Silmää verestää

Flash tuossa jo selvensikin kirjoittamaani, ja tosiaan, useita ilmestyi kuten seuraavanakin vuonna vaikka myönnettäköön ettei aina ehkä siltä näyttänyt.

Melkein saatiin itse Thierry Zenokin vieraaksi, mutta ohjaaja oli jossain kaukomailla kuvausreissulla. Vase de Noces ‑esitys oli joka tapauksessa maineensa veroinen What the Fuck is Going on ‑sessio, jollaista ei voi kokea monta kertaa yhdessä ihmiselämässä. Des Mortes kärsi hieman myöhäisestä esitysajasta ja ihmisten nukahtelusta. Myös Hypnotic Eye, Thundercrack ja käytännössä kaikki festarin leffat ovat sellaisia, että ne tekisi mieli katsoa uudestaan teatterioloissa. Kantosen luennosta jäi mieleen videonäyte Otto Mühlin Mama & Papasta ja toteava lause "Jeesus on makkara".

Tämän esi-Night Visionsin päräyttävyyttä lisäsivät ohjelmiston lisäksi Pekka Rönkön museoonsa väsäämät hienot Jack Hill-, yleiskauhu-, UFO/lumimies- ja anti-Elvis-aiheiset näyttelyt sekä hyvinvarustetut leffakauppiaiden myyntipöydät aulatilassa. Anti-Elvis-näyttely liittyi samaan aikaan kaupungissa järjestettyyn Elvis-fanien miitinkiin, kunniavieraana Elviksen paksu kaveri Lamar Fike (josta voi lukea kiinnostavia juttuja Albert Goldmanin sleazy-kirjasta). Festarivieraiden ja meitsien kanssa samassa hotellissa palloilivat myös Kauniiden ja rohkeiden Macy ja Mika Halvari. Lisäsäpinää kaupunkiin toivat Kylähullufestivaali ja maailman isoimman puurokauhan esittelytilaisuus.



Kaiken tämän jälkeen Kemin kaupungista jäi todella uskomaton mielikuva, mutta sinne ei välttämättä tee mieli palata; voi sitä pettymystä jos meininki olisikin ihan normaalia.