Tiistaina 12.10. klo 21.00 ja lauantaina 16.10. klo 19.00 tarjolla tämmöistä:





Suomen elokuva-arkiston elokuvateatterissa Orionissa tullaan esittämään Friedrich Wilhelm Murnaun Tabu harvinaisena nitraattikopiona, jota ei ole koskaan nähty Orionissa. Tästä kopiosta teetettiin 80-luvulla asetaattikopio, josta ainakin yhden katsojasukupolven suttuiset muistikuvat periytyvät. Nitraatti taas on kuvatasoltaan erinomainen ja se on printattu joko suoraan kameranegatiivista tai lavenderista. Eli se joko vastaa tai on erittäin lähellä alkuperäistä kuvalaatua. Tabun statushan on, että sen negatiivit (ja mahdolliset lavenderit) ovat kadonneet, joten esityskopioiden kuvalaatu nyt (ja tulevaisuudessa) ei vedä vertoja nitraatille.



Vielä 80-luvulla Tabusta lienee maailmalla ollut 3 nitraattikopiota. Murnaun perikunta oli 60-luvulla teettänyt omastaan asetatisoinnin, ja tätä perua olevia kopioita on etenkin Amerikassa edelleen liikkeellä. Kuvatasoltaan ne siis vastaavat SEA:n asetaattikopiota. Perikunnan nitraattikopion jälkien päättyessä viimeistään 80-luvulle oletus kuuluu, että perikunta tuhosi nitraattinsa. Toinen säilynyt nitraattikopio – joka editoinniltaan on eri versio kuin perikunnan – on tiettävästi Library of Congressin hallussa. Tätä nitraattikopiota ei – sen kunnon tai LOC:n tai tallettajan politiikan takia – esitetä.



Tällä hetkellä SEA:n nitraattikopio on siis toinen tiedetyistä olemassa olevista nitraattikopioista. Ja ainoa, jonka (fyysinen) tila sallii myös esittämisen (ja kunnostamistoimenpiteet esittämistä varten). SEA:n nitraattikopion editointia ei ole verrattu perikunnan asetatisointien eikä LOC:n nitraatin editointeihin – eli kopio voi olla jompaakumpaa tai jotain kolmatta versiota. Kysymys versiosta voi pysyä avoimena aina siihen asti, kunnes Tabua ehkä joskus aletaan restauroida. Tästä ei nykyään näy merkkiä, koska restaurointi tulisi nielemään varoja, joita rahoittaja tuskin tulisi saamaan takaisin. Restauroinnissa keskeisellä sijalla olisi paitsi editointi – josta primääriä tietoa on saatavissa molemmista nitraateista ja perikunnan versiosta – myös kuvalaatu, joka nitraattikopioista printattuna ei yltäisi samaan hohtoon kuin mitä nitraattikopiot projisoituna antavat. Tabusta on myös olemassa huimat metrimäärät järjestelemätöntä (poisto/testi)materiaalia pieninä nitraattinegatiivirullina, joista toki olisi mahdollista päästä hyvään kuvalaatuun. Tuhansien inventoimattomien otosten käyttöönotto kuitenkin edellyttäisi, että jotain olemassaolevaa versiota vastaavia otoksia kyettäisiin satsista blokkaamaan (muuten saataisiin jälleen yksi uusi versio, kuvalaadulta tosin erinomainen).



Koska materiaalien vertailu tulisi olemaan iso operaatio, ei rahoitusta ole näköpiirissä, ja toiveita rahoituksesta heikentää mahdollisuus, että poistomateriaalien läpikäynnin ja vertailun jälkeen joudutaan toteamaan, ettei poistonegatiiveja pystytä yhdistämään tarjollaoleviin editointeihin, eli restauroinnin urakka kaikkineen osoittautuu "turhaksi" ja restauroinnin kuvalaatu jää vaatimattomaksi.



Näin lähellä alkuperäistä olevaa Tabua ei muualla enää ole mahdollista kokea. Niinpä Tabun esittäminen nitraattina on poikkeus, jota tuskin toiste aikanamme tulee.