High Concept

Eli koska tässä ovat valtakunnan tietoviisaat nyt koolla, niin tarkastellaampa hieman käsitettä high concept.

Mielestäni olennaisinta HiCossa on tuotannon raskaus ja erilaiset fetissit, joilla katsojalle luodaan euforinen tunne. JB:n leffoissa ominaisin fetissi on helikopteri. Hieman abstraktimpeja (aivot ei toimi, miten toi taivutetaan) palvonnan kohteita ovat auringonlaskut sekä isänmaalliset symbolit, kuten uniformut ja liput. Hyvin tärkeää on myös juonen rakenteellinen selvyys, joka on sidottu ongelman ratkaisun ympärille. Alussa on ongelma, jota lopussa ei ole. Ongelma voi olla ihan mitä hyvänsä maapallon tuhoutumisesta oman itsensä hyväksymisen vaikeuteen. Jos rahaa on, se on käytettävä räjähdyksiin ja Michael Mann- koulukuntaiseen pintakiiltoon. On tärkeää, että elokuvaan on mahdutettu mahdollisimman monta spektaakkelimaista kohtausta. Näitä voivat olla esim. vauhdikkaat takaa-ajot tai erilaiset taistelutilanteet. Katsoja samaistuu voittajiin. Usein JB/Simpson tuotannoissa tuodaan esiin sukupuolien keskinäinen ystävyys (lähinnä miesten välinen veljeys).



Nämä ovat joitain ajatuksiani tästä erinomaisesta konseptista.

Varmaan tuo Antin kuvaus pätee aika suureen osaan high concept leffoja, mutta oikeastihan termi tarkoittaa elokuvaa jonka koko pointin ja sisällön pystyy määrittelemään lyhyesti eli noin lauseella. Esim. "Asteroidi uhkaa maapalloa, mutta sekalainen sakki oljynporaajia räjäyttää sen lopulta pillun päreiksi ja pelastaa planeetan". Ja tuokin Armageddonin kuvaus oli jo hieman tarpeettoman yksityiskohtainen.

Rytmitys on eniten JC-mäisissä elokuvissa olennaista. Nyt puhun siis lähinnä MB:n ohjaamista leffoista, toisaalta myös esim Con Airista. Elokuvien draama rakennetaan 5-15 minuutin jaksoissa, joiden välillä on vähemmän jatkuvuutta kuin niiden sisällä. Näin mielihyvää pumpataan jatkuvasti, eikä katsojan tarvitse pelätä, että seuraavaa tärkeää asiaa joutuisi odottamaan liian pitkään.

Henkilöhahmot luodaan parin erittäin voimakkaan ominaisuuden ympärille. Paras tulos on löydetty BB2

Marcus Burnett – ongelmainen, naisen alistama aikuinen mies. neuroottinen, alistettu, mutta uhrautuva ja lopulta periksiantamaton. häkeltyy nähdessään seksiin liittyviä asioita. nolaa itsensä usein. haluaa laiskotella.

Mike Lowrey – huolettomasti maskuliininen, kaikilla aloilla kyvykäs nuori mies, joka ei voi tehdä mitään väärin. jos hän tekee väärin (ampuu burnettia perseeseen), se onkin oikein. käyttää sanaa everybody usein, koska näin luodaan illuusio, että tämä karismaattinen nero saa ihmiset tottelemaan. ei koskaan pysähdy relaamaan, koska on aina rela.

Alexei – venäläinen rikollinen, joka sentään toimii jonkinlaisen moraalin mukaan. hassu ulkomaalainen aksentti, jolla korostetaan hahmon itsetietoista koomisuutta

Hector Juan Carlos Tapia – kuubalainen maaninen, aivan mielisairas hahmo, jonka holtitonta eksessiivisyyttä on kuitenkin pakko ihailla. hassu ulkomaalainen aksentti, jolla korostetaan hahmon yhteyttä tony montanaan

poliisipäällikkö Howard – burnettin ja lowreyn tuhoisa mutta kieltämättä liiankin tehokas toiminta on tehnyt miehestä hampaita yhteen purevan hermoraunion, joka puhuu koko ajan perseestään



Rikollisen pitää olla mieluiten ulkomaalainen. Jos elokuva on pitkä, voidaan käyttää todella laajaa kirjoa. Esim BB2:ssa on siis kuubalainen pääkonna, venäläinen kakkoskonna, runsaasti jamaikalaisia ja koko joukko jälkeenjääneen näköisiä hillbilly-sössöttäjiä. Poliisipääpari kisailee työpaikalla miehekkyydessä huonoja läppiä heittävän lattarikaksikon Reyes & Vargas kanssa sanaillen heidät aina suohon, kunnes he myöntävät virheensä ja Burnettin & Lowreyn erinomaisuuden.

