoi jo puuduttaa, jolloin iski väsymys. Mutta dokausleffana luultavasti erinomainen.

Bubba on kyllä todella hieno, kaikkien aikojen parhaita kauhukomedioita Theatre of Bloodin ja parin muun ohella. Suspension of disbelieffiä vaaditaan kovasti, mutta huumori on oikeasti hauskaa ja kauhun ja mieltä lämmittävän fiilistelyn yhdistämisessä onnistutaan ylivoimaisesti paremmin kuin esim. useimmissa Stephen King ‑leffoissa. Bruce Campbellin ja Ossie Davisin (RIP) olisi kuulunut voittaa Oscarit. Korneimpien Kennedy-läppien karsiminen ja vähän aggressiivisempi hirviöosasto olisivat tehneet leffasta täydellisen.

Coscarelli on näköjään katsonut muutamiin kohtauksiin mallia Trierin Rigetistä ja Kenneth Angerin Lucifer Risingistä, mutta se on pelkkää plussaa.

Kakkonen on ykkönen, kivaa oli jälleen. Harmittaa vaan kun uni voitti juuri Santon aikana, en nähnyt yhtään hirviöitä ja itse Santoakin vain vilaukselta. Aplodien perusteella elokuva oli varsin päräyttävä.

John Waters oli amerikkalaiseksi ohjaajaksi sangen viihdyttävä, sekoiluhömppäkomedia ei missään vaiheessa tuntunut tylsältä ja sen jaksoi katsoa kivasti läpi. Ihan mukavaa elokuvaviihdettä.

Shaolin drunkard oli hetkittäin unettava kaikkine avioliittodraamoineen ja huonosti tappelevine shaolin juoppoineen, jotka harrasti notkeaa kohellusta päin huonekaluja.



Taisteleva konna ja yhden miehen bändilaite hämäämään pahiksen monotonisen hypnoottista taistelulsoitantaa pelastivat kaiken pelastettavissa olevan ja ainakin sen verran nauratti.



Ihan kivaa sekoilua molemmat.

Hyvää tavaraa oli alusta loppuun, ellei yllärileffaa lasketa. Curse upposi hyvin Witchfinder Generalin päälle, Rulers oli viihdyttävää nyrkkien heiluttelua ja White Noise täyspaska sata kertaa nähty jenkkikauhuilu.

Oma lukunsa olikin Krokotiili ja Santo. Loistavaa dialogia ja muutenkin sekopäistä menoa. Santoa on kyllä pakko hankkia hyllyn täytteeksi. Järjestäjille kiitokset täältäkin.

Olipas aika epätasainen NV. Parhaat oli tällä kertaa säästetty vikaksi, mikä tietty auttoi hereilläpysymistä silloin kun se on vaikeinta.

A Dirty Shame ***



Viihdytti hyväntuulisuudellaan kovasti, mutta ehkä en laskisi oikeaksi elokuvaksi. Etenkin loppupuolilla tuli mieleen että Waters on vaan huutanut megafoniin "Tehkää jotain kreisiä!".



Ovisilmä **½



Ihan ok, huumorin tasoa voisi yrittää vähän nostaa. Schrammin alku tuli mieleen, mikä sai pätkän tuntumaan kesyltä. Huhu kertoo, että seuraavaan Iiik:n splatterskabaan saattaisi olla tulossa äärimmäisen kova kannibaali-splatter-action, jossa on kuulemma ällistyttävän taitavat ja uskottavat kannibaalinäyttelijät.



Curse of the Crimson Altar ***½



Jatkaa kunniakkaasti NV:n "hpl-tarina, jossa nuorimies saapuu syrjäkylään ja jää hengaamaan isoon taloon jossa Boris Karloff kyräilee pyörätuolissa" ‑sarjaa. Bodypainting-bileet näyttivät siltä, että kyllä noilla hauskempaa on kuin täkäläisissä bileissä ;(





Reefer Madness *½



Olisi toiminut mainiosti 15 minuuttiin tiivistettynä, mutta nyt valtaosa kestosta oli vain tylsää ja epäkiinnostavaa. Ehkä pitäisi alkaa douppaamaan niin saisi näistäkin enemmän irti. Vertailukohteeksi käy se, kuinka dopefiendit saavat kerta toisensa jälkeen, vuosi vuoden perään, uskomattomat naurut seuraavasta keskustelusta: "...seuraavaks ne kieltää varmaan SOKERIN koska siihen jää koukkuun ja käyttäjistä 100% kuolee! Ja sit ne kieltää HENGITTÄMISEN! ÖHÖHÖHÖHHÖHÖÖ!". Itse suosin edes vähän kehittyneempää huumoria (ja elokuvia).



