Far From Heaven

Katseltuani elokuvaa Far From Heaven useampaan otteeseen aloin miettiä miten paljossa se on ontto kopio Douglas Sirkin (ja Max Ophulsin elokuvista, sekä yleisesti 50-luvun omakuvista) ja miten paljossa se on jotakin muuta. Ja jos se on jotakin muuta niin mitä ja miten? Aloin ajatella asiaa erityisesti televisioiden kannalta. Siinä missä Sirkin elokuva, All That Heaven Allows, on varsin kriittinen suhtautumisessaan televisioiden yleistymiseen – televisio on tuomita päähenkilön lopullisesti yksinäisyyteen – Far From Heaven ei tunnu ottavan kysymykseen lainkaan kantaa. Jälkimmäinen elokuva ei suhtaudu nostalgisesti niinkään itse aikakauteen ja sen kysymyksiin, kuin aikakauden tuottamiin kuviin, kuten televisiomainoksiin. Aikakausi sellaisena kuin se todella oli on jotakin mitä elokuva ei koeta tavoittaa (ja jota se koskaan voisi tavoittaakaan). Elokuvassa lukuisille seinille on ripustettu, katsojien ihailtavaksi, aikakaudenmukaisia televisiomainoksia, jollaisia ei enää ole käytössä. Elokuva ei tunnu suhtautuvan kriittisesti kysymykseen televisioiden yleistymisestä, jota se implisiittisesti kuvaa; sen sijaan se tuntuu haikailevan tuon tapahtuman kuvan perään… "muistatteko kun televisiot tulivat koteihin?", tai pikemminkin, "muistatteko miten hienoja televisiomainokset olivat?". Tässä mielessä se tuntuu menettäneen jotakin olennaista 50-luvun melodraamojen yhteiskuntakriittisestä projektista. Kiintoisasti tässä 50-luvun kuvien uusinnassa kuitenkin käsitellään omalle ajallemme olennaisia kysymyksiä ja ongelmia, kuten avioeroja, rotujen rajat ylittävää seksuaalisuutta ja ennen kaikkea homoseksuaalisuutta. Tavallaan nämä aiheet ovat jotakin mitä myös Sirkin elokuvat käsittelivät, mutta eivät yhtä suorasukaisesti, tai sitten vain luen tämän päivän perspektiivistä niiden käsitelleen implisiittisesti näitä samoja asioita. Kuitenkin All That Heaven Allowsin kuvaama nuoren puutarhurin ja vanhan lesken välinen suhde on vielä kaukana kahden miehen suudelmasta Far From Heavenissa, mutta epäsuorasti sen voi kuitenkin nähdä edustavan kaikkia kiellettyjä suhteita. Kiintoisasti Far From Heaven käsittelee oman aikamme kysymyksiä oman aikamme tavalla haikaillen samalla menneisyyden perään ja verhoten ne sen näköisiksi.

Kiintoisasti tässä 50-luvun kuvien uusinnassa kuitenkin käsitellään omalle ajallemme olennaisia kysymyksiä ja ongelmia, kuten avioeroja, rotujen rajat ylittävää seksuaalisuutta ja ennen kaikkea homoseksuaalisuutta. Tavallaan nämä aiheet ovat jotakin mitä myös Sirkin elokuvat käsittelivät, mutta eivät yhtä suorasukaisesti, tai sitten vain luen tämän päivän perspektiivistä niiden käsitelleen implisiittisesti näitä samoja asioita. Kuitenkin All That Heaven Allowsin kuvaama nuoren puutarhurin ja vanhan lesken välinen suhde on vielä kaukana kahden miehen suudelmasta Far From Heavenissa, mutta epäsuorasti sen voi kuitenkin nähdä edustavan kaikkia kiellettyjä suhteita. Kiintoisasti Far From Heaven käsittelee oman aikamme kysymyksiä oman aikamme tavalla haikaillen samalla menneisyyden perään ja verhoten ne sen näköisiksi.