Kaikki olennainen on jo sanottu. Juuri tuon Kinnusen mainitseman rytmityksen takia esim. Die Hard putoaa kyydistä kun katotaan moderneja HiCo-elokuvia. Se on kerronnaltaan aivan liian hidas ja sävyiltään turhan tumma. Joku Top Gun on huomattavasti parempi esimerkki hyvin säilyneestä HiCo-klassikosta. Pidän kuitenkin "genreä" erittäin nopeasti kehittyvänä, joten en raahaisi mukana mitään kasarihelmiä. Nykyään parhaiden elokuvien pintaa on vahattu ja kiillotettu siihen malliin, että silmä lepää joka kuvassa, koska kaikkialla loistaa – autot, naiset, aseet. Dialogin ja leikkauksen on oltava nopeatempoista ja osuvaa ettei katsoja kyllästy, eikä henkilöhahmoista haeta todellakaan kuin pari herkullista ominaisuutta joita mehustetaan halki elokuvan. Tässä mielessä BB2, Die Another Day ja 2 Fast 2 Furious on puhtaimpia esimerkkejä konseptin sisällöstä.

"What If- mitä jos" on high concept. Menihän se näin?

KCrimso (28.12.2004 15:11)

Esim. "Asteroidi uhkaa maapalloa, mutta sekalainen sakki oljynporaajia räjäyttää sen lopulta pillun päreiksi ja pelastaa planeetan". Ja tuokin Armageddonin kuvaus oli jo hieman tarpeettoman yksityiskohtainen.

Se olisi enemmänkin "Maailman etevin ja miehekkäin öljynporaaja B. Willis lähetetään räjäyttämään asteroidi, jonka ennakkopalaset tuhoavat jo esim Ranskan pääkaupungin, mutta Willisin on ensin koottava rähjäisistä ja rikollisista huipputiimi sekä selvitettävä välinsä oman nuoremman egonsa B. Affleckin kanssa tämän uhatessa ottaa Willisin paikan ja tyttären". Jälleen henkilöhahmojen kaikki kasvu koko 2,5 tunnin tarinan aikana = Willis lopulta antaa periksi Affleckille em asioissa, ja piste.

Dotcom (28.12.2004 16:29)

"What If- mitä jos" on high concept. Menihän se näin?

Se on myös sitä. Eli mitä jos asteroidi uhkaisi maapalloa ja vain öljynporaaja voisi tuhota sen? Mutta niin pitkään kun konsepti tiivistyy yhteen virkkeeseen, sitä voi mielestäni selitellä laveamminkin, kunhan pysytään niissä absoluuttisesti tärkeimmissä piirteissä.

Tähänhän voi sitten tuoda verrannollisen ilmiön (käytännössä sama kuitenkin), eli "on kuin"

"Se on Die Hard avaruudessa!"



"E.T. meets Terminator!"



jne.

Tätä keskustelua kun lukee, niin tulee vakuuttuneeksi siitä, että pystyisi tuottamaan parempia kotimaisia leffoja kuin kukaan muu. Aloitettaisiin Jari kirjoittamaan sitä Jatkosota- elokuvaa, josta mainitsin? Oikein kyyneleet valuu, kun mietin, miten hienoja juttuja siihenkin saisi (halvalla) mukaan.

Kotimaisia fetismejä:



konkreettisia:



Lippu, kunniamerkit, reikäleipä, lumi, Mannerheim...



abstrakteja:



sankarillisuus, sisu, isänmaa...



ja sitten kun tähän vielä sekottaa tämän hevi- mytologian, niin avot. Kassalipas kilisee!

iljalumpsis (28.12.2004 15:35)

Tähänhän voi sitten tuoda verrannollisen ilmiön (käytännössä sama kuitenkin), eli "on kuin"



"Se on Die Hard avaruudessa!"



"E.T. meets Terminator!"



jne.

"Rocky tytöille!" (Flashdance)



Edit. Elokuvien osien rytmitys on noissa tosiaankin oleellista. Usein Simpson/Bruckheimer-High Conceptiin kuului vielä olennaisena osana mahtipontiset rokkihymnit isoilla kitaroilla.

Aika harvassa ovat elokuvat joista ei kolmessa lauseessa saisi kerrottua tarpeeksi jotta tavis tajuaa mistä on kyse, joten tämä kriteeri on aivan älyttömän löyhä. Esim. Miiken Gozu =

, Viime vuonna Marienbadissa = "mustavalkoelokuva, jossa ranskalaiset haahuilevat isossa kartanossa ja toistelevat samoja lauseita" ja hmm no Holy Mountain on jo vähän pahempi, haluaako joku muu yrittää?





