Meller (10.3.2014 17:55)
Siivu elokuvahulluutta, jonka sataprosenttinen pölhöys on kiistatonta, mutta sopasta nauttii silti (ja sen vuoksi) täysillä. Kahjoudessa on myös paljon selittämättömiä ja pelottavia piirteitä, minkä vuoksi lopputulos ansaitsee toisenkin hatunnoston. Takamaiden slasherin puitteisiin on ängetty puolet hullua professoria, puolet poltergeistia. Naureskelevat mannekiinit ovat oikeasti aika kammottavia ja tunnelmaan luo oman ainutlaatuisen latauksensa komea Pino Donaggion (kertomusten mukaan vaatimattomasta budjetista melkoisen siivun syönyt) äänimaisemointi. Ymmärrän tämän jälkeen pykälää paremmin, miksi eräs ystäväni friikkailee kunnolla nukeista.
Arvosteltu myös Elitistissä: https://www.elitisti.fi/arvostelu/2010/11/tourist-trap-1979-kuoleman-mannekiinit
Nii-in... mitä enemmän leffaa funtsii, sitä enemmän sitä tekee mieli fanittaa ja katsoa uudelleen. Ei tule montaa verrokkia mieleen. Lähimmäksi pääsee aikuistensatumaisuudessaan, hieman vastaavassa tunnelmassaan ja nukkejen takia Stuart Gordonin Dolls. Kasvottomuudessa on jotain, mikä toimii meikäläiselle creepynä elementtinä erinomaisesti. Tässä elokuvassa vahanuket oikeassa valaistuksessa ovat melkoisen riipiviä, etenkin kun niiden muotoilu on melko karkeaa ja sopivalla tavalla tuttua mutta vieraannuttavaa. En tiedä mitä on tovereiden päässä liikkunut, kun tämmöisen keksivät tehdä, mutta hyvä kun keksivät.
Onko kukaan muuten saanut tästä nuorella iällä painajaisia? Ja onko muita vastaavalla kentällä operoivia elokuvia suunnilleen samalta aikakaudelta, joita suositella? (Ei varsinaista nukkekauhua tyyliin Chucky tai Puppet Master, enemmän verrokkeja tunnelmaltaan ja weirdoilultaan – nuket ja maskit ovat tietty kiva bonus.) Olisiko Pin (http://www.imdb.com/title/tt0095871/?ref_=fn_al_tt_1) yhtään tänne päinkään?







