Jari Mustonen

Better Watch Out (2016)

Ohjaaja:

• Chris Peckover

elokuva arvostelu

Joskus kun käsikirjoituksen käänteistä muodostuu henkilöhahmojen käyttäytymistä tärkeämpi elementti, on lopputulos katastrofi.

Chris Peckoverin toistaiseksi viimeiseksi ohjaukseksi jäänyt psykologinen trilleri käynnistyy lupaavasti.

Nuori nainen nimeltä Ashley saa joulun aikoihin lapsenhoitokeikan murrosikäisen pojan valvojana sillä aikaa, kun tämän vanhemmat ovat poissa kotoa. Tavanomainen ilta muuttuu kuitenkin selviytymiskamppailuksi.

Kodinvaltusteema on yksinkertainen juonielementti, jonka varaan rakentaa väistämätön yhteenotto. Se sopii hyvin pienemmän budjetin elokuville, jollainen on myös Better Watch Out. Helppous juontaa suljettuun lokaatioon ja vahvaan vastakkainasetteluun, kun ulkopuolinen uhka pyrkii tuhoamaan turvallisen idyllin. Koti koetaan monesti turvalliseksi tilaksi kaikkine ongelmineenkin, ja katsojien on helppo samastua kauhuun, joka syntyy, jos tuntematon taho tunkeutuu sen seinien sisäpuolelle. Tällä kertaa yksinkertainen konsepti kuitenkin pilataan näennäisesti ovelalla mutta tyhjällä kikkailulla.

Better Watch Out ei halua kertoa tarinaansa tuttuun ja turvalliseen tapaan, vaan olla kekseliäitä juonenkäänteitä viljelevä teos. Alamäki alkaa heti ensimmäisen puolen tunnin jälkeen. Näyttelijät muuntuvat juonen taustamassaksi, eikä kliseisiin nojaavaa imelyyden pohjakosketusta voida enää välttää. Alkujaankin yksiulotteiset roolit taantuvat epäuskottaviksi, kun fokuksen saavat heikosti motivoidut käänteet, joita veivataan ja toistetaan kyllästymiseen asti. Ilmeisesti pieni budjetti on pakottanut tekijät palauttamaan henkilöhahmot jatkuvasti väkinäisesti suppeaan lokaatioon, vaikka järkevintä heille olisi kerta kaikkiaan lähteä pois. Kaiken surkeuden kruununa murrosikäistä lasta näyttelevän Levi Millerin roolisuoritus on samaa tasoa Lucio Fulcin gore-elokuvien enkkudubbausten lapsiääninäyttelijöiden kanssa. Tämän lisäksi Better Watch Outin ainoaa kykenevää näyttelijää Olivia DeJongea kirjaimellisesti estetään kunnolla esittämästä roolihahmoaan.

Seuraa juonipaljastuksia:

Päähenkilö Ashley sidotaan noin puolivälissä elokuvaa tuoliin, ja hänen suunsa teipataan. Yritäpä siinä sitten näytellä. Juonenkäänne ei ole väliaikainen jännityksen nostattaja, vaan Ashley istuu käytännössä koko loppuajan sidottuna ja suu teipattuna. Kammottavinta käsikirjoituksen päämäärättömyydessä on se, että kun Ashley vihdoin vapautuu ja tarina voisi ottaa uusia kierroksia, sidotaan hänet kohta uudestaan tuoliin, ja taas suu teipataan.

Ainoa hetki, jona katsoja aidosti kauhistuu elokuvaa katsoessa on, kun hän ymmärtää, ettei tekijöillä ole aikomuksissa toteuttaa ainuttakaan sykähdyttävää erikoistehostetta tai koetella elokuvakerronnallisia kauhun rajoja. Peckover vaikuttaa olevan yksinkertaisesti kykenemätön terävöittämään minkään henkilöhahmon psykologiaa, saati luomaan heistä sopivalla tavalla aidosti ristiriitaisia ja sitä myötä mielenkiintoisia ihmisiä inspiroimaan tapahtumia joulumiljöössä. Roolisuoritukset jäävät etäisiksi. Jos haluaa tulla viihdytetyksi juonikikkailuilla höystettynä vakuuttavalla näyttelijöiden ohjaamisella, kannattaa katsoa esimerkiksi Sleuth (1972). Ajatuksia herättävää kodinvaltauskauhua puolestaan tarjoaa Michael Haneken alkuperäinen Funny Games (1997).

Tekijät ovat ynnäneet mukaan myös epäonnekseen intertekstuaalisen viittauksen Stanley Kubrickin Kellopeliappelsiiniin (1971). Mainittu kohtaus muistuttaa vain siitä, millaisia skenaarioita elokuvataiteen ammattilaiset kykenevät parhaimmillaan luomaan – ja kuinka kaukana tämä hajonnut joulutorttu niistä on.

Ihme kyllä, Better Watch Out nauttii elokuvakriitikkojen ja harrastajien keskuudessa jonkinlaista suosiotakin. The Guardinianissa Luke Buckmaster kuvailee teosta sanoilla: "raikas" ja "jännittävä". Kyseinen kriitikko jopa intoutuu pohtimaan, kuinka ohjaajan on täytynyt innovoida juonta, jonka kaikki uskovat jo aiemmin nähneensä. Toisin sanoen ohjaaja olisi tuonut jotakin uutta genreen. Se taas on hieman sama kuin väittäisi Kuudennen aistin (1999) juonenkäänteen tulevan puskan takaa sen sijaan, että se näkyy kilometrien päähän ja on siksi vaivaannuttava vihdoin toteutuessaan. Samalla tapaa tässä elokuvassa on mahdollista ennakoida lähes kaikki tapahtumat liian aikaisessa vaiheessa. Better Watch Out ei sisällä mitään mitä ei ole aiemmin nähty, tarinan viimeinenkin yllätys tuntuu päälleliimatulta sekä auttamattoman myöhäiseltä. Jatko‑osa, jota se mahdollisesti petaa, ei onneksemme ole koskaan toteutunut.

Muutama kuriositeetti toimii kuitenkin teoksen meriittinä. Perheen äitiä näyttelee 90‑luvulla pienimuotoista läpimurtoa tehnyt Virginia Madsen. DeJongen ura puolestaan jatkui hoiperrellen, mutta sittemmin hän pääsi näkyvään rooliin Priscillana Baz Luhrmannin elokuvassa Elvis (2022).