Rulers of the City***½



Tässä oli todella hyvä meno, ja mikä hulluinta, juonta ei pystynyt arvaamaan etukäteen! Olin varma että Tony ja blondi pakenee Brasiliaan ja Palance ryhtyy tiukkaan vastaiskuun ja niittaa konepistoolilla sen blondin, mutta öh, mainoskuvassa olleeseen konepistooliin se ei koskenutkaan ja nää pikkunilkit kyykytti pappaa alusta loppuun 100-0. Tappelua, motskarikeulimista, fiatteja, huoria, juoksemista ja ampumista.. uujea.



Elokuva-lehden LOTR-pakina (live performance) **½



"Rautsin" Hitlerformanssi oli kyllä asiallinen. Sääli etteivät ihan kaikki osanottajat jaksaneet eläytyä hämmästyttävään käsikirjoitukseen yhtä tinkimättömästi. Luin koko pakinan jälkeenpäin edelleen epäuskoisena ja pistin vahingon kiertämään.



Perikato II **½



Äh, tämähän olikin Oikea Elokuva, olin salaa toivonut jotain hillitöntä adolfsploitaatiota. Ihan tylsä kokemus tämä ei ollut, kiitos vieressä torkkuneen elitistin välittömän havahtumisen kun ruudulla huudettiin "Heil Hitler!" ja sen yhden tyypin joka alkoi mongertaa ja valittaa unissaan jotain sekavaa kun nauhalla pyöri Hitlerin puhe. Itse AH oli kyllä vakuuttava, ettei vaan olisi ollut as himself...



El Circo de la Vida (tjsp) ?



Jaa-a.. oli se ainakin sopivan lyhyt. Tunnusbiisiä voi kuulemma soveltaa monissa tilanteissa.



Darktown Strutters ****



Tässä vaiheessa iski pahin uupumus ja torkahtelin jatkuvasti. Joka kerta kun avasi silmät, näki jotain friikkiä: "KFC" Colonel Sandels ‑klooni valkoisissa vaatteissa saarnaa jotain mustana olemisesta neegereille, parittaja myy pot-sickle kärrystään skideille douppimehujäätä, karatepariskunta hajottaa talonsa, ja ne hatut.. siis wtf..

Tää on sitä kamaa mistä on onnistuneet NV:t tehty.



Crocodile (loppu) ?



Valinta Darktownin ja Crocon välillä oli vaikea, joten livahdin uteliaisuudesta tsekkaamaan myös Crocodilen lopun. Leffa näytti teknisesti yllättävän hyvältä (printti myös), vaikkakin krokon koko tuntui muuttuvan jatkuvasti. Loppu ainakin oli silkkaa Jawsia hyvähköjen musiikkien ryydittämänä, olin toivonut näkeväni jotain enemmän Godzillamaista, mitä alkupuoli ilmeisesti olikin ollut.



Santo in the Wax Museum ****½



Santo-konsepti kyllä jyrää, ja tämä tuntui paremmalta kuin viimeksi NV:ssä nähty

Santo vs. the Vampire Women. Wrestling-matsit olivat laadukkaita, mutta parasta oli

tietenkin pahiksen vetämä tyylipuhdas Mad Doktor ‑rooli.. "I will turn humanity into a planet of monsters!" Siis aikoiko se yksitellen kidnapata maapallon asukkaat ja tehdä niistä vahanukkeja? Clever.



