Sakari Määttä

Tourist Trap (Kuoleman mannekiinit, 1979)

Ohjaaja:

• David Schmoeller

elokuva arvostelu

"You are so pretty. It's a shame you have to die."

Ohjaaja David Schmoellerin tausta on mielenkiintoinen: hän opiskeli nuoruudessaan teatteria Meksikossa yhdessä Alejandro Jodorowskyn (Santa sangre, 1989) kanssa ja tunsi mm. Luis Buñuelin, joka oli hänen vaimonsa kummisetä. Palatessaan Amerikkaan Schmoeller opiskeli ohjausta yliopistossa Teksasissa ja saikin paljon huomiota opiskelijatyönä tekemällään elokuvalla The Spider Will Kill You (1976). Sen ja AFI:n (American Film Institute) ansiosta hän sai harjoittelupaikan Peter Hyamsin elokuvaan Capricorn One (1977). Hän oppi puolen vuoden harjoittelujaksonsa aikana paljon ja laittoi tiedon käytäntöön ohjausdebyytissään Tourist Trap. Ohjaajan mukaan elokuva ei ollut kovin tuottelias lippuluukulla sen saaman PG‑luokituksen takia. Se on kuitenkin vuosien saatossa saanut vankan kulttimaineen ja on mm. yksi Stephen Kingin suosikkielokuvista.

Myöhemmin urallaan Schmoeller työskenteli Crawlspace-elokuvassa (1986) legendaarisen Klaus Kinskin kanssa. Työsuhde oli yhtä myrskyisä kuin Werner Herzogin ja Kinskin vastaava, myös Schmoeller teki Kinski-kokemuksistaan dokumentin. Vain yhdeksän minuutin pituinen Please Kill Mr. Kinski valmistui vuonna 1999, kahdeksan vuotta Kinskin kuoleman jälkeen. Schmoellerin uran tunnetuin elokuva on Puppet Master (1989), joka sai jopa kahdeksan jatko-osaa. Sarjassa nähtävä Blade-niminen tappajanukke perustuu Schmoellerin mukaan Klaus Kinskiin.

Tourist Trapin alussa joukko nuoria päätyy syrjäisen pikkukaupungin laitamille heidän autonsa hajotessa tienposkeen. Becky (Tanya Roberts) neljän ystävänsä kanssa ei osaa aavistaa millaisia kauhun hetkiä seuraava vuorokausi tulee tarjoamaan. Alueella sijaitsee uuden moottoritien rakentamisen jälkeen vähälle huomiolle jäänyt entinen turistikohde ja sen vetonaula, vahakabinettina toimiva museo. Museon omistaja herra Slausen (Chuck Connors) ottaa nuoret vieraakseen ja pian alkaa tapahtua. Paikalle ilmaantuu naamaripäinen hiippailija, joka alkaa listiä vieraita yksi kerrallaan. Jo elokuvan alkuhetkistä lähtien katsojaa pelotellaan oudoilla poltergeist-ilmiöillä, sekä karmivilla mekaanisilla vahanukeilla jotka nauravat ivallista nauruaan.

Vahanuket tuovat useisiin kohtauksiin omanlaisensa hieman vainoharhaisen ja vieraannuttavan latauksen ja niiden läsnäoloa käytetään ansiokkaasti läpi elokuvan. Väkivaltainen verellä läträäminen ja paljaan pinnan esittely puuttuvat elokuvasta lähes täysin, mutta lisäpisteitä voi hyvin antaa jännittävästä tunnelmasta sekä omaperäisten elementtien tuomisesta sinänsä tavanomaiseen genreen. Sadismia ja yleisesti ottaen brutaaleja, vaikkakin verettömiä, kohtauksia mukana on runsaasti. Tunnelma on elokuvan parhaita puolia ja sitä tukee Pino Donaggion (Carrie, 1976) säveltämä musiikki, jossa kevyt teema, ajoittainen kirskuvien jousien käyttö sekä hillitty naisääni ovat hienossa tasapainossa.

Tourist Trap on paljon velkaa Tobe Hooperin Texasin moottorisahamurhille (1974), mutta kuitenkin hyvällä tavalla – se ei alennu kopioimaan mitään tiettyjä kohtauksia onnistuen siitä huolimatta olemaan parhaimmillaan hyvin samankaltainen kuin Texasin moottorisahamurhat kipeimmillään. Vaikutteita on naamaripäisen tappajan verran saatu myös slasher-aallon vuotta aiemmin aloittaneesta John Carpenterin Halloweenista (1978), jonka tuottanut Irwin Yablans vastasi myös Tourist Trapin tuotannosta yhdessä Charles Bandin kanssa. Tourist Trap onkin yksi harvoista Charles Bandin tuottamista elokuvista, joiden katsomista voi hyvällä mielellä suositella kenelle tahansa kauhu‑ tai slasher-genren ystävälle.

Päähenkilöistä parhaiten suoriutuu todella paljon Megan Foxia muistuttava Tanya Roberts, joka tunnetaan The Beastmasterista (1982), Sheenan (1984) nimiroolista sekä suositusta That 70s Show ‑sarjasta (1998–2006). Hänen vartalonmyötäinen vaatetuksensa näyttää todella hyvältä ja lievittääkin hiukan sitä mielipahaa, joka katsojalle on saattanut tulla alastomuuden puuttumisen takia. The Beastmasterissa Tanya oli rohkeampi, mutta Schmoellerin karisma ei purrut siitäkään huolimatta, että eräässä Tourist Trapin alkupuolen kohtauksessa tytöt menevät naku-uinnille paratiisimaiselle lammelle. Alkuperäisen käsikirjoituksen mukaan kohtaukseen olisi kuulunut muutakin kuin vedenloiskimista.

Muut joukon nuoret ovat enimmäkseen tuntemattomia näyttelijöitä, eikä kukaan onnistu jättämään mitään erityistä mieleen. Vain viatonta Molly-tyttöä näyttelevä Jocelyn Jones saa hiukan suurempaa huomiota, koska herra Slausen tuntee häntä kohtaan erityistä mielenkiintoa. Slausenia tulkitseva Chuck Connors (Soylent Green, 1973) on huono valinta rooliin ja viekin jossain määrin tehoja koko elokuvalta, koska rooli on kuitenkin juonen kannalta todella olennainen. Connors tuntuu useissa kohtauksissa jotenkin ulkopuoliselta, vaikka henkseleillä varustetut haalarit ja kaksipiippuinen haulikko ovatkin olennaisia juttuja epäilyttävästi hymyilevän jyväjemmarin olemuksessa.

Tourist Trapin valmistumisesta on jo yli 30 vuotta, mutta se on kestänyt aikaa hyvin ja toimii edelleen häiriintynyttä tunnelmaa huokuvana kauhuelokuvana. Se aiheuttaisi tänä päivänä liian nuorelle tai herkälle ihmiselle varmasti samankaltaisia painajaisia kuin elokuvan valmistumisvuonnakin, puhumattakaan todella pahasta nukkekammosta tai naamarifobiasta. Tourist Trap erottuu muista kaltaisistaan omaperäisyytensä ansiosta ja on ehdottomasti tutustumisen arvoinen.