Mikko Koivisto

Female Yakuza Convict (1974)

Ohjaaja:

• Masahide Shinozuka

elokuva arvostelu

Reiko Ike nähdään uransa viimeisessä tyttöpomoroolissa Pinky Violence -aikakauden lopulla julkaistussa rikoselokuvassa.

Kevättalvella 1974 Toein genre-elokuvatallissa elettiin muutoksen aikaa. Helmikuussa julkaistu The Street Fighter oli käynnistänyt karate-filmien buumin. Mätkintäelokuvat tulisivat vuoden mittaan korvaamaan aiemmin suurta suosiota nauttineet Pinky Violence ‑filmit studion ensisijaisina B‑elokuvina. Tätä ei luultavasti tiedostettu vielä maaliskuun alussa, kun Female Yakuza Convict ^[1] saapui teattereihin. Elokuva jäi yhdeksi Pinky Violence ‑suuntauksen viimeisistä teoksista, eikä se saanut jatkoa, vaikka trailerissa sitä kutsuttiinkin uuden elokuvasarjan avausosaksi.

Female Yakuza Convict oli alun perin suunniteltu Reiko Iken varaan. Hieman aiemmin tuotantoon menneen School of the Holy Beastin (1974) synnyttämä mediahuomio kyseisessä elokuvassa esiintyvän ensikertalaisen Yumi Takigawan ympärille sai tuottajat kuitenkin uusiin ajatuksiin. Female Yakuza Convictin sivuosaan kaavailtu tuore kasvo Yoko Horikoshi päätettiin nostaa päärooliin uuden tähden syntymisen toiveissa, ja veteraani Ike lykättiin Horikoshille alun perin tarkoitettuun sivuosaan. Päätös oli luonteva myös siksi, että elokuvakriitikko Fujiki TDC:n mukaan kahdenkymmenen vuoden ikää lähestyvää Ikeä oli alettu pitää jo liian vanhana tyttöpomorooleihin ja lajityyppiin kaivattiin uutta verta.^[2]

Horikoshi esittää elokuvassa pankkiryöstäjää, joka jää yhdessä rötöskumppani Tsunehiko Watasen kanssa poliisin haaviin. Molemmat paiskataan poliisiaseman kalterien taakse tutkintavankeuteen (genren konventioista poiketen ei siis varsinaiseen vankilaan), jossa he tapaavat siellä jo valmiiksi asustelevan Iken esittämän taparikollisen. Viimemainittu junailee kolmikon karkuteille tavoitteenaan päästä osille ryöstösaalista, jota alkuperäisen jengin pakoon päässyt kolmas jäsen (Teppei Nahagama) piilottelee yhdessä ujon tyttöystävänsä (Kyoko Naito) kanssa. Rahojen jäljillä ovat myös Osakan poliisilaitos, rahakassista vihiä saanut pieni yakuzakööri sekä pankissa yhteishenkilönä toiminut mustasukkainen nainen (Yuriko Mishima).

Rahanahneiden tahojen törmäyskurssista huolimatta Female Yakuza Convict paljastuu yllättävän seesteiseksi ja pienimuotoiseksi rikosdraamaksi. Osa tästä johtunee silminnähden kutistuneesta budjetista, mutta lähestymistapa toimii myös filmin eduksi tarinan muodostuessa pakomatkalla olevien yhteiskunnan hylkiöiden melankoliseksi kuvaukseksi. Lopputuloksessa on paikoin enemmän monen 70‑luvun outlaw-draaman henkeä kuin Pinky Violence ‑elokuville ominaista anarkiaa, mikä ei kuitenkaan ole täysin huono asia. Yksinäisten sielujen ryhmädynamiikka on tarttunut filmille onnistuneesti, ja Ike on odottamattoman hyvä roolissa, jossa hän joutuu lähinnä hengailemaan taustalla tylsistyneenä. Tunnelma välittyy etenkin filmin puolivälissä, jossa porukka piilottelee sateen pieksämässä ja harmaan soran ympäröimässä hylätyssä betonirakennuksessa.

Iken ja aina luotettavan Watasen ohella elokuvan valopilkku on pikkusiskomaisessa roolissa nähtävä Kyoko Naito, jonka naiivin olemuksen ja lapsenomaisten kasvojen takana tuntuu piilevän jotain aitoa. Samaa ei voi sanoa pääosadebyyttinsä tekevästä tasapaksusta Horikoshista. Nuori nainen saapui alun perin Toeille vuonna 1972 studion etsiessä seuraajia eläköityneelle yakuza-filmien kuningattarelle Junko Fujille. Horikoshista ei sellaista tullut. Näyttelijän kommenteista päätellen hän ei ollut myöskään mieltynyt aikakauden genre‑elokuville ominaiseen tapaan riisuunnuttaa naistähdet ilkosilleen yleisön silmäniloksi. Female Yakuza Convictissa Horikoshi pitää kuteet päällään muutamaa paljaan selän vilautusta lukuun ottamatta, mikä ei liene nostanut hänen osakkeitaan sen enempää genreyleisöjen kuin tuottajienkaan silmissä. Paljastelu jää elokuvan (jokseenkin kaikkien) muiden naisesiintyjen harteille.

