Jetro Suni

Surfer: Teen Confronts Fear (2018)

Ohjaaja:

• Douglas Burke

elokuva arvostelu

"God put me together out of squid… and electricity."

Surfer: Teen Confronts Feariin^[1] missä tahansa yhteydessä törmänneet ovat tuskin voineet välttyä kuulemasta vertausta "kuin The Room".

Tommy Wiseaun The Roomin (2003) kaltaisia kulttimaineeseen nousevia teoksia ei valmistu usein, mikä johtuu pitkälti siitä, että tyylilajin reunaehdot ovat tiukat ja vaativat. Elokuvan tekijä ei esimerkiksi saa missään vaiheessa elokuvaa tehdessään pyrkiä tarkoitukselliseen naurettavuuteen eikä mielellään muutenkaan tiedostaa kuinka kieroon kasvaneelta lopputulos tulee näyttämään ulkopuolisen tarkastelijan silmin. Valpas katsoja kyllä oivaltaa eron, ja vilppi johtaa hylkimisreaktioon. Tiedostamattomuuteen helpotusta tuo luonnollisesti se, jos tekijän sosiaalinen älykkyys, havainnointikyky, maailmankuva tai yleinen ymmärrys on jollain tapaa riittävästi vinossa normaaliksi luokiteltuun nähden. Toisaalta päänsisäinen maailma ei saa olla liian solmussa, jotta katsoja voi vielä luvan kanssa nauraa hyväntahtoisesti lopputulokselle ilman, että kokisi pilkkaavansa kehitys‑ tai mielenterveyshäiriöisen työnjälkeä.

Elitisti on jo aiemmin pohtinut yhtälön reunaehtoja Neil Breenin Twisted Pair (2018) ‑elokuvan arvostelun yhteydessä. Breenin kohdalla pohdittavaa todellakin riittää, sillä helmikuussa 2023 valmistunut Twisted Pairin jatko‑osa Cade: The Tortured Crossing on jo Breenin kuudes elokuva, eikä mahdollisesta pyrkimyksestä tarkoitukselliseen huonouteen ole edelleenkään vedenpitäviä todisteita, vaikka tämä uusinkin teos kolkuttelee ainakin trailerin perusteella majesteetillisella rohkeudella huonouden kaikkia kolkkia.

Jonkinasteisesta suuruusharhan ja ylivertaisuusvinouman yhdistelmästä Breenin tapauksessa kuitenkin lie kyse, tai näin ainakin keittiöpsykologi voisi pikaisesti diagnosoida vilkaistuaan Breenin kotisivuilta löytyvää esittelytekstiä: "World class architect, Ferrari owner, actor par excellence, director without peer & The most important independent filmmaker of our generation!". Mutta pyöripä Breenin pään sisällä mitä tahansa, on hän silminnähden onnellinen ja innoissaan elokuvien tekemisestä sekä äärimmäisen tyytyväinen kättensä jälkeen. Kohderyhmään kuuluva yleisö vastavuoroisesti nauttii Breenin elokuvien katsomisesta. Kukaan ei kärsi. Kaikki voittavat.

Surfer

Breenin ja Wiseaun rinnalle on nyt viimeisimpänä nostettu Surferin ohjannut, käsikirjoittanut, tuottanut, pääosittanut ja osin säveltänyt Douglas Burke – vuonna 1963 syntynyt nykyinen perheenisä ja fysiikan professori, joka luennoi leipätyökseen Etelä-Kalifornian yliopistossa.

Surferin korkean tason konsepti on pöhköydessään melko simppeli: nuorta surffaajapoikaa kohtaa aaltojen pelko, jolloin tämän kuollut isä materialisoituu merestä henkiolentona opastamaan poikaansa pelkotilojen peittoamisessa. Elokuva jaksottuu käytännössä kolmeen hyvin erilaiseen osioon, joiden kaikkien pääosassa nähdään Douglasin 13‑vuotias poika Sage Burke. Sanavalinta "nähdään" on tässä yhteydessä tarkoituksellinen, sillä varsinaista näyttelemistä ei juuri päästä todistamaan. Sage jää myös väistämättä isä‑Burken varjoon, tämän varastaessa show'n tahtomattaankin aina kuvassa ollessaan.

Mainituista kolmesta osasta finaali on vain hyvin irrallinen 20 minuutin kollaasi valittuja lomailu‑ ja surffauskotivideopätkiä. Tropiikissa ollaan, kivaa on, ja nuori Sage nähdään surffaamassa eri ikäisenä riippuen miltä vuodelta valittu klippi sattuu olemaan. Materiaali on luultavasti kiinnostavaa ainoastaan Burken perheen sukulaisille ja tuttaville sekä satunnaisille surffausta intohimoisesti harrastaville.