Shaolin Drunkard *******



Valkokankaalta nähtynä Shaolin Drunkard nousi kuudesta tähdestä seitsemään. Vaikka printti oli roskainen, värit olivat kirkkaat ja ehti kiinnittää huomiota lukuisiin yksityiskohtiin jotka muutoin saattavat mennä ohi. Olin aivan basana valvomisesta, mutta leffa oli sellaista jatkuvaa nerokasta tykitystä ettei tullut uni silmään sekunniksikaan. Kalastelkaapas lisää tällaisia printtejä kiitos.

Shocky (11.3.2005 14:02)

"Rautsin" Hitlerformanssi oli kyllä asiallinen.

Ilja – He-wolf of NV.



Eilen oli jossain (Iltalehdessä, veikkaan) juttu kuinka jossain Afrikassa saatiin vihdoin hengiltä tonnin painoinen tappajakrokotiili, joka oli syönyt kymmeniä(?) ihmisiä. Ei tullut sitten saman tien otettua talteen juttua. Edit: melkein muistin http://msnbc.msn.com/id/7127983/

KAMPALA, Uganda – A 16-foot-long (5-meter-long) crocodile said to have eaten more than 80 people has been caught alive in Uganda and transferred to a sanctuary, officials said Tuesday.



The giant beast — weighing about a ton — was captured by wildlife experts who spent three nights camping in the bush before locating their target.



Residents told local media the crocodile killed 83 people over the last two decades, mostly fishermen plying their trade on Lake Victoria off the shores of Bugiri district.



“Much as the residents of Luganga wanted to kill the reptile after our rangers had captured it, it is our responsibility to protect it by removing it from that area and keeping it in a safe place,” Uganda Wildlife Authority spokeswoman Lillian Nsubuga told Reuters.



The beast — reportedly more than 60 years old — was trapped using ropes and transported by pickup truck to the Buwama crocodile farm, west of the capital, Kampala.



The state-owned New Vision newspaper said it “roared” as it was released into a holding ground at the farm Monday.



Crocodiles sometimes attack and kill villagers collecting water or fishing in Lake Victoria, Africa’s biggest lake.

Back to Basics & on-line.. Kiitos festarista vielä minunkin puolestani. Etukäteen mietittynä ei tuntunut olevan mitään ultra-kiinnostavaa, valvomisen arvoista elokuvapuolella, mutta eihän näiden tilaisuuksien pointti olekaan pelkkä elokuvien tuijottaminen, vaan fellow-elitistien tuijottelu sekä näiden kanssa jutustelu. Loppuyötä kohden hyvinkin positiiviseksi muuttuneet elokuvakokemukset briefattuina:

Curse of the Crimson Altar -> nauratti ja kiehtoi hyvin, järkevä sijoitus heti alkuun, koska hidasta ja rauhallista sixties-kauhua ei olisi jaksanut väsyneenä seurata lainkaan. Hyviä kalkkunakohtauksia jotka toimivat erinomaisesti lauman kanssa.



Reefer Madness -> odotusten mukainen pelleily, autollayliajokohtaus oli toteutettu asiaankuuluvan näppärästi. Brecht kunniaan! "Yours!"



Rulers of the City -> vasta ensimmäinen näkemäni di Leo vaikka erinäisiä tallenteita makoilee hyllyssä. En usko että olisi yksin toiminut näinkään hyvin, pääsääntöisesti melkoisen vaisu mutta ajoittain myös räväkkä. Lisäksi tämän aikana minua alkoi väsyttää, mikä on aina perseestä elokuvista puhuttaessa ja ottaen huomioon faktan, että olin nukkunut lauantaina varastoon pitkälle iltapäivään (yön yli ‑festareista ON kokemusta aiemminkin.)



White Noice -> johtuen yo. faktasta, toivoin että tämä etukäteen parin elitistin kanssa supateltu ja arvuuteltu yllätysleffa olisi niin mitätön tapaus, että voisin hyvällä omallatunnolla nukkua sen läpi Engelin takarivissä. Näin kävi ja tulevat kolme elokuvaa olivat kaiken lisäksi yön parhaimmat!



