Mikko Koivisto

Panic in High School (1978)

Ohjaaja:

• Sogo Ishii
• Yukihiro Sawada

elokuva arvostelu

Ohjaus: Sogo Ishii, Yukihiro Sawada

Hikipisarat virtaavat Japanin eteläisellä saarella Kyushulla sijaitsevassa lukiossa. Matemaattiset yhtälöt on pakko oppia tai pääsy yliopistoon ja menestys loppuelämässä jäävät haaveeksi. Osalle stressi on ollut liikaa: Tanaka-niminen oppilas teki itsemurhan edellisenä päivänä. Koulun opettajat neuvovat olemaan kiinnittämättä asiaan huomiota, sillä Tanaka oli häviäjä, joka ei kestänyt elämän paineita.

Tanakan kuolema ja tragedian vähättely avaavat Yasuhiron silmät (ainoassa valkokangasroolissaan nähtävä Shigeru Yamamoto). Matematiikassa kehnosti menestyvä Yasuhiro hyökkää opettajansa kimppuun ja syöksyy sen jälkeen ulos luokasta. Iltapäivällä hän palaa kouluun mukanaan ase ja ämpärillinen ammuksia. Ensimmäinen kohde on oma luokanopettaja, joka saa kolme laukausta rintaansa.

70‑lukulaisesti svengaavan Panic in High Schoolin teemat ovat muuttuneet 36 vuodessa vain ajankohtaisemmiksi. Japanissa ei ole koskaan raportoitu yhtään kouluammuskelua, mutta monessa muussa maassa ilmiöstä on tullut valitettavan yleinen. Lähes aseettomassa Japanissa konfliktit purkautuvat ammuskelujen sijaan kiusaamisina ja pahoinpitelyinä, jotka pahimmillaan ajavat uhrinsa itsemurhaan. Punkkari Sogo Ishiin Panic in High School ottaa aiheeseen japanilaisittain vieraan aseellisen näkökulman.

Panic in High School perustuu Ishiin 19‑vuotiaana ohjaamaan samannimiseen lyhytelokuvaan (1976), joka eittämättä haki vaikutteita Yhdysvalloissa vuonna 1975 sattuneesta kouluammuskelusta, jossa 16‑vuotias oppilas tappoi opettajansa sekä haavoitti lukuisia oppilaita. Ishiin lyhytelokuva poiki ohjaajalupaukselle mahdollisuuden täyspitkän uusintaversion tekemiseen Nikkatsun hoivissa. Aiemmin pelkästään 8‑millimetriselle filmille kuvanneelle Ishille tarjous oli ainutlaatuinen tilaisuus, jota ei voinut jättää käyttämättä.

Valmis elokuva saapui teattereihin elokuussa 1978. Samalla Ishii vannoi, ettei enää koskaan työskentelisi isoille studioille – ei ainakaan Nikkatsulle.

Studiokokemus oli Ishiille karvas. 1970‑luvulla pääasiallisesti Roman Porno ‑tuotantojen parissa harjaantunut Nikkatsu tunnettiin ohjaajilleen antamastaan suhteellisesta vapaudesta. Sääntö ei kuitenkaan pätenyt ensikertalaiseen Ishiin, jolta puuttui Nikkatsun ohjaajille tyypillinen apulaisohjaajan virassa saavutettu luottamus. Kyse oli lisäksi aikakauden Nikkatsulle melko harvinaisesta valtavirtatuotannosta, jota ei voitaisi markkinoida paljaan pinnan turvin. Ishiin rinnalle pestattiin studion ohjaajaveteraani Yukihiro Sawada, joka itsekin nautti aikoinaan kapinallisen mainetta kontroversiaalin poliisikorruptioelokuva Retreat Through the Wet Wasteland (1973) johdosta. Vuosikymmenen lopulla Sawada ei kuitenkaan ollut enää oma itsensä, vaan puuhasteli melko mitäänsanomattomia väkivalta-pinkuja (Flesh Target: Rape, 1979) ja kaavamaisia toimintakomedioita (No Grave for Us, 1979).

Panic in High Schoolissa tahojen yhteentörmäys tuotti elokuvan, joka on näkökulmasta riippuen joko taiteellinen pettymys tai ärhäkän tehokas väkivaltakuvaus.

Jos kulissien takainen kädenvääntö jätetään huomiotta, on helppo todeta Panic in High School tasokkaaksi, paikoin jopa erinomaiseksi elokuvaksi. Tiheätunnelmainen toimintatrilleri etenee sujuvasti ja vailla nykyelokuvalle tyypillistä saarnaavuutta ja ylidramatisointia. Ääniraidalla soiva funk-henkinen musiikki on niin 70‑lukulaisen rentoa, että sitä voisi pitää asiayhteyteen sopimattomana. Elokuvan veto vain paranee edetessään ja kemianlaboratoriossa tapahtuva kliimaksi ampujan, panttivangiksi otetun tytön ja rakennusta piirittävien tarkka-ampujien välillä on upea.

Panic in High Schoolin pohjavire on monin osin puhdasta Ishiiä. Ishiin silmissä kouluampuja ei ole tekoaan pitkään hautonut paholainen, vaan seurausta yhteiskunnasta, joka kohtuuttomuus hetkellisesti muuttaa koulupojan tuhon välikappaleeksi. Toisin kuin tuoreissa tosielämän kouluammunnoissa, Yasuhiro ei hyökkää kanssaopiskelijoiden kimppuun vaan syöksyy ase laulaen kohti yhteiskuntaa edustavia auktoriteetteja. Osa opiskelijatovereista jää tulilinjalle olosuhteiden pakosta. Yasuhirosta ei koskaan tehdä sankaria tai suoranaisesti edes uhria, mutta Ishiin sympatiat ovat hänen kohtalonsa puolellaan.

Alkuperäisessä Panic in High School ‑lyhytelokuvassa punk-henkinen ajatusmaailma korostui entisestään. Näkökulma oli siinä tiiviimpi, eikä tappajan teoille annettu selitystä. Uusintaversiossa – eittämättä studion toimesta – tekoa selitetään katsojille enemmän ja näkökulma karkaa usein tilannetta seuraavien poliisien ja opettajien pariin. Lopulta paikalle marssivat myös ampujan ja uhrien vanhemmat. Muutokset ovat osittain epäonnistuneita ja konventionaalisia, mutta tekevät elokuvasta samalla helpommin lähestyttävän kuin monista muista Ishiin elokuvista.

Ishiin lupaus valtavirtastudioiden karttamisesta ei kestänyt pitkään. Itsenäisesti tuotetun Crazy Thuder Roadin (1980) jälkeen Ishii otti vastaan Toein tarjouksen ohjata Burst City (1982). Kokemus oli Ishiille jälleen pettymys, ja yhä tänä päivänä ohjaaja elättelee toiveita saada ostaa elokuvan oikeudet Toeilta ja leikata se uusiksi. Panic in High Schoolin tapauksessa vastaava lienisi hyödytöntä, sillä Ishii on ilmaissut pitävänsä vain muutamasta elokuvassa olevasta kohtauksesta. Tästä huolimatta Ishiin sanoma välittyy elokuvasta tehokkaasti. Lopputulos on raakileenakin kiehtova ja paljon parempi elokuva kuin ohjaaja itse antaa ymmärtää.