Mielestäni Far From Heaven kaatui pahemman kerran juuri siihen, ettei se käsitellyt oman aikamme "olennaisia kysymyksiä ja ongelmia". Homoseksuaalisuus on edelleen tietenkin tabu, eikä rotuja ylittävää seksuaalisuuttakaan kovinkaan normaalina pidetä, mutta se miten näihin asioihin reagoidaan on muuttunut.

(The Lukewarm.) (10.5.2004 23:06)

Mielestäni Far From Heaven kaatui pahemman kerran juuri siihen, ettei se käsitellyt oman aikamme "olennaisia kysymyksiä ja ongelmia".

Öh, sehän sijoittui 50- luvulle ja siinä käsitellään minusta ihan ajattomia teemoja nykypäivän näkökulman värittämänä juuri siellä 50- luvulla.

eikä rotuja ylittävää seksuaalisuuttakaan kovinkaan normaalina pidetä,

No ei ehkä kaikkialla, mutta kyllä ainakin kaikki minun lähipiirissäni pitävät.

En mene tässä siihen mitkä ovat (LukeWarm.):n mielestä tänä päivänä "olennaisia kysymyksiä ja ongelmia", mutta huomauttaisin, että Far From Heaven on amerikkalainen elokuva ja että esimerkiksi mainitsemani homoseksuaalisuus puhuttelee kyseistä kansakuntaa vielä tänä päivänäkin. Douglas Sirkin ei omana aikanaan ollut mahdollista käsitellä homoseksuaalisuutta samalla tavalla, kuin Far From Heaven sitä käsittelee. iljalumpsis on tietysti oikeassa siinä, että kyseessä on paljossa ajaton teema, tai ainakin teema joka on puhutellut länsimaisia ihmisiä jo todella pitkän aikaa, vaikka ei joskus tulevaisuudessa enää täydellisen hyväksymisen myötä välttämättä puhuttelisikaan.

Öh, sehän sijoittui 50- luvulle ja siinä käsitellään minusta ihan ajattomia teemoja nykypäivän näkökulman värittämänä juuri siellä 50- luvulla.

Öh, argumenttini oli, että kyseessä nimenomaan EIVÄT ole ajattomat teemat. Itse en kyennyt mitenkään tunnistamaan mitään syytä kertoa Far From Heavenin tarinaa. (En myöskään pitänyt esitystapaa mielenkiintoisena.) Teema siis ei puhutellut.



(Ja rotuasiassakin ymmärsit täydellisen väärin... Yleinen mielipide ei kaiketi rotujen välisiä suhteita vieläkään oikein pidä malliesimerkkinä...)

