Mikko Koivisto

Hepcat in the Funky Hat (1961)

Ohjaaja:

• Kinji Fukasaku

elokuva arvostelu

Ohjaus: Kinji Fukasaku

Sonny Chiban ja Kinji Fukasakun yhteinen taival sai alkunsa kahdessa Drifting Detective ‑elokuvassa. Kaksikko palasi yhteen myös Fukasakun kolmanteen ja huomattavasti mielenkiintoisempaan ohjaustyöhön Hepcat in the Funky Hat, jossa ohjaajan tulevat tavaramerkit olivat jo ahkerassa käytössä.

Hepcat in the Funky Hat on kepeä dekkari, joka on rytmitetty kuin elokuvan pituinen toimintakohtaus. Chiba on elokuvan nimen mukainen hauska mies hassussa hatussa: etsivätoimistoa pyörittävän miehen hulivilipoika, joka kurvailee ympäriinsä avoautolla, viekoittelee naisia, sotkee itsensä muiden ongelmiin sekä pelastaa lopussa päivän. Juoni käynnistyy rikollisten kidnapatessa rikkaan bisnesmiehen pojan. Etsivätoimisto ottaa tapauksen tutkittavakseen samalla, kun asiasta autuaan tietämätön sankari vokottelee kaupungilla tapaamaansa nuorta naista (Hiromi Nakahara). Kyseinen kaunotar puolestaan kiristää rahaa samaiselta bisnesmieheltä ollen kuitenkin täysin tietämätön meneillään olevasta kidnappausdraamasta.

Drifting Detectivessä sarjakuvamaisesti sanaillut Chiba jatkaa Hepcat in the Funky Hatissä samansuuntaisten maneerien viljelemistä, mutta onnistuu tällä kertaa huomattavasti paremmin. Drifting Detectivessä kepeä kujeilu oli hieman epäsynkassa jylhän western-kuvaston kanssa, mutta ylikierroksilla käyvässä Hepcat in the Funky Hatissä ongelmaa ei ole. Chiban energinen ja monin osin improvisoitu esiintyminen on yksi elokuvan viihdyttävimmistä seikoista ja muodostaa nautittavan kontrastin tämän 70‑luvun tiukkailmeisille antisankareille.

Hepcat in the Funky Hatin letkeys eroaa Fukasakun myöhempien rikoselokuvien synkästä nihilismistä kuin päivä yöstä. Pinnan alla kuplii kuitenkin tuttuja teemoja. Hepcat in the Funky Hat on ennen kaikkea nuorisokulttuurin juhlaa, jossa kangistuneet vanhat miehet jäävät auttamattomasti nuoren etsivän, tämän tyttöystävän sekä parhaan kaverin jalkoihin. Nuorten asema yhteiskunnassa oli Fukasakun vakioteema, jonka taustalla vaikutti sodan keskellä varttuneen ohjaajan epäluottamus vanhempaa sukupolvea kohtaan. Fukasakun myöhemmissä merkkiteoksissa Under the Flag of the Rising Sun (1972), Battles without Honor and Humanity (1973) ja Battle Royale (2000) teema toistui, joskin silloin liikuttiin paljon syvemmissä vesissä sotilasjohtajien, rikollispomojen ja auktoriteettien käskyttäessä nuorison sokeasti kuolemaansa.

Monet Fukasakun myöhempien vuosien tavaramerkeistä ovat nähtävillä Hepcat in the Funky Hatissä. Ohjaajalle ominainen villi kameratyöskentely ja tiukat lähikuvat saivat alkunsa juuri tässä elokuvassa. Alle tunnin pituinen elokuva etenee niin hurjalla vauhdilla, että sama tarina olisi kenen tahansa muun ohjaajan käsissä venähtänyt vähintään 20 minuuttia pidemmäksi. Tyylilajin voisi nimetä turboahdetuksi jazz-viihteeksi tapahtumien taustalla soivan musiikin mukaisesti. Fukasakun oman tyylin löytyminen tekee kokonaisuudesta huomattavasti mielenkiintoisemman kuin saman vuoden Drifting Detective ‑elokuvista.

Elokuvan lyhyt kesto juontuu myös osittain Toein tuotantostrategiasta. Drifting Detectiven tapaan Hepcat in the Funky Hat valmistui niin sanottuna b‑elokuvana. Aikakauden käytännön mukaisesti suuret studiot julkaisivat elokuvansa kaksoisnäytöksinä. Suurempibudjettinen a‑elokuva oli näytöksen yleisöharava pienemmän b‑tuotannon tuodessa rahoille lisävastinetta. Fukasakulta ei ottanut kauaa siirtyä a‑puolelle. Jo saman vuoden lopulta lähtien hänet kiinnitettiin Tetsuro Tamban ja Koji Tsururan kaltaisten tähtinäyttelijöiden elokuviin.

Hepcat in the Funky Hat on nautinnollinen pala nuoren ohjaajan ja näyttelijälupauksen varhaista historiaa ja ansaitsee suosituksen jo viihdearvojensa johdosta. Vauhdikasta tempoa pelkäämättömille tarjolla on mukaansatempaava pala 60‑luvun taitteen pop‑elokuvaa. Lyhyt kesto tulee silti tarpeeseen, sillä elokuvan hektinen kerronta taiteilee ylilyönnin rajoilla. Hepcat in the Funky Hat sai muutamaa kuukautta myöhemmin lähes yhtä viihdyttävän, mutta tunnelmoinnin sijaan monimutkaiseen juoneen panostavan jatko-osan Hepcat in the Funky Hat: The 20000000 Yen Arm (1961), joka on niin ikään näkemisen arvoinen.