Paha maa

Tämä on siis oikeasti hyvä elokuva, kunnianhimoinen ja varsin onnistunut. Suosittelen. Kaikille.

Kumpi leikkaus voitti?

Bitnik (7.1.2005 14:02)

Kumpi leikkaus voitti? 

Vaikutti jonkinlaiselta kompromissiversiolta. Pituus oli muistaakseni n. 135 minuuttia, joka kai oli lähempänä Louhimiehen toivetta. Selinin versio painui muistaakseni lehtitietojen mukaan alle kahden tunnin.



Mukana ei ollut mm. YLE:n ohjelmapäällikkö Olli Tolan dumaamaa "Sulevi peltola tappaa kaksi nuorta tyttöä" ‑kohtaa. Ei ollut tosin Selinin puffaamaa ja Louhimiehen tuomitsevaa kaunista rakastelukohtaustakaan. Tai no, ehkä joku pitää Pahan maan aktikohtauksia (yhdessä mm.) kauniina



Itse leffa on päräyttävintä kotimaista elokuvaa vähään aikaan. Pahassa maassa näytellään hyvin, se etenee sulavasti, lainaa Bressonia toimivalla tavalla, ja on perustellulla tavalla tylyintä settiä aikoihin. Ja sisältää sleazyimpiä yksityiskohtia sitten Tuhlaajapojan. Louhimies lunasti vihdoin oikeasti kannuksensa meikäläisen slmissä.

Plissken (7.1.2005 17:43)

Mukana ei ollut mm. YLE:n ohjelmapäällikkö Olli Tolan dumaamaa "Sulevi peltola tappaa kaksi nuorta tyttöä" ‑kohtaa.

En katso

Toi Jasperin kohtaus on kyllä tavallaan päräyttävintä rajanylittämistä mitä Suomessa on tehty, etenkin kun se vaan tapahtuu ilman ihmeempää vatvomista tai selittelyä. Pahassa maassa ei tosiaankaan ole tota Hymypoika/Bardy-tyyppistä osoittelevuutta, vaikka usein mennään aika epäinhimillisiin / liian inhimillisiin tilanteisiin.

Kalle Kinnunen (7.1.2005 19:29)

Toi Jasperin kohtaus on kyllä perustellulla tavalla päräyttävintä rajanylittämistä mitä Suomessa on tehty, etenkin kun se vaan tapahtuu ilman ihmeempää vatvomista tai selittelyä.

Mutta vatvotaanko iltalehdissä? Oliko niin päräyttävä kohtaus?

No ei Vareksenkaan väkivaltaa vatvottu, ja se sisälsi sentään puhtaasti viihteellistä tappamista jne.

Kalle Kinnunen (7.1.2005 19:29)

Toi Jasperin kohtaus on kyllä tavallaan päräyttävintä rajanylittämistä mitä Suomessa on tehty, etenkin kun se vaan tapahtuu ilman ihmeempää vatvomista tai selittelyä.

Nuorten kriisikeskuksen tms. pitäisi varmaan avata kriisipuhelin Pahaan maahan eksyville Jasperin tenityttöfaneille, jotka saavat traumoja siitä, ettei J olekaan yhtä ihq kuin salkkareissa.

Olihan se ihan jees. Louhimiehen kypsin työ tähän asti, mutta hieman vajaaksi tämäkin jää. Monien hahmojen yhteennivoutuva tarinavyyhti, jonka idea on Tolstoin novellista peräisin. Perusidea on siinä, että paha olo kiertää. Ei siinä mitään, mutta kun se on myös elokuvan sisältö kokonaisuudessaan. Nähdään hyvin näytelty hahmo toisensa perään, joiden kaikkien elämä menee huonosta pahempaan. Ihan virkistävää että täällä kokeillaan vähän jotain erilaista muodon ja sisällön kanssa, mutta ainakaan toistaiseksi rahkeet eivät riitä aikeiden tasolle. Hahmoja ei nähdä minkään muun kautta kuin pahojen sattumien, eikä siitä riitä sisältöä 130 minuutin elokuvaan; jo tunnin kohdalla miettii että pureudutaanko tässä nyt oikeasti johonkin vai heilutellaanko pelkästään tuota käsivarakameraa kun taas jollakulla menee päin persettä. Tarinat syövät toisiltaan sekä tilaa että tarkoitusta. Näyttelijät kuitenkin luovat onnistuneita hetkiä (kaiketi paljon improvisointia mukana) eikä elokuva huono ole. Hommasta saisikin pari kelpo lyhäriä irti. Sulevi Peltola- juttu on ehdottomasti paras sisällöltään ja sleaze- hetkiltään. Jos nyt jotain suomalaista elokuvaa menee katsomaan, niin tämä on hyvä valinta.