Crocodile -> käsittämättömän hupaisaa matskua! Elokuva joka saa yleisön pelkästään alkutekstien fontilla nauramaan lupaa paljon eikä näitä lupauksia petetty jatkossakaan. Eläinkauhu on yksi potentiaalisimmista genreistä koska usein täysin tumpelotkin saavat aiheesta legendaarista paskaa ja roskaa aikaan, nimim. Tintorera-fani. Tämä elokuva oli loistava esimerkki leikkauksen eh.. tärkeydestä elokuvanteossa. Tämän elokuvan tarkkaileminen leikkauksen ja siitä syntyvien merkitysten kannalta on yhtä hedelmällistä kuin jonkun Dovzhenkonkin: kumpikin lähestyy leikkausta ja sen synnyttämiä merkityksiä vastakkaisista suunnista, joista toinen kaakattaa kovaa.



A Dirty Shame -> kolahti tämäkin, koska Watersin pureva kritiikki ja perseily kaikkea konservatiivista ja turvallisen tavallista kohtaan on aina yhtä ajankohtaista. Watersin elokuvien sikaileva pinta, alhainen dialogi ja perverssit hahmot muuttuvat tarkoituksenmukaisiksi kun huomaa niiden paikan teemassa, jota ilman tällaista ei jaksaisi katsoa. Waters on oiva esimerkki satiirin ja huumorin mahdollisuuksista ja siitä braindead-tasosta johon tämänkaltainen sikailu (=troma paskimmillaan jne.) voisi helposti jäädä.



Shaolin Drunkard -> käsittämättömän hieno. Suurkiitos erityisesti sille heebolle, jonka valinnaksi Yuen Woo Ping voidaan laskea. Vuosikerta 1983 kuulostaa aina hyvältä honkkareista puhuttaessa, mutta tämä ylitti kaikki rimat. Tapa jolla Hong Kongin legendaariset elokuvantekijät käyttävät esim. äänitehosteita (=överit) tulee kungfu-sammakossa riemastuttavasti esille. Tämä huilulla lumottava, kitaansa alituisesti availeva ja lähinnä ruostuneen, örisevän cyborgin ja raskaan, maahan paiskautuvan hiekkasäkin yhtynyttä ääntä pompuillaan muistuttava otus on parhainta HK-matskua mitä tajuntani on hetkeen saanut. Shaolin Drunkard muistutti jälleen, että positiivisen mielenterveyden kannalta on äärimmäisen tärkeää ylläpitää aktiivista HK-harrastusta. Hyllykamaa ja mieletön päätös yölle. Väsytti perkeleesti, lähes tyhjä vatsa oli sekaisin siitä batteryn myrkystä, mutta jokainen frame tunkeutui perille näiden "häiriötekijöiden" pienestä vastustuksesta huolimatta!

Night Visions tällä- ja ensi viikolla Tampereen Niagarassa:

Ke 16.3. klo 23.00

Don Coscarelli: BUBBA HO-TEP (USA 2002)



To 17.3. klo 23.00

William Witney: DARKTOWN STRUTTERS USA, 1975)



Pe 18.3. klo 23.00

Vernon Sewell: CURSE OF THE CRIMSON ALTAR (UK 1968)



La 19.3. klo 21.00

Geofrey Sachs: WHITE NOISE



La 19.3. klo 23.00

Alfonso Corona Blake, Manuel San Fernando: SANTO IN THE WAX MUSEUM (Meksiko 1963)



Su 20.3. klo 21.00

John Waters: A DIRTY SHAME (USA 2004)



Ma 21.3. klo 16.15

Louis J. Gasnier: REEFER MADNESS (USA 1938)



Ti 22.3. klo 23.00*

Joseph Kane: THE SEARCH FOR THE EVIL ONE (USA 1967)



Ke 23.3. klo 23.00

Yuen Woo-Ping: TIAN SHI ZHUANG XIE ‑SHAOLIN DRUNKARD (Hong Kong 1983)

Mainiota. Täytyy ainakin aloitus- ja päätöselokuva käydä katsomassa.

Shaolin Drunkard

Oulussa 17.3. (Kerhon sivut on päivittämättä viime näytöksen jälkeen mutta älkää välittäkö.)

Niagarasta ei tänään päivällä ainakaan saanut lippuja, mutta varata pystyi.