Paavo Ihalainen

Godzilla vs. Mechagodzilla (Jättihirviöiden kaksintaistelu, 1974)

Ohjaaja:

• Jun Fukuda

elokuva arvostelu

Ohjaus: Jun Fukuda

"On olemassa vain yksi tarina, Godzilla vastaan Mechagodzilla."

Tämä Kari Peitsamon Aki Kaurismäelle esittämä sutkaus on ensinäkemältä yksinkertainen. Kaikki tarinat perustuvat tavalla tai toisella konfliktiin. Yleensä myös protagonistin kohtaama vastustaja peilaa jollakin tavoin päähenkilön omia ominaisuuksia. Kun edellä mainitun keskustelun osapuolet ovat vielä vasemmiston sympatisoijia, muotoutuu selvä narratiivi siitä, että maanläheinen henkilöhahmo joutuu kamppailemaan kehittyvän teknologian ja mekaniikan aiheuttamaa itsensä korvattavuuden tunnetta vastaan.

Jos Godzilla vs. Mechagodzillan tarinaa katsoo vain päällisin puolin, se voi näyttäytyä kopion kopiona. Japanissa oli jo nimittäin tehty muitakin elokuvia, joissa suositun jättihirviön nemesiksenä oli tämän oma robottiversio. Surkuhupaisa tapaus tällaisista on vuoden 1967 King Kong Escapes!, jossa sammumispisteessä hoiperteleva pyöreä ja turpeanaamainen jättiapina mitteli kaivinkoneeksi rakennetun mekaanisen versionsa kanssa. Mutta Godzilla vs. Mechagodzillan rikkaus ei juonna pelkästään tuosta arkkityyppisestä kamppailusta, vaan se sisältää runsaasti aineksia monesta muusta kulttuureille keskeisestä tarinasta.

Kyseessä on jo 14. kerta kun Godzilla nousi merestä tallustelemaan Japanin maaperällä. Hirmulisko oli toki pelastanut maailman jo monta kertaa itseään pahemmilta hirviöiltä, mutta kansan luottamus radioaktiiviseen hirmuliskoon ei ole suuri. Olihan Godzilla uransa aikana tuhonnut suurkaupungin jos toisenkin atomipommimaisella tehokkuudella.

Elokuvan alussa kukaan ei silti ole uskoa silmiään kun Godzilla hakkaa antaumuksella ensiksi korpeen pystytetyn kerrostalon tuusannuuskaksi ja sen jälkeen vielä pahoinpitelee henkihieveriin kaverinaan pidetyn Anguirus-panssariliskon (tuttu sarjan toisesta elokuvasta Godzilla Raids Again!, 1955). Kyseessä on tosiasiassa petkutus, sillä feikki-Godzillan ulkokuoren alta löytyy kylmä, teräksinen ulkoavaruuden robotti Mechagodzilla.

Kyseessä on siis tarina, jossa vaakalaudalla on maailman lisäksi antisankari Godzillalle kansan vaikeasti saavutettu luottamus. Mechagodzillaa ohjastaa maailmanvalloitusta kaavaileva avaruusolentojen rotu, jotka ovat nekin ulkokuorensa alla jotain muuta kuin mitä esittävät. Ihmismäisinä esiintyvät otukset ovat tosiasiassa torahampaisia apinaihmisiä. Vanhan alta tuhoava teknologia ei siis tuo sivistystä vaan paluun raakalaismaiseen menneisyyteen.

Muutoin avaruusolentojen suunnitelma on huomattavan boheemi. Apinamonsterit tykkäävät hengailla tyylikkäässä tukikohdassaan ja seurata tapahtumia tietokonepäätteeltä. Omalle nerokkuudelleen naureskeleva omahyväisyys ja puolivillaiset suunnitelmat ennakoivat melko tarkasti jo nykypäivää leimaavaa tapaa kuluttaa viihdettä ensisijaisesti ja suunnitella tulevaa vasta sen jälkeen, jos silloinkaan.

Joseph Campbelliä lukeneet innostunevat siitä, että elokuvan juoneen liittyy kiinteästi myös muinainen ennustus, joka lupaa tuhoa tuovaa hirviötä saapuvaksi. Onneksi tämän hirviön päihittää myyttinen sankari, yhteistyössä legendaaristen voimien kanssa. Koska kyseessä on jo 20 vuoden sisään 14. kerta kun Godzilla ja kumppanit pistävät paikkaa matalaksi, tuntuu hieman oudolta, että hahmot pitävät ennustusta relevanttina juuri tällä kertaa. Elokuvan ihmiset pähkäilevät ennustuksen kanssa sillä välin kuin jättihirviöt joko hakkaavat toisiaan, tai valmistautuvat kohtaamaan toisensa uudelleen.