Ehkä tajuamistani auttaisi jos lukisin sen Simpsonin kirjan. Siis tässä on nyt selvästi kaksi koulukuntaa: Ymmärrän kristallin kirkkaasti miksi Speed olisi HiCo, mutta Matrix Reloaded?? Äh mitä vittua mä enää edes selitän... olen sentään nähnyt Bad Boys kakkosen, mikä selittää monia tämän foorumin ja muunkin maailman ilmiöitä. Okei, kutsutaan sitten Miami Vice-tyylisiä tuotteita High Conceptiksi. Mutta tiedätte mitä mieltä olen oikeasti.

Shocky (28.12.2004 15:22)

Ehkä tajuamistani auttaisi jos lukisin sen Simpsonin kirjan. Siis tässä on nyt selvästi kaksi koulukuntaa: Ymmärrän kristallin kirkkaasti miksi Speed olisi HiCo, mutta Matrix Reloaded?? Äh mitä vittua mä enää edes selitän...  olen sentään nähnyt Bad Boys kakkosen, mikä selittää monia tämän foorumin ja muunkin maailman ilmiöitä.

No toi Matrix ei ehkä ole sinänsä HiCo, mutta esteettisyydeltään se tuo paikoitellen mieleen JB:t + jos tapahtumista karsii kaiken ihan hölynpölyn pois, niin tarina on sinänsä paljon yksioikoisempi kuin esim. Armageddonissa.



"Keannu Reeves pelastaa ihmiskunnan virtuaalimaailmassa" < "Joukko öljynporaajia ja astronautteja ja (huom!) MAAILMAN ÄLYKKÄIN IHMINEN pelastavat maailman avaruudessa asteroidin pinnalla, jossa olosuhteen ovat "the scariest environment imaginable""

HiCo:n tärkein elementti on eräänlainen juonettomuus ja se, ettei elokuva kerro ihmisten kehittymisestä, kuten kaikki muu normaali draama. Matrixit ovat trilogiana vähän liian monimutkaisia HiCo-kategoriaan. Määritelmäsi Gozusta ei kerro siitä kovin paljoa, tosin ei siitä tajua paljoa edes katsomalla. HiCo-elokuvien kohdalla elokuvantekijä on todennäköisesti itsekin aivan tyytyväinen siihen, että elokuvan sisältö ilmaistaan 12 sanalla, hänellä ei ole mitään kunnianhimoa elokuvan sisällön vaan ainoastaan muodon ja genre-virtaviivaisuuden suhteen.

Mieleen tuli taas yksi, mutta vain intellektuelleille sopiva määritelmä HiCo-elokuvista: niiden katsominen ei anna mitään sen jälkeen, kun on lukenut, mitä elokuvassa tapahtuu. Tämä määritelmä on jostain artikkelista, jossa väitettiin, että Top Gun oli orgastinen idea, joka saavutti huippunsa jo ennen elokuvan toteuttamista. Ja näkemys on varmasti totta, mutta ehdottomasti vain heille, jotka eivät ymmärrä Top Gunia, BB2:ta, Speediä jne., koska luulevat, että elokuvan pitäisi aina kertoa inhimillisen olemassaolon dilemmoista ja ihmisenä olemisesta.

Mun pitkäaikaisen luuloni mukaan high conceptilla viitataan leffaan, joka on

helppo myydä pelkän (yhteen-pariin lauseeseen tiivistettävissä olevan) ideansa perusteella. Vastakohtana on sitten rahoittajille riskaapelimpi, eurooppalaistyylinen low concept ‑tuotos, jonka idea ei välttämättä kuulosta paperilla mitenkään kiinnostavalta tai myyvältä – oli lopputulos sitten kankaalla miten mahtava tahansa. Näitä LoCoja myydään lähinnä auteurien maineella ja lainaamalla kriitikkojen ylistystä.



"Mustavalkoelokuva, jossa ranskalaiset haahuilevat isossa kartanossa ja toistelevat samoja lauseita" on tietysti aivan erinomainen ja tarkka tiivistys, mutta ei tuolla mitään myytyä saisi.



Edit: kaivoinpa sitten lähteenkin eli John Costellon Writing a Screenplay, Pocket Essentials ‑sarja, 2002, s. 23. Tuli tuossa edellä referoitua aika tarkkaan. Proffa myös toteaa että high conceptilla tarkoitetaan nykyään usein samaa kuin "plot-driven, fast-moving action films", vaikka käsite on oikeasti paljon kattavampi. Suurin osa Hollywoodin suoltamasta kamastahan on laskettavissa HiCoksi tuolla laajemmalla määritelmällä. Tässä ketjussa teillä taitaa olla käytössä joku vähän suppeampi versio.

Viime vuonna Marienbadissa on siis ehkä kaikkien aikojen huonoin high concept-elokuva.