Night Visions

Kertokaa nyt minkälainen se Dawn of the Dead oli, on tullut sen verran ristiriitaista infoa etten tiedä yhtään mitä odottaa.

Dawn of the Dead on hölmöyksineenkin varsin tiukka paketti, ehdottomasti myönteinen yllätys. Alun helvetilliset fiilistelyt laittavat meiningin hyvin viihteellisille raiteille, joilla pysytään suht hyvin loppuun asti. Gorea on mukavasti, hahmoissa on jopa syvyyttä, ja viimeaikojen jenkkikauhisteluiden murheenkryyni, väkinäiset huumorikevennukset, toimivat. Romeron DotD:n satiiri on jäänyt pois.

k-mikko (5.6.2004 13:11)

Hyvä soundtrack ja mukavan tosissaan tehty (mitä kyllä oli TbM:kin). Puolen välin jälkeen homman uskottavuus alkoi kadota, ja tuota, eihän se uskottava ollutkaan, mutta eipä sitä kannata liikaa pohtia.

Jep, soundtrack (pisteitä esim. Musesta) ja äänimaisema muutenkin oli todella maukas. Hiiviskelyä oli hiukan liikaa, juoni oli aika mitäänsanomaton ja loppuratkaisunkin arvasin varmaan ennen puoliväliä, mutta silti erittäin nautittava elokuva. Kyllä tämä varmasti löytää aikanaan omaankin hyllyyn.



Muita en sitten käynytkään katsomassa. Kertokaa Punisherista.

Punisherissa parhaimmillaan hyvää, rujoakin toimintaa ja vigilanterevitystä, toiseksiparhaimmillaan outoa ja lapsellista sarjakuvamaista häröilyä ja huonoimmillaan puisevaa ja pitkitettyä juonenkuljetusta ilman mitään viihdearvoa. ***

Dawn of the Dead oli kyllä vuoden tähän mennessä viihdyttävin.

Minut Dawn of the Dead jätti varsin kylmäksi. Elokuvan nimeksi olisi paremmin sopinut 28 Days Later in America.

Zombiet eivät saa juosta, perkele.

Samaa mieltä juoksemisesta. Hiljaa löntystelevät zombiet on pelottavampia. Uusinta-Dawn painottui toimintaan eikä kauhuun kuten edeltäjänsä (hyvin tehdyt gore-efektit eivät merkitse kauhua). Pääosassa on lauma siloposkisia jenkkejä, joiden kohtalosta ei voisi sen suuremmin välittää. Loppuratkaisu yllätti tylyydellään, mutta taustalle valittu nu-(?)metal ei juurikaan. Juoksevien zombien ja musiikkivalintojen vuoksi – hiljaisuus muuten toimii sellaista perihollywoodmaista pahuus hiipii ‑musaa paremmin – tuntui vähän, että leffa oli suunnattu noin 15-vuotiaille. Mutta elokuva oli viihdyttävä: ***.

Hissimusa toimii joskus vielä paremmin kuin hiljaisuus.

Millaista siella Nite Trainissa oli?

Kukaan ei kehtaa tunnustaa käyneensä.

NiteTrain on kokematta, mutta olin kyllä Helsinki-motherfukin-Clubilla sunnuntai-iltana. Määränpäänä oli aluksi Lost&Found, mutta siinä oli noin 8+ arvoinen jupakka ovella, kun joku huuteli pokelle ja sitten jonosta pomppasi joku toinen sekavahko hemmo, joka potkaisi ovilasin paskaksi, tempoi sitä nyrkillään, yritti heittää polkupyörän ikkunasta läpi ja löi yhdellä kyynärpääiskulla vieressä olleen VW Golfin sivulasin sisään, ennen kuin luikki jonnekin Iso-Roballe. Ei siihen jaksanut sitten jäädä miettimään, että pääseekö tonne raflaan enää ketään.

Kaverin päässä varmaan soi mantra:

"Pakko päästä homolaan. Pakko. Pakko. Nyt heti...."

Onkohan Jari Sillanpään kundikaverilla taas joku mustasukkaisuuspuuska.

Tämä oli joku venäläisen oloinen heppu, joka vielä jonossa ollessaan jutteli ihan rauhalliseen tyyliin tytöille. Ehkä tuli pakit tms.

Koko viikonloppu meni aikamoisessa humalassa, baarissa ja tupareissa joten NV:t jäi täysin paitsioon. Olisi toisaalta voinut olla ihan hyvä vaihtoehto vääntäytyä sinne Rexiin, olisi ainakin välttynyt näkemästä Sami Heleniuksen ihan käsittämättömässä kuosissa 03:n aikaan jossain kotipizzassa...

Helenius varmaan juhli/suri siirtoaan.