Esa Meisalmi

Hider in the House (Hiiviskelijä, 1989)

Ohjaaja:

• Matthew Patrick

elokuva arvostelu

Mitä sinä tekisit, jos saisit selville GARY FUCKING BUSEYN asuvan talossasi tietämättäsi?

Kyllä, konsepti on erinomainen ja juuri se erottaa Hiiviskelijän 80‑ ja 90‑lukulaisten tasapaksujen tusinajännärien joukosta, vaikka yleisö ei tätä b‑filmiä koskaan ole löytänytkään. Kyseessä ei ole ajalleen aivan niin tyypillinen tai kliseinen väijyntään ja kiusantekoon perustuva psykotrilleri kuin voisi odottaa. Elokuvaa ei voida myöskään lokeroida koti-invaasiofilmien joukkoon kuin alagenreä venyttämällä. Pääasiassa puhutaan pahismaista päähenkilöään säälivästä, henkilödraaman keinoja horjahdellen käyttävästä kuvauksesta, joka koettaa enemmänkin ymmärtää kuin tuomita tämän toimia.

Tom (Busey), pikkupoikana vanhempiensa murhapoltosta syytetty ja mielisairaalasta nyttemmin vapautunut mies iskee silmänsä erään perheen hiljattain ostamaan taloon. Käsistään kätevänä hän päättää rakentaa itselleen ullakolle oman "nurkkauksen", josta ilmestyisi jatkossa uusien asukkien toimia tarkastelemaan. Tavallisesti juoniaukkoihin keskittyvän turhan nillittämisen voi jättää pois tällaisissa elokuvissa, mutta tässä kohtaa voisi kuitenkin ajatella asukkaiden olevan huonosti ympäristöä hahmottavia ihmisiä, koska eivät millään bongaa tilaa reilusti vievää "komeroa", joka tuntuu selkeästi olevan ylimääräisen seinän takana.

Jännitystä sen sijaan rakennellaan maltillisesti. Voisi jopa väittää, että psykologisesti ajatellen niin olemattomasti, ettei kourivampaa jännitettä ehdi syntyä missään vaiheessa. Kaikki lepää hiiviskelynkin huomioon ottaen uhkaavasti laakereillaan, koska ohjaus on heppoista ja perheidylliä särkevästä käsikirjoituksesta uupuu idean vaatima terä. Moni taiteellinen ratkaisu jää ikään kuin piippuun, vaikka tekijöiden soisi uskaltavan siirtyä loppua kohti seuraavalle tasolle. Ohjaaja Matthew Patrickin ura ei ole hääviä luettavaa, mutta käsikirjoituksesta vastaava Lem Dobbs kynäili myöhemmin muun muassa Dark Cityä (1998).

Hyvin paljon elokuvan vetovoimasta riippuu traumatisoituneesta Tomista, joka kyllä Buseyn tulkitsemana saavuttaa ajoittain vaarallisiakin sävyjä (mielessä käy osittain John Malkovichin kehitysvammainen hahmo elokuvasta Hiiriä ja ihmisiä, 1992), mutta heikohkon henkilöohjauksen takia vaikuttaa toisinaan liiaksikin eksyneeltä. Ilmeet, kuten muukin fyysinen näytteleminen, ovat Buseyltä luonnollisesti huippuluokkaa. Alkuun vain öisin ympäri taloa hiiviskelevä mies yrittää omalla tavallaan sisäistää kuvitellun asemansa perheenjäsenenä, vaikka tunne on rajusti tyhjän päälle jääneellä yksinäisellä miehellä hieman yksipuolinen. Pohjimmiltaan hän haluaisi vain perheen, ja siinä sivussa leikkikaverin... joskaan täysin ilman ruumiita ei tällainen tavoite täyty.

Konsepti siis erottaa Hiiviskelijän ihan totaalisesta peruskamasta, ollen pääasiassa Buseyn ystäville ehdotonta pakkokatsottavaa.