Mika Helminen

The Reckoning (2020)

Ohjaaja:

• Neil Marshall

elokuva arvostelu

Ohjaus: Neil Marshall

Vuonna 1665 Lontoo ja muu Englanti kamppaili ruton kourissa. Siihen arvioidaan menehtyneen yli 100 000 ihmistä, joka tarkoittaa neljäsosaa Lontoon seudun tuolloisesta asukasmäärästä. Samoihin aikoihin harrastetut noitavainot pitivät nekin ainakin arveluttavana koetun naisväestön määrää osaltaan kurissa. Brittiohjaaja Neil Marshall (The Descent, 2005) on näiden aineksien pohjalta tekemässä paluuta ruotuun päämäärättömämmän elokuvanteon, kuten noloksi flopiksi osoittautuneen Hellboyn (2019) jälkeen.

Periodikauhua, draamaa ja historiallista seikkailuelokuvaa hämmentävän The Reckoningin pääosaan Marshall on pestannut nykyisen elämänkumppaninsa, hehkeän Charlotte Kirkin (Vice, 2015). Todettakoon sivuhuomiona, että noituudesta syytetyksi joutuvana Grace Haverstockina nähtävän Kirkin meikki tai kampaus ei kärsi elokuvan aikana rajummassakaan menossa, mikä syö omalta osaltaan vakuuttavuuspisteitä. Miehensä Josephin (Joe Anderson) menehdyttyä ruttoon Grace jää yksin vauvaikäisen tyttärensä Abbyn kanssa isolle maatilalle ja ainoa avun tarjoaja vaikuttaa olevan rahojaan Gracelta penäävä vuokraisäntä Pendleton (Steven Waddington). Himokkaasti Gracen suloja katseleva Pendleton ehdottaa Gracelle vaihtoehtoisia tapoja vuokranmaksuun, mutta saa naiselta nöyryyttävät pakit ja vielä neniinsäkin.

Korona-aikakin on tuonut esiin kaikenlaisia kipeitä salaliittoteorioita ja eri tahojen syyttelyä. Asiasta ei voi olla vetämättä yhtäläisyyksiä elokuvan 1600‑luvun ruttoiseen Englantiin, jossa nolatun Pendletonin on kohtalaisen helppo agitoida ja kieroilla herraa pelkäävä kansa puolelleen ja vakuuttaa väki Gracen noituudesta. Kun ruoskaa ja vankityrmää maistamaan joutuva Grace ei taivu rukoilemaan anteeksiantoa ja tunnustamaan olevansa noita, on Pendletonin siirryttävä tehokkaampiin keinoihin ja kutsuttava paikalle järeän suostuttelun mestari.

Näyttämölle astuu The Reckoningin kutkuttavin hahmo, Sean Pertween esittämä noidanmetsästäjä John Moorcroft. Hyytävän karheaäänisen Pertween hahmo muistuttaa ulkoisesti piippuhattuaan myöten Vincent Pricen noitia jahtaavaa Matthew Hopkinsia Michael Reevesin Noidantappajissa (Witchfinder General, 1968), mutta jumalan valittuna miehenä esiintyvä Moorcroft esittelee karmivia keskiaikaisia kidutusvälineitään elokuvallista virkaveljeään auliimmin. Yhdessä The Reckoningin monista takaumista selviää Moorcroftin olevan vastuussa myös Gracen äidin polttamisesta noitana roviolla vuosia aiemmin. Seuraavien päivien aikana Moorcroft yrittää murtaa vankityrmässä lojuvan Gracen vahvan tahdon julmilla ja mielikuvituksellisilla kidutuskeinoilla ja saada tämän tunnustamaan syntinsä.

The Reckoningin turhinta antia ovat päälle liimatut Gracen näyt ja demonit vankityrmässä. Samaan kategoriaan menee myös kuolleen aviomies Josephin ilmestymiset neuvoja antamaan Gracelle. Epätasaisen elokuvan pelastaa kuiville toiminnan täyteinen ja katarttinen kliimaksi, komea kuvaus sekä Christopher Draken oikeaoppisen mahtipontisesti pauhaava sinfoninen soundtrack. Noitaroviolta ihmeen kaupalla pelastunut, pahojen palovammojen peittämä Ursula (Suzanne Magowan) on Moorcroftin apurina ja hengenvartijana mielenkiintoinen hahmo, mutta jää valitettavasti vajaakäytölle. Charlotte Kirkin turhan virheettömän meikin ja siloitellun olemuksen antaa anteeksi loppuhuipentuman ansiosta, ja hieman raaputtamalla löytää The Reckoningin pinnan alta jopa rape & revenge ‑elokuvan.