Jari Mustonen

Wolf Girl (2001)

Ohjaaja:

• Thom Fitzgerald

elokuva arvostelu

Peto vai itseään etsivä nuori? Siinä alkuasetelma omaleimaiselle teini- ja kauhuelokuvan yhdistelmälle.

Nuorten epävarmuuksista kertovat kasvutarinat nousivat suosioon nuorisokulttuurin valtavirtaan murtautumisen myötä viitisen vuosikymmentä takaperin. Sittemmin jokainen sukupolvi on muovannut oman kertomuksensa varttumisesta yhteiskunnan rajoittavien vaatimusten puristuksissa. Vuonna 2001 valmistunut Wolf Girl edustaa rohkeasti erilaista mukaelmaa tästä tutusta aiheesta.

Tarina kertoo hypertrikoosista kärsivästä Tarasta, joka kiertää mukana monenlaisia "friikkejä" – eli usean silmissä elämään huonot lähtökohdat saaneita ihmisiä – esittelevässä sirkuksessa. Hypertrikoosia sairastava omaa poikkeuksellisen karvankasvun, joka saattaa peittää hänen koko kehonsa. Siksi Taraa esitellään sirkuksessa "susityttönä". Paikallinen surkimus kuitenkin ihastuu häneen. Sattumien kautta pojan äiti tekee lääketieteellistä tutkimusta, joka saattaisi tehdä Tarasta "normaalin" tytön. Samaan aikaan toiset teinit alkavat kiusata Taraa, jolla saattaa olla myös yliluonnollisia kykyjä.

Teinielokuvien sekä ihmissusikauhun kategorioissa Wolf Girl on piristävä lisä monia muita teoksia syvällisemmän tyylinsä ansiosta. Vertailukohdiksi käyvät Elefanttimies (The Elephant Man, 1980) ja Naamio (Mask, 1985), joissa kummassakin ulkoisesti muusta yhteiskunnasta eroava ihminen yrittää elää mahdollisimman normaalia elämää, mutta se on vaikeaa, koska muut pelkäävät häntä tai ovat yksinkertaisesti pahoja. Yhtymäkohta Tod Browningin Freaks – Kummajaiset (1932) ‑klassikkoon on myös ilmeinen kummassakin teoksessa esiintyvien erikoisten ilmestysten myötä. Wolf Girl hyödyntää Browningin Hollywoodin pre‑Code-klassikon tavoin kauhuelokuvien kuvakieltä tarinan syventämisessä.

Wolf Girl lähestyy moninaista aihettaan miellyttävän ronskisti ja monissa kohdin vihjailevasti. Normaaliuden raja muuttuu monessa kohtaa hyvinkin häilyväksi. Esimerkiksi kiusaajateinitkin kärsivät omista puutteistaan, joita käsitellään hyvin suorasukaisesti. Elokuvasta kannattaa siksi katsoa vain sensuroimaton unrated-versio. Päähenkilö puolestaan on hyväsydäminen mutta elämässään väärän arvan saanut tyttö. Hän etsii ulospääsyä kärsimyksestään, mutta on vaarassa muuttua siksi hirviöksi jollaisena muut haluavat hänet nähdä. Elokuvan ohjannut Thom Fitzgerald ei anna suoria vastauksia teoksen sisältämiin kysymyksiin, mikä luo tarinaan hieman mystisen auran. Mitkä osat ovat nuoren tytön kuvitelmaa, mitkä veristä todellisuutta. Elokuva leikittelee sisältämillään teemoilla ikään kuin vahvistaen katsojienkin ennakkoluuloja susitytön olemuksesta.

Näyttelijöinä nähdään monia taitavia osaajia, kuten Tim Curry, Grace Jones, Shawn Ashmore ja Shelby Fenner. Mieleenpainuvimman roolisuorituksen tekee kuitenkin susityttönä nähtävä Victoria Sanchez, joka ilmentää taidokkaasti sekä normaaleja kasvukipuja läpikäyvän nuoren naisenalun epävarmuutta että fyysistä tappamisen halua. Lori Lansensin käsikirjoittama tarina ei selittele sisältämäänsä dualismia, mikä pakottaa katsojat täyttämään mielikuvituksellaan ne aukot, jotka tekijät heille jättävät. Loistokkaimmillaan Sanchez on ilmentäessään kehollaan eläimellisyyttä.

Wolf Girl on varsin uskollinen 2000‑luvun alkupuolen vähäeleisten indie-elokuvien kuvaamalle emotionaaliselle tyhjyydelle. Tunnetuimpiin genren edustajiin lukeutuu Dynamiitti-Napoleon (Napoleon Dynamite, 2004). Ajan indienuorisoelokuvien elekielessä korostuu vaivihkainen sarkasmi ja itsetietoinen vakavamielisyys. Nuoret kuvataan usein sulkeutuneiksi. He näkevät muun maailman vieraana ja uhkaavana. Wolf Girlin sisältämät kauhuelementit vahvistavat edellä mainittua näkemystä maailmasta. Varsinaisten kauhuelokuvien osalta teoksen vertailukohdaksi sopii vuonna 2000 valmistunut Ginger Snaps, jonka ihmissusikuvasto niin ikään symboloi oman muuttuvan kehonsa hallinnan kadottavia teinejä.

Wolf Girl kuvattiin Romaniassa. Kyseinen kanadalais-romanialainen yhteistuotanto sai suppean festivaalikierroksen joissakin elokuvateattereissa ennen kuin se katosi suoratoistopalveluiden kätköihin. Elokuvan mielikuvitukseton promomateriaali on pitänyt huolen siitä, ettei teos kovin helposti tartu monenkaan satunnaisen elokuvakatsojan illan viihdykkeeksi. Jos omaa sydämessään kuitenkin tilaa ihmissusiteeman variaatiolle, tarjoaa Wolf Girl vähintään omaleimaisen tulkinnan aiheesta ollen paikoin hyvinkin rohkea teos vailla valmiiksi pureskeltua sanomaa.