8.12.2004 00:28
Kylmän sodan paranoiaa:
The Spy Who Came In from the Cold
Tinker, Tailor, Soldier, Spy (mini sarja)
Katsojan paranoiaa:
Altman: Images ja 3 women
Bergman: Persona
Kylmän sodan paranoiaa:
Alunperin netzach tietysti haki klassikoita joihin tämä nyt tulee koskaan kuulumaan. Mielestäni tämä kuitenkin ansaitsee maininnan salaliitto kategoriaan.
Edgar "Shaun of the Dead" Wright ohjaa Jack Blackin tähdittämän Them, joka sivuaa mm. Bushin, Clintonin, Rockefellereiden, Paavo Lipposen, Erkki Liikasen, Janne Virkkusen ja Jorma Ollilan tähdittämää salaseurakokousta Bilderbergia.
Kannattaa tsekata Themin kirjoittajan Ronssonin dokkarit joissa käsitellään Bilderbergiä, David Ickeä ja muuta mukavaa.
Salaliitto:
Tässä varmaan haettiin elokuvia? No mainitsen kuitenkin The Prisonerin, joka on parahnoijjaa parhaimmillaan...
Paranoia
Tässä taitaa olla hiukan molempia:
Tässä taitaa olla hiukan molempia:
Seconds (1966)
Voi muutenkin suositella jokaisen elitistin hyllyyn, erittäin hyvä elokuva kun on.
Tässä taitaa olla hiukan molempia:
Seconds (1966)
Voi muutenkin suositella jokaisen elitistin hyllyyn, erittäin hyvä elokuva kun on.
On on ja siksi se onkin noteerattu jo threadin ekassa viestissä.
No aika hiton vähän tässä on mitään klassikon ainesta. Ensin ihmetellään pitkään että kuka tekee ja mitä, sitten heitetään tyhjästä naurettava käänne joka selittää about kaiken ja lopuksi tietysti pakoillaan heitä, jotka ovat kaikkialla. Vähemmän paskat efektit niin tässä olisi ollut edes jotain kiinnostavaa. Ja se loppuratkaisu... kuinka yllättävää!
Salaliitto:
Oli muuten yllättävän hyvä Norriksen Chuckin
Good Guys Wear Black. Sehän sujuvasti sopinee tämän topicin alle. Chuck on kyllä huvittavan näköinen, roolinimeksi sopisi joku Sven Eriksson, sen verran on hurrimainen olemus, vielä kun äijä pukee päällensä sinisen hiihtohaalarin suoraan 70-luvulta niin siinäpä se. Mutta ei se haittaa, kun elokuva oli vallan sujuvasti etenevä. Eli Norriksen Vietnam-kavereita (joista osa kuolee jo alussa, kun Chuckin porukasta halutaan jo silloin eroon) aletaan lahtaamaan selvästikin hallituksen tai vastaavan toimesta ja Chuckin on pakko hoitaa homma kotiin. Keneenkään ei juuri voi luottaa, ei edes Anne Archerin esittämään toimittajaan, jonka Chuck kaataa heti ensimmäisen kahvittelun jälkeen sänkyyn. Vaikka muutama minuutti aikaisemmin Chuckilla oli leffassa ihan hyväpeppuinen typy, mutta eihän se mitään haittaa, jos on naistenmieheksi luotu. Kavereita kuolee, mutta Chuck jatkaa. Lopussa näyttää siltä, että varsinainen pahis (eli pian nimitettävä ulkoministeri) pääsee pälkähästä, mutta onneksi Chuck ratkoo homman hiukan kuin Arska Eraserin lopussa. Hyvä Chuck!