Keskimmäinen osio, jossa kuvioihin tuodaan Douglasin ja Sagen lisäksi viimein myös kourallinen muita henkilöhahmoja edustaa pitkälti perinteistä tylsää amatöörielokuvaa vailla kovinkaan ihmeellisiä huippuhetkiä. Douglas on jälleen kerran myös tämän osion vetonaula ylinäytellen antaumuksella samalla kun muut hoitavat roolinsa läpi tylsän peruspökkelösti. Dialogiosuuksista sentään löytyy muutama huvittunutta silmienpyörittelyä aiheuttava tavallista villimpi käänne. Green screeniä käytetään myös kertaalleen lähes breenmäisellä taituruudella, ja onpa kamerasta löydetty peiliefektinappikin, jolla taltioitu kuva on hetkittäin jaettu vaihtelevasti joko horisontaalisti tai vertikaalisti puolittain peilikuvaksi. Niille, jotka mielivät saada tietää tämän osion juonenkäänteen, paljastettakoon, että Sagelle selviää, ettei hänen isänsä olekaan kuollut, vaan edelleen elossa armeijan hoitolaitoksessa – tosin katatoniseen tilaan vajonneena, työskenneltyään ensin aikansa huippusalaisena identiteetittömänä salamurhaajana Yhdysvaltain tiedustelupalvelun leivissä. Valitettavasti tämä menneisyysviittaus esitetään puhtaasti dialogin keinoin sen sijaan, että päästäisiin vaikkapa todistamaan toimintaelokuvamaisia takaumahetkiä.

Ensimmäinen osio on elokuvan ehdottomasti palkitsevinta antia sisältäen kaikki teoksen oleellisimmat hetket, joista Surfer maineensa ansaitsee. Siinä Sage kohtaa meren kuohuista tuskaisena nousevan isänsä, joka on saanut jumalallisen armon myötä mahdollisuuden palata tuonpuoleisesta viettämään vielä muutama viimeinen tunti poikansa kanssa. Joskin uudelleenmuovatussa muodossa, ollen nyt jonkinlainen lovecraftiaaninen yhdistelmä mustekalaa ja sähköä. Tämä sähköisyys tai mustekalamaisuus ei valitettavasti näy katsojille päällepäin mitenkään, joten Douglasin täytyy kertoa siitä dialogissa. "Tunnustele ja kosketa kättäni. Kai tunnet kuinka se on hyytelöä? Kokeile. Kovaa hyytelöä." Hetkeä myöhemmin Douglas sylkee yllättäen suustaan mustaa liejua – mustekalan mustetta, kuten kuultu dialogi taas paljastaa.

Osion kruunaa lähes kymmenminuuttinen hyvinkin villejä uskonnollisia viittauksia pulppuava monologi. Sisältönsä puolesta voisi helposti kuvitella, että monin paikoin puhtaalta tajunnanvirralta vaikuttava älyvapaa puppu olisi täysin improvisoitu, mutta Douglasin aika ajoin kohti kameraa ajautuva katse paljastaa, ettei näin ole, vaan kameran takaa löytyy lunttilappuja. Tieto siitä, että sanat ovat tarkoin valittuja ja ennalta käsikirjoitettuja vetää hiljaiseksi. Koko yksinpuhelun ajan Douglasin meuhkatessa Sage seisoo isänsä vierellä käsi rantakalliota vasten apeana ja sanattomana maahan tuijottaen.

Herättipä itse elokuva katsojassa minkälaisia tuntemuksia tahansa, niin kulissien takana piilee se varsinainen tajunnanräjäyttäjä. Haastatteluissa Douglas Burke on nimittäin kertonut halunneensa sisällyttää elokuvaan kaikki ne opit ja viisaudet, jotka hän on oikeassa elämässäkin pojalleen kertonut, jotta tämän hetkellisesti heränneet pelkotilat surffaamista kohtaan hellittäisivät^[1]. Kyse ei siis ole mistään fiktiivisestä kertomuksesta, vaan osa Burkejen aitoa perhearkea!

Ei ihan The Room

Elokuvan rakenne ja huippukohtien puute jälkimmäisissä osioissa hankaloittaa Surferin matkaa samankaltaiseksi midnight movie ‑hitiksi kuin jo monasti mainittu The Room tai vaikkapa The Rocky Horror Picture Show (1975), joihin molempiin kuuluu merkittävänä osana yleisön osallistaminen erilaisine yhteishuuteluineen ja heiteltävine proppeineen live-näytöstilaisuuksissa. Mahdotonta vastaavan suosion saavuttaminen ei Surferille tietenkään ole, mutta hankala voi olla saada ihmismassoja intoilemaan elokuvan loppua kohti tasapaksummaksi ja tylsemmäksi muuttuvan materiaalin perään edes jollain tapaa ironisesti. Myös Surferin heikko saatavuus on takuulla estänyt suuremman suosion syntyä, mutta toki omanlaistaan mystiikkaa se lisää.

Vaikka Surferin ensimmäiset 50 minuuttia oikeuttaisivatkin nousun kulttimaineeseen, menee osion vuorisaarnamainen muoto hieman hukkaan filmatisoituna. Sama materiaali Douglas Burken tulkitsemana lavaperformanssina sen sijaan takaisi ultimaattisen 5/5‑kulttihitti­kokemuksen.

Alaviitteet

1. ^ Elokuvan nimi alkuteksteissä on pelkkä Surfer, mutta jokaista suosituinta elokuvatietokantaa myöten ylöskirjattu nimi kaikkialla tuntuu olevan mainosjulistesloganin mukainen Surfer: Teen Confronts Fear. Pitkän nimen käyttö geneerisen sijaan on sinänsä perusteltua, sillä ainakin se helpottaa oikean elokuvan löytymistä nettihakuja tehdessä.

Lähdeluettelo

Viitatut lähteet:

1. ^ The Movie Elite – Douglas Burke discusses Surfer: Teen Confronts Fear (linkki )
2. ^ Indieactivity – Douglas Burke Discusses Shooting "Surfer Teen Confronts Fear" (linkki )