Jari Mustonen

Robinson Crusoe on Mars (Robinson Crusoe Marsissa, 1964)

Ohjaaja:

• Byron Haskin

elokuva arvostelu

Ohjaus: Byron Haskin

Tapahtuipa kerran 60-luvulla, että muuan Christopher Draper tutkiessaan avaruutta joutui tekemään pakkolaskun Mars-planeetalle. Seuranaan hänellä oli pelkkä apina. Alkoi kulttimainetta vuosien saatossa niittänyt selviytymistaistelu.

Happi, vesi, lämpö ja ruoka. Nämä neljä elementtiä Draperin olisi elokuvan aikana voitettava omakseen. Koska sankarimme päätä ei pahemmin pakota, keksii hän aloittaa tutustumisensa planeetan vihamieliseen ympäristöön lyhyin iloisin huudoin, eli nostamalla kypäränsä visiirin ja huutamalla "Mac!" Hänen happipullonsa sisältö kuitenkin ehtyy ehtymistään, eikä edessä odota pian kuin vääjäämätön kuolema. Lohtua tuo kuitenkin Mona-niminen villa-apina, joka jostain syystä hengittää ilman kypärää ja kirmaa Marsissa kuin kotikonnuillaan Boliviassa.

Happisäiliöiden tyhjetessä vetää Draper viimeiset henkäyksensä, kun elokuvaa on kulunut puolisen tuntia. Tässä vaiheessa päätuottaja kuitenkin kaiketi puuttui peliin ja ilmoitti, ettei aio rahoittaa elokuvaa, jos sen nimeksi vaihtuu Mona-apina Marsissa. Käsikirjoittajien tehtäväksi tuli siis keksiä miten pitää Draper hengissä. Jo silmiensä sumennuttua ja elämän kadotessa, päättää Draper viimeisillä voimillaan nuuhkaista metrin päässä olevaa kiveä - joka sisältää happea! Sitten hän löytää lammen ja lammesta ravinnokseen nakkikasvin.

Enää vain yksinäisyys voi hänet nujertaa ja sen se on tehdäkin. Sitten eräänä päivänä Draperin avaruusluolaan astuu puolialaston mies.

Paul Mantee (Draper) ja Victor Lundin (Perjantai) tekevät kumpikin näyttelijöinä parhaansa, mutta jäävät silti hämähäkkiapinoiden heimoon kuuluvan Monan jalkoihin, joka ainoana on ymmärtänyt suhtautua elokuvan kaoottiseen ilmapiiriin sen ansaitsemalla kunnioituksella. Death Valleyn maisemissa kuvattu seikkailu ottaa luulot pois katsojilta hitaasti, mutta varmasti. 60-luvun pulp-scifistähän ylipäätään ei kannata etsiä realismia, mutta Robinsonissa tarinapuolen tekemisessä paistaa selvä laiskuus.

Draper ei ainoastaan voita Marsin olosuhteita, vaan suorastaan pilkkaa niitä kehittäessään ensin happikivipillereitä ja rakentamalla sen jälkeen vähistä tarvikkeistaan säkkipillin.

Ennen happikivienkään löytämistä, sankarimme on jo tuon tuosta vetänyt keuhkonsa täyteen Marsin puhtoista ilmaa ja kuten todettua, apinoi Mona planeetan kivikoissa jo alun alkaenkin ilman kypärää. Ulkoisen ja sisäisen logiikan päämäärättömyys sekä käsikirjoituksen ratkaisu-pulmaan-kuin-pulmaan-minuutissa -rakenne syö tehokkaasti pois elokuvan jännitteet. Jäljelle jää lapsekkaalla tavalla viaton sarjakuvamainen tieteisseikkailu, joka loistaa ajoittain komeissa Techniscope-väreissä.

50-luvun perintönä Robinson Crusoe on Marsissa nähdään myös ufoja, ja elokuvaa leimaa Star Trekistä tutuksi tullut usko ihmisen hyväntahtoiseen voimaan. Jos siis kestää hieman epäjohdonmukaisuuksia, tarjoaa elokuva sympaattisen ja vuosikymmenensä näköisen tieteisseikkailun, joka on täysin mielipuolinen mutta myös toiveikas.