Jari Mustonen

Act of Vengeance (Rape Squad, 1974)

Ohjaaja:

• Bob Kelljan

elokuva arvostelu

Se elokuva, jossa seksuaalisesta ahdistelusta alkoi saada naisilta turpaan.

"Was I asking for it?"

Act of Vengeance kuvaa yhteiskuntaa, jossa miehet ovat kusipäitä. Joukko naisia ottaa siksi oikeuden omiin käsiinsä ja perustaa raiskauksien vastaisen yksikön.

Tarinan päähenkilö on väkisinmakaamisen uhriksi joutuva Linda, joka huomaa, ettei systeemi ole kiinnostunut hänen kohtaamastaan väkivallasta. Tavattuaan muita sarjaraiskaajan uhreja, alkaa hän johtaa naisista koostuvaa iskujoukkoa. Yhdessä he metsästävät seksuaalisuuttaan pakottavia miehiä. Ahdistelijat saavat siitä alkaen heiltä tyydytyksen sijaan monosta.

Provokaatioihin tähdännyt 70‑luvun marginaalikulttuuri on helppo ymmärtää väärin, jonain muuna kuin oman aikakautensa puitteissa vaikuttaneena muutosvoimana. Kulttuurin rajoja rikkomalla, valtavirtaelokuvan katveessa, oli mahdollista saada aiemmin sivuutettuja ääniä kuuluviin ja parhaiten tämä tapahtui ravistelemalla tabuja.

Kenties eksploitaatioelokuviin kohdistuvan ylimielisyyden takia on muutama kokenut kriitikkokin päätynyt pahoille sivupoluille Act of Vengeancen kohdalla. Tästä esimerkkinä toimii kohtaus, jossa poliisi kysyy Jo Ann Harrisin sympaattisella määrätietoisuudella tulkitsemalta päähenkilöltä, oliko tällä yllään ennen raiskausta sama niukka vaatetus kuin poliisikuulustelussakin?

Kriitikkolegenda Roger Ebert kirjoitti vuonna 1975:

"The dialog adopts a militantly feminist position, but the actresses recite it wearing miniskirts and see‑through blouses (on those occasions, indeed, when they bother to dress at all)."

Cinema Retro ‑lehden perustaja Lee Pfeiffer totesi vuonna 2019:

"Every one of the victims is a knock‑out and, despite knowing that Jack is still stalking them, they persist in parading around braless in the skimpiest outfits imaginable."

Mainittakoon, että elokuva kuvattiin Kaliforniassa, aurinkoisessa vastakulttuurien sulattamossa, jossa naisasialiike otti yhä voimakkaampia askelia, eikä tietty määrä paljasta pintaa ole kutsu kokea seksuaalista väkivaltaa, mitä elokuva alleviivaa. Tähän miinaan myös yllä mainitut kriitikot astuivat.

Toki teos sisältää niitäkin elokuvataiteen elementtejä, joidenka tähden sitä voisi halutessaan tarkastella "taas yhtenä naisia seksualisoivana raiskausviihdykkeenä", joista muiden muassa toisen aallon feministi Susan Brownmiller saarnasi. Ohjaaja ei esimerkiksi mene syvälle raiskauksen jättämiin jälkiin. Vastapainona yhteiskunnan välinpitämättömyyden käsittely on kiitettävän monipuolista. Avoimin silmin katseltuna tarina paljastaa oivasti valtavirran pinnan alla sykkineen vastakulttuuriin, jossa perataan huolellisesti naisten vähättelyyn liittyviä ilmiöitä. Raiskausvitsit, uhrien syyllistäminen ja ylipäätään miesten mulkkuus ovat keskeinen osa tarinan motivointia.

Act of Vengeance julkaistiin alkujaan myös provosoivammalla Rape Squad ‑nimellä, joka arvelutti tuottajana toiminutta AIP:tä. Molemmat nimet kuitenkin vakiintuivat. Jälkimmäisellä sitä esitettiin vuonna 1975 ainakin drive‑in‑teatterissa – aikakauden murrosvoimaa kuvaavasti – yhteisnäytöksenä Christina Lindbergin tähdittämän toisen vigilanteklassikon Thriller: A Cruel Picturen (Thriller – en grym film, 1974) kanssa. Yleisöä saalistettiin iskulauseella: "The 'Hottest Combo' of the Year!"

Kuumuus toki on suhteellista. Raiskauksia ei seksualisoida, vaan ne ovat kauttaaltaan vastenmielisiä. Alastomuutta näytetään kuitenkin väkisinmakaamisten ulkopuolella. Henkilöhahmojen kokemaan kipuun samaistamisen osalta väkivallan inhottavuus on tervetullutta. Sarjaraiskaaja itsessään on omaleimainen jääkiekkomaskin taakse piiloutuva filosofinen friikki, joka vaatii uhrejaan hyräilemään "Kilisee, kilisee kulkunen" ‑laulua, murtaakseen heidät henkisesti ennen tekoaan.

Act of Vengeance on hyvin aikakaudelleen ominainen teos, ja sisältää omat tärppinsä koskien naisten seksuaalisuuteen liittyvien myyttien purkamista. Yhdessä niistä Lindan baarista iskenyt mies kutsuu hänet nauttimaan elokuvasta kanssaan. Päästyään naisen kanssa asuntoon, alkaa hän kuitenkin vaatia seksiä, koska hänen mukaansa Linda haluaa sitä, tulihan hän asuntoonkin. Kieltäytyminen sanaa "ei" toistamalla kaikuu kuuroille korville. Paikalle saapuu "rape squad", joka antaa opetuksenomaisen käsittelyn nilkille. Toinen kohokohta on kyseisestä käsittelystä vastaava, muun muassa stunt-naisena uraansa tehnyt Lada Edmund Jr., joka ei jää ihmettelemään, vaan pistää kunnolla pataan.

Harmittavasti käsikirjoitus ei aivan kanna päätyyn saakka. Etenkin lopun juonenkäänteet ovat hivenen väkinäisiä.

Act of Vengeance näyttäytyy tänä päivänä rape & revenge ‑genren persoonallisena kuriositeettina: naisasialiikkeiden sanomaa pursuavana eksploitaatiohenkisenä turpaanvetoelokuvana, mutta kärsii pienimuotoisuudestaan. Joka tapauksessa kyseessä on oiva aikamatka miessikojen aikakauteen hetkenä, jona naisten kehollisen koskemattomuuden loukkaamisesta alkoi saada naisaktivisteilta potkuja naamaansa.