Far From Heaven

Spoilaa pahasti

Minusta Flipperin ja Angien suhde Jungle Feverissä ei kaadu yksin yhteiskunnan suvaitsemattomuuteen. Flipperin ja Angie suhde ei toimi, koska se ei koskaan ollutkaan kovin vakaalla pohjalla. Flipper ei tahtonut jättää perhettään, hän erehtyi syrjyhyppyyn noudatten tahtomattaan stereotypiaa mustien miesten yliseksuaalisuudesta. Flipperin vaimon järjesti asiat niin, että Flipperillä oli edessä muutto yksiöön tai kaksioon. Angie taas tahtoi jättää perheensä, ja ajautui (vai hakeutui?) seksiseikkailuun, joka vei hänet pois rodunsa kahleista (mutta myös turvasta). Onko Flipin ja Angien välillä rakkautta vai pelkkää ihastusta ja kokeilunhalua? Uskon jälkimmäisiin vaihtoehtoihin. Lopussa Flipper palaa takaisin harjoittamaan porvarillista, perhearvoihin uskovaa ja rotuopillista elämäänsä. Hän vaikuttaa minusta ainakin hyvin huojentuneelta, eikä haaveile enää Angien perään. Angie palaa takaisin kaltaistensa joukkoon selvästi tyytymättömänä ja alistuneena.



Samaa mieltä olen Orinin ja Paulien suhteesta. Se on vakaammalla, rehellisemmällä, pohjalla. He näyttävät olevan (ainakin Paulie) valmiita uhraamaan asioita sen edestä, polttamaan siltoja.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi, Jumbu, ettei Flipperin ja Angien suhde kaadu yksin yhteiskunnan suvaitsemattomuuteen. Kysymys siitä miksi Flipper palaa takaisin perheensä luokse on mielenkiintoinen. Tavallaan voidaan ajatella ettei hän yksinkertaisesti ole koskaan rakastanut Angieta vaan on ollut ainoastaan kokeilunhaluinen, sillä koko hänen elämänsä ajan häntä on pommitettu ajatuksilla valkoihoisten naisten kauneudesta. Toisaalta voitaisiin ajatella, että pelkkä kokeilunhaluisuus on jotakin mitä hän haluaa selittää itselleen tiedostaessaan lopullisesti ettei hänen ja Angien suhteella ole heidän yhteiskunnallisissa oloissaan mahdollisuutta (mikä ei tietenkään pidä täysin paikkaansa kun ajatellaan Orinin ja Paulien suhteen onnistumisen mahdollisuutta). Ennen kaikkea syynä ovat myös taloudelliset seikat, sillä alempiluokkaisen Angien kanssa hänellä ei ole mahdollisuutta sellaiseen elintasoon, johon hän on tottunut vaimonsa kanssa. Kiintoisasti Flipperin on mahdollista palata takaisin vanhaan elämäänsä siinä missä Angien ei, sillä hän on sanonut välit entisen poikaystävänsä kanssa poikki. Esittämäsi tarkennus, Jumbu, on tervetullut ja asiallinen. Tarkoitukseni ei ollut esittää, että pelkästään yhteiskunnan ahdasmielisyys erottaa "rakastavaiset". Väittäisin kuitenkin, että yhteiskunta näyttelee suurta osaa heidän suhteensa loppumisessa.

Nytkö kysymys, (Lukewarm.), onkin vain siitä millä tavalla elokuva "hakee sääliä"? Ylempänä esitit että jo pelkästään se että elokuva "loppujen lopuksi" hakee sääliä on sinusta jotakin minkä koet "vastenmieliseksi". Siitä onko Junge Fever melodraama vai ei voidaan olla montaakin mieltä. Väittäisin, että elokuvana se on varsin tiedostava ja lainaa myös melodraamojen konventioita, vaikka sitä ei melodraamaksi välttämättä haluttaisikaan nimetä. Et kuitenkaan esitä tarkemmin mitä Jungle Fever sinun mielestäsi edustaa saati sitten, että millä tavalla sen "hakema sääli" eroaa konventioista, joita Far From Heaven seuraa.

Minulle ei ole tärkeää luokitella Jungle Feveria sen tarkemmin. Ja olen varma, että se lainaa myös melodraaman konventioita... Spike Leen huumorintaju ja kirjoitustaito tekevät elokuvasta sen mitä se on, ja kaikille elokuvan nähneille on ilmeistä, ettei se pyri melodramaattiseen niihku efektiin kuten FFH (eikä tarkoitukseni ole oikeastaan mollata koko genreä, mutta Haynes ei sitä mielestäni hallitse).

Ossessione (11.5.2004 20:42)

Toisaalta voitaisiin ajatella, että pelkkä kokeilunhaluisuus on jotakin mitä hän haluaa selittää itselleen tiedostaessaan lopullisesti ettei hänen ja Angien suhteella ole heidän yhteiskunnallisissa oloissaan mahdollisuutta (mikä ei tietenkään pidä täysin paikkaansa kun ajatellaan Orinin ja Paulien suhteen onnistumisen mahdollisuutta).

Tämäpä mielenkiintoinen pointti. En tullut ajatelleeksi asiaa ihan noin kauas.