Lopulta Godzillan sankarin matka on valmis vasta, kun hän liittoutuu kapisen muinaisen King Caesar ‑jättileijonan kanssa yhteistä vihollista vastaan. Godzillaa on usein sanottu atomiajan hirviöksi. Sen edustama nykypäivän tiede ja King Caesarin edustamat perinteiset arvot lyövät yhdessä pahuutta varten luodun tulevaisuuden uhkakuvan. Käytännössä Mechagodzillan loputtomilta tuntuvat ominaisuudet ja hupsu lentämismuoto tekevät siitä vain ison lelun, josta lähtee kyllä reilusti ääntä, valoa ja posahduksia. Amerikkalaiset elokuvat alkoivat sujauttaa mukaansa leluteollisuuteen sopivia hahmomalleja vasta Tähtien sodan menestyksen jälkeen kolme vuotta myöhemmin.

Selkein Godzilla vs. Mechagodzillan juonikaavaa hyödyntänyt elokuva on Sylvester Stallonen nyrkkeilyklassikko Rocky IV (1985). Molemmissa ulkopuolelta tuleva kylmä ja mekaaninen uhka uhkaa sankarin arvonimeä hirviöiden kuninkaana/nyrkkeilyn raskaansarjan maailmanmestarina. Toimintaan ryhdytään silti vasta kun vastustaja on epäreilussa matsissa tuhonnut vanhan ystävän ja entisen vastustajan (Anguirus/Apollo Creed). Vastustajien erilaisuutta korostetaan, ja onpa Godzillallakin tavallaan oma näyttävä treenausmontaasi, jossa otus latailee akkujaan salamien iskiessä taivaalta ja rankkasateen piiskatessa olennon nahkaa.

Lopullinen tappelu on verinen ja pitkä, ja sankari on jo kuoleman kielissä kun hänen kokee kristusmaisen ylösnousemuksen, tietäähän hän olevansa oikealla asialla. Lopulta tunteeton, konemainen pahis saa sekin kokea pelkoa, ennen kuin Godzilla tulee ja tyrmää sen. Ainoa ero neljänteen Rockyyn on, ettei Godzilla vs. Mechagodzilla ryhdy lopussa saarnaamaan kansojen samankaltaisuudesta. Pahat alienit kelpaavat yksinomaan hävitettäväksi Japanin kulttuuria halveeraamasta.

Moneen muuhunkin suuntaan elokuvan juonta voisi vielä tulkita, sillä keskeisien ihmishahmojen joukossa nähdään sellaisia tuttuja arkkityyppejä kuin tiedemiehiä kauniine tyttärineen, uteliaita reporttereita sekä jopa klaaninsa tuhoutumisen vuoksi kostoa ja Japanin tuhoa haikaileva valkopartainen tietäjä. Kuitenkin elämää suuurempiin jättiläishirviöihin rinnastettuna näiden ponnistelut tuntuvat mitättömiltä. Kaiju-elokuvissa yleisesti ongelmana oleva kerronnan keskittyminen mälsään täytemateriaaliin vaivaa siis myös tätä elokuvaa. Tästä huolimatta kyseessä on genrensä merkkiteos. Kyseessä on eräs harvoista kaiju-elokuvista, joka nähtiin Suomenkin valkokankailla, nimellä Jättihirviöiden kaksintaistelu.

Mechagodzillasta tuli elokuvan jälkeen Godzillan keskeisiä arkkivihollisia. On tietysti helppoa selittää robotin jatkuva uudelleen ilmaantuminen ja uudet lisäominaisuudet. Se nähtiin vielä sarjan seuraavassa, alkuperäisen Toho-sarjan viimeisessä elokuvassa The Terror of Mechagodzilla, jossa toinen avaruusvalloittajien rotu ottaa parannellun MG:n ohjat. 80‑luvulla rebootatusta Godzillan Heisei-sarjassa elokuva sai vuonna 1993 uusintaversio/jatko-osan, joka tunnetaan länsimaissa nimellä Godzilla vs. Mechagodzilla II.