VIVA EROTICA 4.5.–7.5.2017 WHS Teatteri Union, Helsinki

Viva Erotican suurenmoiset elokuvaorgiat ovat täällä jo kolmatta kertaa 4.–7.5.2017. Cinefiileiltä cinefiileille.

Koe nakufilmejä ja selluloidipornoa aina 1900-luvun alusta (VARHAISTA VALOA); tarinoita lemmestä ja lemmenjuomista (DELIRIA EROTICA); nautinnonhaluisten naisten seikkailuja (SPASMES FRENETIQUES – HALUAN ELÄÄ); ja suomalaisen erotiikan juhlapäivä, jossa mukana on myös uraauurtava melodraama Sensuela (KIIMAISET ON YÖT KESIEN).

Torstai 4.5. VARHAISTA VALOA

Liikkuvaa kuvaa alastomasta ihastuksesta – varmasti tämä on ollut jo ensimmäisen elokuvakameran käyttäjän mielessä. Miksipä siis emme aloittaisi nelipäiväistä elokuvaorgiaamme juhlistamalla alkuja? Nautimme 50-luvun naturistielokuvasta, jonka avulla seksi nousi maan alta valkokankaalle sodanjälkeisinä vuosina; hämmästymme mykkäfilmien rivoutta; ja riemastumme seksikomediasta, joka onnistui käynnistämään kokonaisen kansallisen elokuvakulttuurin ja ‑teollisuuden luoneen.

To 4.5. klo 18.00
Nudist Paradise

(1959; Charles Saunders; UK; 35mm; 71’)

Naturismi oli merkittävä sosiaalinen liike jo 1900-luvun alkuvuosina, mutta vasta 50-luvun elämäntapojen vapautumisen myötä myös elokuva-ala alkoi kiinnittää siihen huomiota. Nudist Paradise (1959), jossa sankarimme joutuu ryhtymään naturistiksi saadakseen haluamansa tytön, on erityisen merkittävä tunnetun ohjaajansa vuoksi: Charles Saunders oli jo ehtinyt hankkia nimeä film noir ‑ohjaajana, ja pyrkimys valtavirtaistaa eroottista elokuvaa merkitsi hänen uralleen lopun alkua. Dokumentaarista väriä tämä tervehenkisen seksuaalisuuden ylistys saa siitä, että se on kuvattu Ison-Britannian suosituimmassa naturistilomakohteessa, Spielplatzissa.

To 4.5. klo 20.00
Dollyn herkkukattaus

(1920-50; Colour Climax; 16mm; 80’)

Viva Erotican vakiokävijät tuntevat jo Doris Kuhnin, joka on aiempina vuosina kuratoinut festivaalille Münchenin Werkstattkinon kokoelmiin perustuvia lyhytelokuvaohjelmia. Tällä kertaa hän tuo mukanaan valikoiman varhaisia mykkäpornofilmejä: keloja, joita yleensä esitettiin harvoille ja valituille tarkoitetuissa herraskerhoissa. Tätä taustaa vasten pidettäköön tarkemmat tiedot yllätyksenä. Varmaksi voidaan jo sanoa, että näistä pätkistä löytyy odottamattoman suoraviivaista ja rajua kuvastoa.

To 4.5. klo 22.00
Alvin Purple

(Alvin Purple – The Sex Therapist; 1973; Tim Burstall; Australia; 35mm; 95’)

Alvinilla on ongelma: häntä haluavat kaikki naiset. Vesisänkyjä myyvälle kaupparatsulle tästä voi aiheutua ikävyyksiä. Alvinin eeppiseen tarinaan kuuluu myös seksileffojen kuvaamista, naispuolisia psykiatreja, nunnia, käräjillä riehumista ja kasapäin petettyjä aviomiehiä. Alvin Purple, jossa sekoittuvat iloisesti Pasolinin Il Decameron (1971) ja Hilbardin Mazurka på sengekanten (1970), oli aikansa suurin yleisömenestys. Se tuuppasi alkuun australialaisen seksielokuvagenren, jota määrittävät iloinen himokkuus, reteä huumori ja huoleton auktoriteettien rienaaminen.

Perjantai 5.5. DELIRIA EROTICA

Lemmenjuomat ovat eroottisen elokuvakerronnan suosikkikeinoja: yllätyscocktailin saatuaan arkajalat muuttuvat lumoojiksi ja seinäkukkaset kirjaviksi orkideoiksi. Festivaaliperjantai omistetaan kaikenlaisille vahingossa tai tarkoituksella niellyille nautintoaineksille – lemmenrohdoista omenoihin – jotka saavat ihmiset muuttumaan. Ehkä elokuvatkin kuuluvat tähän luokkaan?