Rikosdraaman rajallinen toiminta ajoittuu pääosin loppuun. Mitään kovin muistettavaa ei nähdä, mutta autohurjastelut ja mukiloinnit viihdyttävät tarinakontekstissa, ja nasevat musiikit lisäävät kuviin svengiä. Lopun jakso, jossa sairaalan etuovesta autolla sisään rysäyttäneet Horikoshi ja Ike linnoittautuvat toiseen kerrokseen räiskimään poliiseja kiväärillä ja kehittämään sisarellisia tunteita, on muutamien seksikohtausten ohella elokuvan ominaisinta Pinky Violence ‑antia. Sairaalaosuutta seuraava hillitty loppuratkaisu sopii elokuvan henkeen, vaikka osa katsojista olisi varmasti odottanut jotain räväkämpää.

Female Yakuza Convict tuskin nousee kenenkään kirjoissa Pinky Violence ‑elokuvien kirkkaimpaan kärkikastiin, eikä se edusta hengeltään lajityyppiä aivan puhtaimmillaan. Tyylilajin keskeisimmät filmit jo ahmineille elokuvaa uskaltaa silti suositella, minkä lisäksi elokuvan eksotiikkaa lisää sen asema yhtenä lajityyppinsä harvinaisimmista ja suppeimmin levitetyistä töistä. Paremmin tunnetuista klassikoista poiketen Female Yakuza Convict odottaa yhä löytymistään.

Female Yakuza Convict ei tasokkuudestaan huolimatta koitunut juuri kenenkään tekijänsä onneksi. Horikoshia ei enää nähty valkokankaiden vetonaulana toistamiseen, vaikka muutama sivurooli irtosikin. Iken päivät alkoivat olla niin ikään luetut, uran viedessä Nikkatsu-syrjähyppy Black Panther Bitch M (1974) kautta sivurooleihin ja lopulta lööppilehtien sivuille uhkapeli‑ ja huumausainerikoksista epäiltynä. Filmin ohjaimissa debytoiva Toein pitkäaikainen apulaisohjaaja Masahide Shinozuka sai hänkin palata elokuvan jälkeen vanhaan virkaansa – toista mahdollisuutta oman elokuvan tekemiseen ei irronnut. Pinky Violence ‑suuntaus itsessään tuotti vielä muutaman tasokkaan myöhäistyön Zero Woman: Red Handcuffsin (1974) ja Girl Boss: Crazy Ball Gamen (1974) muodossa, mutta ne eivät kokonaiskuvaa muuttaneet. Tyttöpomoviihteen kultakausi oli tullut tiensä päähän.

Alaviitteet

1. ^ Elokuvan nimen tienoilta lienee tarpeen huomauttaa siihen kätkeytyvä kaksoismerkitys. Filmin nimi on japanilaisilla kanji-merkeillä kirjoitettuna selvästikin Joshu yakuza ("Female Convict Yakuza"), mutta sanamerkkien ylle on kirjattu niiden lukutavaksi Suke yakuza ("Girl Yakuza"). Kyse on niin kutsutusta furigana-käytännöstä, jossa vaikeiden ja useita eri ääntämistapoja omaavien kanji-merkkien viereen voidaan lisätä sanan oikea lukutapa aakkosia muistuttavalla yksinkertaistetulla kirjoitusjärjestelmällä. Elokuvantekijät oppivat nopeasti väärinkäyttämään systeemiä antamalla helpoillekin kanji-merkeille täysin epäortodoksisia lukutapoja, luoden täten tahallisia kaksoismerkityksiä. Elokuvasta käytetyt englanninkieliset käännösnimet Female Yakuza Convict ja Woman Mobsters ovat täten molemmat suurin piirtein oikein riippuen siitä, kumpaan elokuvan alkuperäisnimeen viitataan.
2. ^ 19‑vuotias Ike oli todellisuudessa Horikoshia melkein kaksi vuotta nuorempi, mutta hän on aina näyttänyt ikäistään vanhemmalta. Ohjaaja Norifumi Suzukin vahvistaman tarinan mukaan Ike aloitti elokuvauransa alaikäisenä väärien paperien turvin, ja häntä myös luultiin pitkään kilpasisko Miki Sugimotoa vanhemmaksi, vaikka totuus on päinvastainen. Female Yakuza Convictissa Iken esittämän hahmon iäksi mainitaan 24.