Paavo Ihalainen

The Primevals (2023)

Ohjaaja:

• David Allen

elokuva arvostelu

Vanhan ajan seikkailuelokuvista muistuttava, sopivan pöljä fantasiamatka vie erikoisten olentojen asuttamaan maanalaiseen maailmaan.

Mad Godiin rinnastettava kulttuuriteko oli saattaa valmiiksi jopa 50 vuotta suunnitteilla ollut The Primevals, vuonna 1999 kuolleen ohjaaja ja efektintekijä David Allenin (mm. The Dungeonmaster, 1984) lempilapsi. Elokuva kuvattiin 90‑luvun lopulla, ja se myös näyttää aivan kyseisen aikakauden teokselta. Syy, miksi työtä ei saatu valmiiksi aikanaan, liittyy rahoitusvaikeuksiin ja siihen, että elokuva vaati runsaasti aikaa vievää stop motion ‑animaatiota. Loppuun se saatettiin tuottaja Charles Bandin luotua Indiegogo-kampanjan, josta kerättiin tarpeeksi kolehtia viedä elokuva loppuun käyttäen Allenilta jääneitä materiaaleja.

The Primevals muistuttaakin paljon vanhan ajan seikkailuelokuvista, etenkin Jules Verne ‑adaptaatioista, sekä teoksista, joihin Ray Harryhausen oli luomassa tehosteita. Varsinainen seikkailujuoni on pintapuolinen ja hidaskin, mutta sitä seuraa silkasta ilosta katsoa tarkkana käsityönä luotuja stop motion ‑hahmoja, joissa on luonnetta enemmän kuin elokuvan ihmisnäyttelijöissä.

Himalajalla hirmuinen lumimies käy paikallisten munkkien kimppuun. Ankaran taistelun jälkeen Jeti päästetään päiviltä, ja täytetty otus päätyy museoon New Yorkissa. Innostunut tutkija (Juliet Mills) pitää otuksen ilmaantumista johtolankana salaisesta laaksosta, jonne järjestetään retkikunta. Ja seikkailijathan sitten törmäävät mitä erikoisimpiin olentoihin ja paikkoihin, joutuen kiipelistä toiseen.

Vaikka tuottaja Charles Bandin filmografiassa on kaikenlaista pahnanpohjimmaista mukarankistelevaa ja pikkuhauskaa nukkesekoilua, The Primevalsin viimeistely nostaa osaltaan esiin myös miehen kiistattomia elokuvataiteellisia meriittejä. Elokuva on oodi käsityölle, menneen ajan elokuvataiteelle ja seikkailutarinoille. Se korostaa osaltaan stop motion ‑olentojen animaation ainutlaatuisuutta ja kykyä lumota katsojat. Visuaalinen juhla on paras mahdollinen kunnianosoitus ohjaaja David Allenin perinnölle ja filmografialle, joka on saanut vihdoin ansaitsemansa päätöksen.