Niin, (Lukewarm.), kyllähän homoseksuaalisuutta esiintyi jo viisikymmentäluvulla, mutta sen sijaan että sitä oltaisiin elokuvissa avoimesti käsitelty se pikemminkin tukahdutettiin. Luentani elokuvasta All That Heaven Allows pyrki esittämään, että kyseinen teema on kuitenkin muutaman mutkan kautta luettavissa (siis yleistämällä elokuvan kuvaamaa kiellettyä/laitonta suhdetta) kyseisen elokuvan alitajunnasta. Sikäli kyseinen teema ei ole ajaton, että homoseksuaalisuutta on aina esiintynyt, mutta aina siitä ei olla tehty numeroa. Sikäli taas voimme pitää sitä juuri tässä tapauksessa paljossa ajattomana teemana siinä mielessä, että sitä pidettiin ongelmana (jota ei siis haluttu käsitellä) 50-luvulla ja sitä pidetään, valitettavasti, tänä päivänäkin paljossa ongelmana monissa yhteiskunnissa. Mikäli olet sitä mieltä (tai toisin sanottuna tunnistat) että "yleinen mielipide ei kaiketi rotujen välisiä suhteita vieläkään oikein pidä malliesimerkkinä" niin eikö Far From Heaven juuri tässä tapauksessa käsittele jotakin tälle päivälle ominaista ongelmaa, kysymystä tai teemaa? Kun kyseisen elokuvan rakkaustarinaa mustaihoisesta miehestä ja valkoihoisesta naisesta vertaa useimpiin Hollywoodin tuottamiin elokuviin (uusiin tai vanhoihin) sen voi huomata olevan varsin poikkeuksellinen ja juuri sen takia sille on ollut kysyntää (vaikka elokuvan suosiolle on tietysti lukuisia muitakin syitä) ja juuri siinä on ollut yksi hyvä syy tehdä elokuva, vaikka se ei olisikaan juuri sinua "puhutellut". Palatakseni vielä alkuperäisen kirjoitukseni kysymyksenasetteluun kysyisin, että oletko sitä mieltä, että Far From Heaven on yksinkertaisesti kopio Douglas Sirkin elokuvista ja muista aikakauden tuottamista omakuvista? Tarkoitukseni on ollut esittää, että juuri tätä se ei ole juuri sen takia, että se käsittelee lukuisia ongelmia tavalla, jolla aikakausi ei niitä suostunut käsittelemään. Täten se on mielestäni paljossa meidän aikakautemme näköinen elokuva, mutta 50-luvun asussa.

Mikäli olet sitä mieltä (tai toisin sanottuna tunnistat) että "yleinen mielipide ei kaiketi rotujen välisiä suhteita vieläkään oikein pidä malliesimerkkinä" niin eikö Far From Heaven juuri tässä tapauksessa käsittele jotakin tälle päivälle ominaista ongelmaa, kysymystä tai teemaa?

Kyllä, mutta mielestäni aivan liian vanhoillisella ja epäkiinnostavalla tavalla.

Kun kyseisen elokuvan rakkaustarinaa mustaihoisesta miehestä ja valkoihoisesta naisesta vertaa useimpiin Hollywoodin tuottamiin elokuviin (uusiin tai vanhoihin) sen voi huomata olevan varsin poikkeuksellinen ja juuri sen takia sille on ollut kysyntää (vaikka elokuvan suosiolle on tietysti lukuisia muitakin syitä) ja juuri siinä on ollut yksi hyvä syy tehdä elokuva, vaikka se ei olisikaan juuri sinua "puhutellut".

Asian tiimoilta muistan ainakin yhden ylivertaisen elokuvan, joka käsitteli aihetta enemmän juuri tämän päivän näkökulmasta – Spike Leen Jungle Fever.



Ongelmaksi Far From Heavenissa koituu juuri se, ettei elokuva edes halua uskaltaa sanoa mitään tästä päivästä. Tarina on niin vanhoillinen, että erittäin ennakkoluuloinen porvarisrouvakin saattaa pitää siitä, sillä hän voi tuudittautua siihen, että nykyäänhän kaikki on toisin (niin kuin onkin, mutta ne ongelmat, joita tänä päivänä kohdataan eivät ole verrattavissa elokuvan tapahtumiin). Jos joku haluaa vedellä elokuvasta löysiä lankoja tähän päivään kaiketi se vaivoin onnistuu... Vaatimuksenani ei edes ole vahva kantaaottavuus, mutta pieni kosketus todellisuuteen elokuvassa, joka yrittää ratsastaa sosiologisesti tiedostavan maineella, ei haittaisi.

Palatakseni vielä alkuperäisen kirjoitukseni kysymyksenasetteluun kysyisin, että oletko sitä mieltä, että Far From Heaven on yksinkertaisesti kopio Douglas Sirkin elokuvista ja muista aikakauden tuottamista omakuvista? Tarkoitukseni on ollut esittää, että juuri tätä se ei ole juuri sen takia, että se käsittelee lukuisia ongelmia tavalla, jolla aikakausi ei niitä suostunut käsittelemään. Täten se on mielestäni paljossa meidän aikakautemme näköinen elokuva, mutta 50-luvun asussa.