Tähän alkuperäiseen aiheeseen palatakseni: minusta tuolla idyllisellä 50-luvun kuvalla mainoksineen kaikkineen on tarkoitus luoda alussa katsojalle eräänlainen turvaverkko siitä kuinka "hienoa ja yksinkertaista" silloin oli. Sitten kun tarina kehittyy osoittautuu todellisuus kaikkea muuta kuin idylliseksi. Kyse ei siis niinkään ole tekijöiden ajattelemattomuudesta tai kritiikin puutteesta vaan tietoisesta ratkaisusta. Lisäksi elokuvasta tuli mieleen juttu, jonka ainakin muistaakseni useimmat arvostelijat sen ilmestyessä sivuuttivat kokonaan; Kathyn ja Frankin lapset. Omille intohimoilleen ja ongelmilleen kokonaan omistautuvat vanhemmat eivät onnistu kertaakaan koko elokuvan aikana huomaamaan lapsiaan itsenäisiksi olennoksi joille heidän huomio(ttomuute)nsa on ratkaiseva tekijä. Haynes ei tee asiasta isoa hälyä vaan antaa tämän "sivujuonen" olla taustalla. Mutta vaikka samaistuu ja sympatisoi Kathyn ja Frankin ongelmia, ovat he loppujen lopuksi molemmat aika itsekeskeisiä omissa ongelmissaan vellovia tyyppejä. Minusta tämäkin tuo elokuvaan lisäulottuvuuden "pelkän" (the Lukewarmin) halveksiman ihmissuhdemelodraaman päälle.

Olet, iljalumpsis, oikeassa tuossa, että elokuvan Far From Heaven keinotekoinen 50-lukuisuus vaikuttaa tämän päivän katsojiin varmasti eri tavalla, luoden nostalgista kuvaa menneestä turvallisuudesta ja yksinkertaisuudesta, kuin Douglas Sirkin elokuvat katsojiinsa 50-luvulla, jolloin hänen elokuvansa olivat lähinnä (tai näin paljossa luulisin) kauniin näköisiä itkettäjiä. Sekä Sirkin elokuvissa, että Far From Heavenin kohdalla, kaunis pinta kätkee alleen kaiken tukahdutetun, jota tämä pinta elokuvissa aina tavalla tai toisella kuitenkin heijastaa. Kiintoisasti näissä melodraamoissa katsoja tietää asioista aina henkilöhahmoja enemmän, sillä se mitä he eivät itselleen myönnä on luettavissa väreistä, valaistuksesta, kamerakulmista, näyttelemisestä, musiikista. Kysymys Cathyn ja Frankin lapsista on myös mielenkiintoinen, eikä Far From Heaven suoranaisesti kerro mitä heille tulee tapahtumaan. Näiden lapsien kohdalla elokuva lainaa kiintoisasti konventioita Ophulsin elokuvasta The Reckless Moment, jossa perheen äiti joutuu toistuvasti huomauttamaan pojalleen ettei hän saa liikkua ulkona ilman ulkovaatteita ja jossa poika on jatkuvasti korjailemassa autoa, siinä missä elokuvassa Far From Heaven hän korjailee polkupyöräänsä ja pesee isänsä autoa. Elokuvan loppu kuitenkin ehdottaa ohimennen, että kenties Cathyn ja Frankin välille kehittyy uudenlainen ystävyyssuhde. Vaikuttaa että elokuvan kuvaama yhteiskunta on kykenevä hyväksymään homoseksuaalisuuden lopultakin ilman suurempia ongelmia ja vaikuttaa myös siltä, että Frankin tulevaisuus tulee olemaan onnellinen, siinä missä Cathylle on ainoastaan toivoa. Mustaihoisen miehen ja valkoihoisen naisen välinen rakkaus on selkeästi homoseksuaalisuutta suurempi tabu elokuvan 50-lukuisessa maailmassa.

Aloin, Jumbu, ajatella että kenties Flipper vain selittää itselleen olleensa kokeilunhaluinen, sillä tässä elokuvan kohdassa hän on koettanut liikkua kadulla Angien kanssa ja ollut joutua pidätetyksi. Hän eroaa Pauliesta siinä ettei hän ole valmis ottamaan selkäänsä rakkautensa tähden. Tässä elokuvan vaiheessa on tullut myös selväksi että mikäli hän ei ole valmis kohtaamaan roturajat ylittävän seksuaalisuuden seurauksia hänen ja Angien suhde voi jatkua vain ja ainoastaan heidän asuntonsa seinien sisäpuolella ja että ulkona/julkisesti se olisi tukahdutettava. Tämä uusi asunto on tavallaan eräänlainen rajatila, jossa heidän on mahdollista olla yhdessä, kuten oli heidän arkkitehtitoimistonsa sulkemisajan jälkeen, jossa he alun perin rakastuivat. Selitys että Flipper on ollut ainoastaan kokeilunhaluinen tuntuu mielestäni yksinkertaistavalta. Todellisuudessaan heidän suhteensa loppumisen syy taitaa olla kaikkien tässä keskustelussa mainittujen seikkojen summa.

Hyvä topic ja hyvä elokuva. Elokuvan värien loisto, musiikki & 50-luvun lopun lavastus erinomaista. En rupea spekuloimaan miten onnistuneesti homous ja rotuasia on tässä 50-luvun henkeläistä mutta minua ei häirinnyt elokuvan tapa kuvata niitä. Dennis Quaid oli erityisen onnistunut kamppaillessaan halujensa kanssa.