Pe 5.5. klo 19.00
I’m Yours to Take

(Je suis à prendre ; 1978; Francis Leroi; Ranska; 35mm; 74’)

Hélène ei tule toimeen ruumiinsa halujen kanssa – mutta sitten hän saa erikoisesti terästetyn lasin maitoa… Je suis à prendre on 70-luvun ranskalaista pornoa parhaimmillaan: gallisen erotiikan mestarin Francis Leroin ohjaus, Hexagon-filmien luottonimien Brigitte Lahaien ja Karine Gambierin upeat roolisuoritukset – ja joitakin nykynäkökulmasta yllättäviäkin tekijöitä. Onpa kuvauksissa avustanut Luc Bessonin pääkuvaajana paremmin tunnettu Thierry Arbogastkin.

Pe 5.5. klo 21.00
Cinderella

(1977; Michael Pataki; UK; 35mm; 94’)

Myönnettäköön, että taikasauva ei ole lemmenjuoma. Kun sitä käyttelee taloon murtautunut kissavaras, jonka talon tyttären kauneus on juuri lyönyt ällikällä, se voi kuitenkin tuottaa samoja tuloksia: nyrjäyttää todellisuuden. Tämän Tuhkimo-versioinnin omaperäisyys ei rajoitu pelkästään siihen että se on musikaalikomedia: lisäksi Tuhkimon sisarpuolet ovat perusteellisen pervoja; äitipuoli on kyltymätön miestennielijä; prinssi on kaiken nähnyt ja kaikkeen kyllästynyt panomies; hyvä haltijatar on varkaan ammattia harjoittava transvestiitti-kleptomaani; ja linnan tanssiaisista muotoutuu mahtavat orgiat. Mitään tämänkaltaista ei amerikkalaisessa pornoelokuvassa ole nähty – ei edes 70-luvulla.

Pe 5.5. klo 23.00
Queen Kong & Pat, una donna particolare

(2016; Monica Stambrini; Italia; DCP; 20’) (1982; Alberto Cavallone; Italia; 35mm; 96’)

Perjantain lopuksi nähdään festivaalin hillittömin elokuva: Alberto Cavallonen tabuja rikkova Pat, una donna particolare. Cavallone on 70-luvun italialaisen pornon avant garde ‑nero ja musta lammas, joka tässä elokuvassa venyttää jokaista vastaantulevaa rajaa. Elokuvassa tehdään snuffia (ei oikeasti); kääpiö muuttuu tummaksi komistukseksi joka nussii nukkuvaa naista; transgender-seksikohtauksen esittäjä pukeutuu Marlene Dietrichiksi ja laulaa Lili Marlenen – tämä elokuva on jossain harhaisuuden tuolla puolen. Alkukuvana meillä on ilo esittää uusinta feminististä pornoa edustava Queen Kong, jonka ohjaaja Monica Stambrini on myös paikalla tilaisuudessa.

Lauantai 6.5. HALUAN ELÄÄ – SPASMES FRÉNÉTIQUES!

Lauantai vietetään erityisen miellyttävässä naisseurassa. Sankarimme laittavat kylän kuviot uusiksi, olivat he sitten marginaalissa tai sisäpiirissä. He ovat vasta päässeet vankilasta; he haluavat karistaa pikkukaupungin tomut jaloistaan; he tähyävät tähtiin; he ovat liikenaisia, joiden asiakkaat eivät koskaan jätä tiloja entiselleen. Päivän tunnelma on keveä ja huoleton, täynnä hupia, riemua ja autuutta.

La 6.5. klo 17.00
Tsugunai. Unlucky Women’s Blues

(Tsugunai. Shinjuku Golden-gai no onna ; 2014; Imaoka Shinji; Japani; DCP; 110’)

Vuoden 2016 Viva Erotican rakastetuimpia elokuvia oli Imaoka Shinjin pink film ‑musikaali Onna no Kappa – Underwater Love (2011). Samana vuonna, tavatessamme Muumi-paitaisen Imaokan tokiolaisissa juhlissa, mestari esitteli meille toisen fennofiilin: näyttelijän ja baarinomistajan Hayami Kyōkon. Tsugunai. Shinjuku Golden-gai no onna on Hayamin lempilapsi, yksi japanilaisen eroottisen elokuvan kauneimmista, liikuttavimmista ja leikkisimmistä teoksista. Tässä Shinjukun tiukkaan rakennetulle Golden-gai ‑klubikadulle sijoittuvassa elokuvassa Hayami esittää baarinpitäjä Kasumia, joka ystävystyy salaperäisen Tokon kanssa – huomatakseen, että heillä on paljon yhteistä.

La 6.5. klo 19.00
Monella

(1998; Tinto Brass; Italia; 35mm; 95’)

Tinto Brass on ollut italialainen instituutio jo puoli vuosisataa: 60- ja 70-luvuilla hänet tunnettiin provokaattorina, jonka seksillä kyllästettyjä genretuotoksia nostettiin isoilla festivaaleilla sodanjälkeisen elokuvataiteen merkkiteoksiksi; mutta 80-luvun puolivälin jälkeen Brassista tuli kansallinen setämies, jonka tuoreempia töitä alettiin kohdella lähinnä tekotaiteellisina seksifilmeinä, joiden varjolla hän on voinut antautua muodokkaiden takamusten ihailulle. Mutta ehkäpä vanhan surrealistin uudempi tuotanto onkin tietyllä tavalla entistä kumouksellisempaa siinä, miten se esittää seksin iloisena ja elämänmyönteisenä eikä ahdistuneena ja häpeällisenä? Monella on todellakin iloinen: nuoren Lolan seksuaalinen uteliaisuus, hyvää huonoa esimerkkiä näyttävä André-irstailija, Lolan leskiäitiä esittävän pehmeän kurvikkaan Serena Grandin hyväntahtoinen olemus ja Brassin oma rooli kylän orkesterinjohtajana toimivat elävänä voimana, jonka rinnalla perinteisen komea mutta konservatiivinen Masetto vaikuttaa lähinnä idiootilta. Pitäkää silmät auki elokuvan puolivälin tanssikohtauksen varalta – siitä ihan jokainen voi oppia jotain!