En valitettavasti tunne 50-luvun (tai Douglas Sirkin) elokuvaa tarpeeksi hyvin kommentoidakseni asiaa.

Kyllä, mutta mielestäni aivan liian vanhoillisella ja epäkiinnostavalla tavalla.

SInulta menee tavallaan koko elokuvan pointti ohi. Siinä käsitellään niitä teemoja nykyajan värittäminä mutta 50- luvun ehdoilla. Ja kyseessä on kuitenkin kunniaosoitus Sirkin elokuville.

Asian tiimoilta muistan ainakin yhden ylivertaisen elokuvan, joka käsitteli aihetta enemmän juuri tämän päivän näkökulmasta – Spike Leen Jungle Fever.

No, se sijoittuukin (sen hetken) nykypäivään, siinä nyt ei olisi ollutkaan mitään järkeä suodattaa 50- lukua mukaan yhtälöön. Ei Far From Heaven varsinaisesti ole elokuva tästä hetkestä ja tästä maailmasta jossa juuri nyt elämme, vaikka siinä esiintyvät ongelmat ovat edelleen olemassa. Minusta vaikuttaa että et pidä elokuvasta koska et suostu katsomaan sitä omilla ehdoillaan vaan vaadit että sen pitäisi kertoa sinulle jotain olennaista nykymaailmasta.

Far From Heaven on ennen kaikkea melodraama ja se käsittelee kielletyn rakkauden tematiikkaa oman lajityyppinsä konventioita noudattaen ja vieläpä 50-luvulle sijoittuen. Tässä tapauksessa voidaan kyllä sanoa, että se käsittelee aihettaan varsin "vanhoillisella" tavalla, mutta juuri tähän elokuva pyrkii, eikä sen kritisoiminen tästä ole nähdäkseni järin mielekästä. Far From Heaven ei yritä "ratsastaa sosiologisesti tiedostavalla maineella", ei ainakaan yhtään sen enempää kuin mikään muukaan melodraama. Väittäisin, että juuri "ennakkoluuloinen porvarisrouva" saattaisi närkästyä elokuvasta kaikkein eniten, sillä sen kritiikki sivaltaisi juuri hänen kasvoilleen. Mikäli hän ei taas huomaisi yhteyttä sosiaalipsykologisten paineiden ja henkilöhahmojen toimien välillä ja huomaisi elokuvan kertovan jotakin myös tästä päivästä en usko, että hän ymmärtäisi paljoa kovin monesta muustakaan elokuvasta, vähiten sellaisesta mustasta independentelokuvasta kuin Jungle Fever. Elokuvana mustan miehen ja valkoihoisen naisen (ja samassa myös mustan naisen ja valkoihoisen miehen) rakkaudesta ja yhteiskunnan ahdasmielisyydestä Jungle Fever on varsin poikkeuksellinen ja ehdottomasti oman aikansa näköinen. Se myös käsittelee ongelmia, jotka eivät olleet ongelmia samassa mittakaavassa vielä 50-luvulla, eikä siinä että Far From Heaven käsittelisi näitä samoja ongelmia olisi mitään järkeä. Omasta mielestäni Far From Heaven on ennen kaikkea koskettava ja sen loppu (nyt spoilaa!) maalaa kuvan kaikesta siitä mitä olisi voinut olla, jos asiat olisivat olleet toisin. Yhteiskunnalliset voimat vetävät (sananmukaisesti) päähenkilöt erille toisistaan. Mielestäni elokuva onnistuu hienosti siinä, että se kykenee sanomaan jotakin meidän ajastamme, mutta kuitenkin säilyttämään kuvansa 50-luvusta sen kuvan näköisenä, joka meillä kyseisestä aikakaudesta on. Far From Heaven voisi tietysti käsitellä asioita vielä jyrkemmästäkin näkökulmasta, mutta väitän että tällöin illuusio 50-luvusta saattaisi mennä rikki. Mikäli se taas tekisi kaiken kuten 50-luvulla tehtiin se ei olisi paljoa muuta kuin kopio aikakauden töistä.

