Mikko Koivisto

Blazing Dragnet (1975)

Ohjaaja:

• Koichi Takemoto
• Kyoshi Nishimura
• Hideo Tanaka

elokuva arvostelu

Ohjaus: Koichi Takemoto, Kyoshi Nishimura, Hideo Tanaka

Blazing Dragnet, Sonny Chiban sarjaputken kolmas osa, vahvistaa The Gorilla Sevenissä ilmeiseksi käyneen trendin: jatkumon sarjoissa tuntui olevan aina edeltäjäänsä vähemmän toimintaa. Mikäli kurjan tosiasian hyväksyy, on ilo todeta Blazing Dragnetin olevan muutoin edeltäjäänsä ryhdikkäämpi suoritus. Komediapelleily on viskattu romukoppaan ja tilalle otettu kohtalaisen hyvin kirjoitettua dekkariviihdettä.

Blazing Dragnetin keskiössä on aiempien sarjojen tapaan kuuden hengen etsiväporukka, jonka muodostavat Chiba ja Etsuko Shihomi, The Gorilla Sevenin Isao Natsuyagi, Key Hunterin Hayato Tani, sekä uusina tulokkaina Gajiro Sato ja porukan päällikkö Nobuo Kaneko (mm. Battles Without Honor and Humanity ‑sarjan itkupilli gangsteripomo). Tuttua kaavaa maustetaan yhdellä uudella oivalluksella: päähenkilöt kuuluvat tällä kertaa poliisin salaiseen liikkuvaan etsiväyksikköön. Etsivät viettävät valtaosan ajastaan vähäpätöisissä päivätöissä (Chiba ja Tani ovat konttorirottia, Sato ja Shihomi passipoliiseja), mutta hyppäävät aina kutsun käydessä asuntoautoon ja suuntaavat siviiliasuissa eri puolille Japania tutkimaan rikoksia.

Sarjassa nähdään heti alkuun muutama hyvä tarina. Eräässä jaksossa etsivät kutsutaan pikkukaupunkiin, jossa on tapahtunut lyhyen ajan sisällä kolme murhaa. Jäljet osoittavat epäsuorasti lastentarhan keski-ikäiseen naisopettajaan. Käy ilmi, että nainen oli 20 vuotta aiemmin työskennellyt prostituoituna, ja nyt joku varjelee hänen mainettaan nitistämällä asian tietoisuuteensa saaneita henkilöitä. Chiba joutuu syyllisen napatakseen tekeytymään kiristäjäksi ja uhkailemaan naisraukan itsemurhan partaalle saadakseen todellisen tappajan paljastamaan itsensä. Myöhemmin sarja tarjoilee muun muassa tehokkaan jakson, jossa sarjamurhaaja terrorisoi kaupunkia, sekä tarinan jossa kulttihenkinen roistoporukka aivopesee naisista salamurhaajia.

Aiempien sarjojen tapaan Chiba nähdään useimmissa jaksoissa, mutta jättää noin kolmasosan tarinoista muiden näyttelijöiden harteille. Homma toimii tällä roolijaolla kohtalaisesti. Isao Natsuagi vetää roolinsa rutiinilla, karismavajaa Hayato Tani onnistuu odotuksia paremmin ja huumorirooleista tunnettu kiharavallu Gajiro Sato (Dragon Princess, 1976) hillitsee komediamaneereitaan kiitettävissä määrin. Shihomia katselee jo oletusarvoisesti mielenkiinnolla. Porukka ei silti ole yhtä vetovoimainen kuin The Bodyguardsin henkivartijatiimi. Chiba itse on roolissaan perushyvä, vaikka hahmolle olisi suonut hattua ja takkia enemmänkin luonnetta. Hieman mielikuvitusta käyttäen hahmo on tosin mahdollista nähdä modernina jatkeena japanilaisen elokuvan klassisille vaeltelijasankareille, joita on nähty niin matatabi yakuza ‑filmeissä (The Lone Stalker, 1968) kuin 60‑luvun Nikkatsu-elokuvissa (The Rambling Guitarist ‑sarja).

Blazing Dragnetin liikkuva rakenne tuo sarjalle mukavasti lisäarvoa aina kun siihen vain jaksetaan panostaa. Osa jaksoista starttaa kuitenkin laiskasti, kun joku etsivätiimin jäsenistä ajautuu kahnauksiin kotimaisemissaan Tokiossa. Sääli, sillä toimiva idea olisi kannattanut lypsää kuivaksi. Myös piilokyttäteemasta olisi voinut koittaa saada jotain irti A Narcotics Agent's Balladin (1972) tapaan. Nyt homma jää pinnallisen roolipelaamisen tasolle. Toiminnan saralla parhaat panokset löytyvät sarjan alusta, jossa Chiba turvautuu muutamaan kertaan karateen ja käy satamassa tiukan aseellisen matsin tarkka-ampujaa vastaan. Myös Shihomi pääsee ajoittain tarjoamaan rikollisille kasvohierontaa kengänkärjellään. Mätkinnän takia sarjan pariin ei silti kannata vaivautua; siihen nälkään auttavat The Bodyguards ja The Gorilla Sevenin loppupään jaksot.

Rajoitteistaan huolimatta Blazing Dragnet toimii täysin kohtalaisena etsiväviihteenä. Tarinat ovat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta toimivia eikä Chiban ystävillä tule aika pitkäksi. Katsojan usko parempaan jatkoon onnistutaan myös restauroimaan aina heikompienkin jaksojen viime minuuteilla. Silloin nimittäin ruutuun putkahtaa ympäri kaupunkia lopputekstimontaasissa vaeltava Chiba, jonka ilmoille kajauttama kaunis teemabiisi porautuu hellästi tärykalvolle ja kuulostaa joka jaksossa entistä jumalaisemmalta.