***

iljalumpsis (10.1.2005 13:17)

Tarinat syövät toisiltaan sekä tilaa että tarkoitusta.

En tiedä, se Peltola-stoori oli mielettömän hyvä kokonaisuus eikä siihen Summaseenkaan olisi mitään lisää kaivannut. Leppilampi-osuus on heikoin lenkki, mutta ei se tilan puutteesta kärsinyt vaan hahmojen substanssia olisi voinut olla vaan enemmän. Ehkä ongelmaa oli alkupuolen nopeatempoisuuden ja huumorin vs. lopun synkistelyn osalta. Mutta kaikki tuntui tarpeeksi aidolta, eikä mulle tullut montaakaan kertaa sellaista oloa, että mä nyt katson tässä (Louhimiehen/Selinin) leffaa. ****

Joo, tuo Leppilampi- juttu oli kyllä tavattoman hatara muihin verrattuna. Ei pysty edes sanomaan mikä hahmon persoonallisuuden olisi ollut tarkoitus olla.

Niin, mutta siis tarkoitin myös sitä, että kun tuo "paha olo" oli ainoa sisältö, kävi hahmojen runsaus turruttamaan. Summasen vaimokin käytiin vaan pikapikaa läpi.

Eero Tammi kertoo Selinistä:

"- Markus Selin on suomalaisen elokuvan syöpä, markkinamiehen mätäpaiseellinen perikuva, jonka haiseva ja ylipursuava tuotanto poksahtaa kohta kaikkien silmille kuin Monty Pythonin Elämän tarkoituksen syömähirviön sisukset, ja Levottomat 3 hänen itsensä paljastava sairaudentunkio, ulkokohtaisuutta juhliva nykyajan vino peili, itseään täynnä oleva pintaliidon ylistys cityläisille taliaivoille. Kaikkien neonvaloisten yökerhojen keulakuva ja yrjöämpäri."



http://www.film-o-holic.com/palsta/artikke...linnat_2004.htm

Fantomas (14.1.2005 12:16)

Eero Tammi kertoo Selinistä:



"- Markus Selin on suomalaisen elokuvan syöpä, markkinamiehen mätäpaiseellinen perikuva, jonka haiseva ja ylipursuava tuotanto poksahtaa kohta kaikkien silmille kuin Monty Pythonin Elämän tarkoituksen syömähirviön sisukset, ja Levottomat 3 hänen itsensä paljastava sairaudentunkio, ulkokohtaisuutta juhliva nykyajan vino peili, itseään täynnä oleva pintaliidon ylistys cityläisille taliaivoille. Kaikkien neonvaloisten yökerhojen keulakuva ja yrjöämpäri."



http://www.film-o-holic.com/palsta/artikke...linnat_2004.htm

Muuten hyvä arvostelu mutta mulle jäi jotenkin epäselväksi, pitikö kirjoittaja elokuvasta vai ei.

Lauri Lehtinen (14.1.2005 13:35)

Muuten hyvä arvostelu mutta mulle jäi jotenkin epäselväksi, pitikö kirjoittaja elokuvasta vai ei.

tyypillistä, heti kun joku yrittää olla hienovarainen eikä väännä rautalangasta niin ei mene jakeluun

Tarantinon mentaaliset kiertoradat värähtelevät kuin äärimmäiset patoutumat, joita pintatason kerronta ei salli päästää lävitseen.

Eero Tammi, mitä tämä on suomeksi?