No siinä se minunkin kantani tuli paremmin ilmaistuna.

SInulta menee tavallaan koko elokuvan pointti ohi. Siinä käsitellään niitä teemoja nykyajan värittäminä mutta 50- luvun ehdoilla. Ja kyseessä on kuitenkin kunniaosoitus Sirkin elokuville.

Mitä tämä "nykajan värittäminä" konkreettisesti tarkoittaa ja miksi se on tärkeää elokuvassa? Juuri tämä vihjattu yhteys nykypäivään (jonka myönnän elokuvassa olevan) häiritsee minua, koska se on niin epämääräinen ja merkityksetön. Loppujen lopuksi kuitenkin haetaan sääliä ihmisiä kohtaan, jotka olivat oman aikansa vankeja... En osaa sanoa miksi, mutta koen sen vastenmieliseksi.

Tarkoitan sillä sitä että elokuvan teemoja käsitellään tavalla joka ei olisi ollut mahdollista 50- luvulla.

Hyvä, (Lukewarm.), sanot kokevasi "vastenmieliseksi" sen, että Far From Heaven hakee "sääliä ihmisiä kohtaan, jotka olivat oman aikansa vankeja". Eikö tämä pidä paikkansa myös elokuvan Jungle Fever, jonka mainitsit olevan "ylivertainen", kohdalla kun ajatus vain muutetaan sanamuotoon "elokuva hakee sääliä ihmisiä kohtaan, jotka ovat oman aikansa vankeja"? Elokuvassa Flipperin ja Angien suhdehan (nyt spoilaa!) kaatuu juuri siihen, että he ovat sananmukaisesti oman aikansa vankeja: he ovat sisäistäneet oman aikansa ajattelutavat ja yhteiskunta heidän ympärillään kohtelee heitä oman aikansa tavalla. Elokuva esittää, että 90-luvun alkupuolen Yhdysvalloissa roturajat ylittävät seksuaaliset suhteet ovat kiellettyjä, kuten elokuvan alussa esiintyvästä liikennemerkistä voi lukea. Elokuvan tarinamaailmassa kaikki ovat sisäistäneet tämän ja silläkin uhalla henkilöt tätä sääntöä vastaan rikkovat. Elokuvan Far From Heaven kohdalla tässä keskutelussa mainittujen teemojen käsitteleminen nykypäivän tavalla tarkoittaa, kun epämääräisyys repäistään niin suoraksi kuin nyt vain voidaan, sitä että elokuva on nykypäivänä tehty, eikä enää kykene olemaan sellainen, eikä edes koeta olla, kuin se olisi mikäli se olisi tehty 50-luvulla. Tämän keskustelun tarkoituksena on ollut pohtia, kuinka nykypäivä tämän ajanjakson näkee ja miten elokuva vertautuu 50-luvulla tuotettuihin aikakauden omakuviin.

Hyvä, (Lukewarm.), sanot kokevasi "vastenmieliseksi" sen, että Far From Heaven hakee "sääliä ihmisiä kohtaan, jotka olivat oman aikansa vankeja". Eikö tämä pidä paikkansa myös elokuvan Jungle Fever, jonka mainitsit olevan "ylivertainen", kohdalla kun ajatus vain muutetaan sanamuotoon "elokuva hakee sääliä ihmisiä kohtaan, jotka ovat oman aikansa vankeja"? Elokuvassa Flipperin ja Angien suhdehan (nyt spoilaa!) kaatuu juuri siihen, että he ovat sananmukaisesti oman aikansa vankeja: he ovat sisäistäneet oman aikansa ajattelutavat ja yhteiskunta heidän ympärillään kohtelee heitä oman aikansa tavalla. Elokuva esittää, että 90-luvun alkupuolen Yhdysvalloissa roturajat ylittävät seksuaaliset suhteet ovat kiellettyjä, kuten elokuvan alussa esiintyvästä liikennemerkistä voi lukea. Elokuvan tarinamaailmassa kaikki ovat sisäistäneet tämän ja silläkin uhalla henkilöt tätä sääntöä vastaan rikkovat.

