Mikko Koivisto

Young Lady Detectives: Heart Beat! (1987)

Ohjaaja:

• Naosuke Kurosawa

elokuva arvostelu

Ohjaus: Naosuke Kurosawa

80‑luvun girls with guns ‑genren japanilaisvahvistus Michiko Nishiwaki nauttii ansaittua suosiota lajityypin harrastajien parissa. Lähes koko elokuvauransa Hongkongissa rakentanut Nishiwaki muistetaan vauhdikkaista mätkintäelokuvista kuten My Lucky Stars (1985), In the Line of Duty III (1987) ja Angel Terminators (1990). Nishiwakin ainoa kotimaassaan tekemä elokuva Young Lady Detectives: Heart Beat! on sen sijaan Roman Porno ‑sarjassa julkaistu eroottinen dekkari!

Nishiwaki tunnettiin elokuvauransa ohella kehonrakentajana ja japanilaisten televisio-ohjelmien talentona eli viihdyttäjänä. Jälkimmäinen pesti ei mennyt aivan putkeen, sillä söpöihin ja siroihin naisvartaloihin viehtyneet japanilaiskatsojat pilkkasivat Nishiwakin lihaksikasta ruumiinrakennetta. Kyllästyttyään kommentteihin epänaisellisuudestaan ja päädyttyään jopa vähiten himoittavien naisten top‑10 ‑listalle Nishiwaki otti vastaan tarjouksen esiintyä eroottisessa elokuvassa. Tilaisuus ei ollut ensimmäinen laatuaan, sillä Nishiwaki oli aiemmin kieltäytynyt kunniasta kahdesti käsikirjoitusten ollessa liian rivoja. Young Lady Detectivesin tarina oli kuitenkin keskivertoa kiltimpi, mikä sopi terveellisempää pink-imagoa kaavailleelle näyttelijättärelle.

Young Lady Detectivesissä opiskelijatytöt Misao (Nishiwaki) ja Harumi (söpöltä näyttämiseen erikoistunut Yuko Mizushima) laittavat etsivätoimiston pystyyn välttyäkseen aidon ammatin hankinnalta. Tytöt saavat yllättäen työkeikan jo ensimmäisenä päivänä, kun toimistoon ilmaantunut mies pyytää heitä etsimään kadonneen tyttärensä. Tehtävä vie dekkarit naisia seksiorjiksi pakottavien rikollisten jäljille. Etsivätyö jää pääosin Misaon harteille, sillä seksuaalisesti aktiivinen Harumi kuluttaa aikaansa lähinnä sängyssä. Misaolta mieskokemus puuttuu kokonaan.

Tarinan muutamista synkistä käänteistä huolimatta Young Lady Detectives on huomattavan kepeä ja hauska elokuva. Tytöt ovat söpöjä ja vapaasta tahdosta suoritettu seksi mukavaa (nopeutuksilla ja höyryjunan äänillä maustettu sänkyjakso on suorastaan hillittömän hauska). Ohjaaja Naosuke Kurosawa osoittaa myös suurta mieltymystä Aka Ankkaa ja Mikki Hiirtä kohtaan, jotka löytävät tiensä kohtauksien taustoille niin tarrojen, pehmolelujen kuin ääniefektienkin muodossa. Tyyli saattaa yllättää Kurosawan paremmin tunnettujen ja väkivaltaisten varhaistöiden Zoom In: Rape Apartments (1980) ja Love Attack: Beast (1981) ystävät, vaikka ohjaaja olikin 80‑luvun puolivälissä parhaimmillaan juuri romantiikan parissa.

Elokuvan oleellisin vetonaula on tietenkin Nishiwaki itse. Karatetähtösen taistelulajiosaamisesta kiinnostuneiden katsojien on tosin turha vaivautua, sillä tarinaa on siunattu ainoastaan muutamalla lyhyellä toimintakohtauksella ja karateposeerauksella. Mielenkiintoista on sen sijaan nähdä Nishiwaki japanilaisessa pink-elokuvassa, joskin hyvin viattomassa sellaisessa. Näyttelijä kuoriutuu vaatteistaan ja joutuu jopa seksuaalisen väkivallan uhriksi, vaikka moniin muihin pink-elokuviin verrattuna häntä kohdellaan silkkihansikkain.

Nishiwaki oli elokuvan nähtyään lopputulokseen tyytyväinen. Elokuvan valmistumisen jälkeen syntyi kuitenkin imagoluonteinen ongelma, sillä Nishiwaki tähditti samaan aikaan television lastenohjelmaa. Nikkatsu viivytti Young Lady Detectivesin julkaisua kunnes Nishiwaki oli potkittu ulos televisiosarjasta. Teattereihin päästyään elokuva oli menestys ja jatkoa alettiin suunnitella. Samaan aikaan kuitenkin osa Japanin viihdeteollisuudesta paheksui Nishiwakin urakäännettä; muun muassa talk show ‑juontaja Sanma Akashiya ilmaisi avoimen pettymyksensä haastatellessaan Nishiwakia.

Nikkatsun taloudellisen tilanteen huononnuttua suunnitelmat jatko-osasta haudattiin ja Nishiwaki palasi Hongkongiin rakentamaan toimintatähden uraa. Tuoreemmissa haastatteluissaan tähti on sanonut häpeävänsä pink-kokeiluaan, ja hänen virallisesta filmografiastaan elokuva on pyyhitty kokonaan pois. Tämä siitä huolimatta, että Hongkongissa usein pahojen tyttöjen rooleihin palkattu Nishiwaki ajautui sittemmin myös toimintaelokuvissaan rohkeisiin rooleihin ja esitteli paljasta pintaa. 90‑luvun lopulta lähtien Nishiwaki on työskennellyt Yhdysvalloissa stunt-esiintyjänä Mission: Impossible III:n (2006) ja True Detectiven kaltaisissa korkean profiilin tuotannoissa.

Ohjaaja Naosuke Kurosawalle Young Lady Detectives oli hänen viimeinen Roman Porno ‑elokuva. Visuaalisena taitajana tunnettu Kurosawa ei ollut enää 80‑luvun puolivälissä parhaassa vedossaan, mutta viihdyttävä Young Lady Detectives pyyhki sentään edellisvuosien karmeat epäonnistumiset Fake Widow (1984) ja Dream Crimes (1985) pois mielestä. Kurosawa siirtyi 90‑luvulla videotuotantojen ja televisiosarjojen pariin, jotka työllistävät häntä yhä.