La 6.5. klo 22.00
Pussycat Film No. 490: French Games & Garage Girls

(Color Climax, 1976; 8mm; 5’) (1980; Gary Graver; USA; 35mm; 79’)

Gary Graverin ura on varmaankin omituisimpia Hollywoodin ulkopuolella: 70-luvulla hän oli pääkuvaajana aikalailla kaikissa Orson Wellesin keskenjääneissä projekteissa, ja kuvasi samalla aikakauden suosituimpia pornofilmejä Robert McCallumin nimellä. Garage Girls on hyvä esimerkki Graverin tuotannon riehakkaammasta päästä. Tässä ainutlaatuisessa panokomediassa nähdään autokorjaamotyöläisinä pornon kultakauden legendoja: verrattomat Georgina Spelvin ja Lisa De Leeuw. Lämmittelynäytöksenä esitämme WHS Union Teatterin salaisista kätköistä löytyneen Color Climax ‑helmen Pussycat Film No. 490: French Games.

Sunnuntai 7.5. KIIMAISET ON YÖT KESIEN

Juhlistaaksemme Suomen satavuotista historiaa tarjoamme suomalaisen seksifilmin kulttiteoksen ja sen vastineen taide-elokuvassa, dokumenttielokuvan joka ansaitsisi vähintään paikallisen kulttisuosion, toismaailmallista vedenneitoerotiikkaa, ja kaiken päälle vielä luennon kotimaisen videopornon hämärämmistä puolista: sen pyrkimyksistä luoda kansallistunnetta vaikkapa naimalla Suomenlinnassa Tallinnan-laivan ohittaessa taustalla… Sunnuntai tarjoaa tunteita joka lähtöön, ylevästä ällöttävään ja himokkaasta hilpeään.

Su 7.5. klo 15.00
Sauna & Väreitä

(1947; Holger Harrivirta; Suomi; 35mm; 10’) (1965; Ilmari Sarki; Suomi; 35mm; 44’)
http://www.teatteriunion.fi/wp-content/uploads/2017/04/V%C3%A4reit%C3%A4-150x150.jpg

Holger Harrivirran Sauna-dokumentti, joka viittaa lähes joka kuvallaan kansallisromanttisen taiteen merkkiteoksiin, vetoaa katsojaan alitajuisella tavalla. Väreitä taas on suomalaisen elokuvahistorian oudoimpia ja samalla lumoavimpia teoksia: saduksi naamioitu seksiseikkailu, jossa yksinäinen kalastaja antautuu vedenneitoparven vietäväksi.

Su 7.5. klo 17.00 vapaa pääsy
Finlandia Fuck

by Susanna Paasonen
http://www.teatteriunion.fi/wp-content/uploads/2017/04/sensuela2-150x150.jpg

Joitakin vuosia sitten Susanna Paasonen (FT) julkaisi esseen paikallisen videopornon kansallisylpeyteen vetoavista piirteistä. Hän löysi pitkiä ja tarpeettomia otoksia siniristilipusta, seksiä kaikille suomalaisille tutuissa maisemissa, ja paljon perisuomalaiseksi tunnistettavaa käytöstä. Viva Erotican luennollaan Paasonen kertoo havainnoistaan runsaiden esimerkkien avulla.

Su 7.5. klo 19.00
Grind & Sensuela

(2012; Jenni Hiltunen; Suomi; digi; 5’) (1971; Teuvo Tulio; Suomi; 35mm; 109’)
http://www.teatteriunion.fi/wp-content/uploads/2017/04/Sensuela-150x150.jpg

Onko Teuvo Tulion Sensuelasta enää mitään uutta sanottavaa? Tämä läpeensä hämmentävä Rakkauden ristin (1946) uusintaversio yhdistää saamelaismystiikkaa ja jatkosodan kuvastoa. Kuten jokaisen suuren mestarin viimeinen työ, elokuva näyttää vain oleellisimman, pakkomielteisellä ja silti jotenkin viattomalla tavalla, jonka äärellä katsoja ei voi muuta kuin ällistyä. Arktisiin tunnelmiin johdattelee Jenni Hiltusen kuviakaatava Grind.

https://vivaerotica.fi

https://www.facebook.com/Viva-Erotica-Suurenmoiset-elokuvaorgiat-645103515619720
https://www.facebook.com/events/1943172565912255