Jungel Fever ei ole melodraama, ja siksi se ei hae sääliä samalla tavalla kuin Far From Heaven.

Nytkö kysymys, (Lukewarm.), onkin vain siitä millä tavalla elokuva "hakee sääliä"? Ylempänä esitit että jo pelkästään se että elokuva "loppujen lopuksi" hakee sääliä on sinusta jotakin minkä koet "vastenmieliseksi". Siitä onko Junge Fever melodraama vai ei voidaan olla montaakin mieltä. Väittäisin, että elokuvana se on varsin tiedostava ja lainaa myös melodraamojen konventioita, vaikka sitä ei melodraamaksi välttämättä haluttaisikaan nimetä. Et kuitenkaan esitä tarkemmin mitä Jungle Fever sinun mielestäsi edustaa saati sitten, että millä tavalla sen "hakema sääli" eroaa konventioista, joita Far From Heaven seuraa. Kun näitä kahta elokuvaa vertaillaan toisiinsa huomataan lukuisia yhtäläisyyksiä niin muodon kuin sisällönkin tasoilla. Molemmat elokuvat ovat muodoltaan tarkoituksellisesti hyvin keinotekoisia (ja kauniita) ja muistuttavat omalla tavallaan katsojaa jatkuvasti siitä, että tämä katsoo elokuvaa. Elokuvat eivät siis koeta esiintyä todellisuuden jäljennöksinä, vaan ennen kaikkea elokuvina. Far From Heaven hyödyntää, esimerkiksi, epäluonnollisia värejä siinä missä taas Jungle Fever liu’uttaa henkilöhahmojaan luonnottomasti kaupungin kaduilla. Molemmat elokuvat myös käyttävät vahvoja stereotyyppejä pyöreiden henkilöhahmojen sijasta kuvatessaan ympäröivää yhteiskuntaa. Sisällöllisellä puolella taas voitaisiin sanoa, että molemmat elokuvat kuvaavat maailmaa, jonka (useimmat) henkilöhahmot uskovat, että rodut on pidettävä erillä toisistaan. Elokuvassa Jungle Fever (spoilaa!) Flipper on joutua pidätetyksi suudeltuaan Angieta julkisella paikalla ja Far From Heavenissa Raymondille huudellaan uhkauksia kun hän koskettaa Cathya kadulla. Kun Angien perhe kuulee hänen suhteesta Flipperin hän saa kotona selkäänsä ja samoin kävisi myös Cathylle, mutta sen sijaan että hän puhuisi tunteistaan miehelleen hän joutuu tukahduttamaan ne ja valehtelemaan. Molemmissa elokuvissa päähenkilöt ymmärtävät ettei heillä ole mitään mahdollisuutta ole yhdessä ja täten voidaan sanoa, että molemmissa elokuvissa yhteiskunta erottaa rakastavaiset. Molemmissa elokuvissa haikaillaan sen perään mitä olisi voinut olla. Molempien elokuvien lopussa on myös toivoa. Elokuvassa Jungle Fever Orinin ja Paulien suhde saattaa onnistua sen takia, että he ovat Flipperia ja Angieta rehellisempiä itselleen (ja toisilleen). Far From Heavenin lopussa kevään kukat asettuvat kontrastiin alun syksyn lehdille ja lupaavat parempaa aikaa. Mikäli joku esittäisi elokuvan Jungle Fever olevan melodraama en välttämättä sanoisi hänen olevan väärässä.