Mikko Koivisto

Love Beast: Attack! (1981)

Ohjaaja:

• Naosuke Kurosawa

elokuva arvostelu

Ohjaus: Naosuke Kurosawa

Naosuke Kurosawa herätti välitöntä mielenkiintoa debyyttiohjauksellaan Zoom In: Sex Apartments (1980). Ainutlaatuinen pink-giallo oli kuvaukseltaan ja äänisuunnittelultaan liki italialaisten esikuviensa tasoa. Samankaltaisia vahvuuksia oli havaittavissa kaksi vuotta myöhemmin valmistuneessa Nurse Diary: Beast Afternoonissa (1982), joka muutti sairaanhoitajien perään kuolanneen elokuvasarjan surrealistiseksi kauhuksi. Niiden välissä valmistunut Love Beast: Attack! ei sekään edusta perinteisintä Roman Porno ‑tuotantoa. Alagenre on tällä kertaa neo‑noir.

Love Beast: Attack! on toinen osa huterasti yhteen sidottujen Love Beast ‑elokuvien sarjassa. Akira Katon ohjaaman aloitusosan ansiona oli toimia Nikkatsulle muutaman valtavirtavuoden jälkeen palanneen näyttelijä Jun Izumin suosion pönkittäjänä. Kurosawan jatko-osalla on oleellisempiakin meriittejä. Love Beast: Attack! on varsin onnistunut eksploitaatio-noir, joka on Roman Porno ‑genren rasitteista huolimatta raikkaampi elokuva kuin esimerksiksi Toein samaan aikaan tuottamat Yusaku Matsuda ‑dekkarit.

Love Beast: Attack! starttaa menneisyydestä lukiotyttö Yun (Izumi) karatessa kotoa. Taakse jää sikamaisen poliisin kanssa heilasteleva kelvoton äiti sekä viaton pikkusisko. Viisi vuotta myöhemmin Yu palaa kaupunkiin perimään baarin äitivainajaltaan. Pikkusiskosta on sillä välin kasvanut kapinallinen teini, ja äidin entinen rakastaja on jättänyt poliisityöt taakseen ja ryhtynyt pyörittämään yakuzabisneksiä.

Love Beast: Attackin rappiollisella maailmankuvalla herkutteleva käsikirjoitus ei ole sisältönsä puolesta sen kunniallisempi kuin moni muukaan studion 80‑luvun taitteen tuotanto. Oleellista on sen sijaan, että sivuja on nyt enemmän ja ohjaaja keskittyy seksikohtausten sijaan niiden väliin jääviin osuuksiin. Kurosawa sijoittaa myös lajityypin ankeammista tuotannoista poiketen useita pop‑ ja rockmusiikin tahdittamia kohtauksia raikkaaseen ulkoilmaan.

Nikkatsun huippukuvaaja Masato Morin työ ei ole tällä kertaa yhtä huumaavaa kuin Zoom In: Sex Apartmentsissa. Jälki on siitä huolimatta keskivertoa näyttävämpää. Kameran edessä esiintyvät näyttelijät ovat hekin genre-elokuvan standardein kohtalaisen hyviä, etenkin pikkusiskoa pippurisesti esittävä Rui Nonomura.

Roman Porno ‑elokuville ominaisesti mukana on myös iso kasa turhanpäiväisiä seksikohtauksia. Kritiikkiä voisi pitää aiheettomana; onhan kyse seksploitaatiogenrestä. Toisaalta Nikkatsun katalogin palkitsevimmat elokuvat ovat lähes poikkeksetta niitä, jotka toimivat jonkin muun seikan kuin seksploitaation ansiosta. Love Beast: Attack! on sekin parhaimmillaan noir-elokuvana. Kokonaisuus ei ole täysin tyydyttävä, mutta sittemmin sukupuuttoon kuollut korkeiden tuotantoarvojen, noir-elokuvan sekä härskin seksin yhdistelmä tekevät siitä mielenkiintoisen oman aikansa tuotteen.